torstai 2. syyskuuta 2010

2010 sukkasato

Sukkasadon ensimmäinen pari valmiina.

Näiden alkuperäisten sukkien tarina on niin kaunis, että lainasin sen tähän. Kertoja on Eila Turenius. Linkki on tarinan lopussa.

"Sukan tarina
Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.
Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana. "

Tämä sukan tarina ja ohjeet löytyvät täältä.
Posted by Picasa

17 kommenttia:

  1. Ihanat ja söpöt ♥
    Näitä olen itsekin kutonut, melkein tulevat valmiiksi Emmerdalen aikana ja ainakin jos katsoo vielä uutiset päälle :)
    Olen myös tehnyt vähän paksummasta langasta samoilla silmukkamäärillä, näin saa sukat vähän isommalle lapsoselle.

    VastaaPoista
  2. Tännepä on ilmaantunut paljon tekstiä viikon aikana. Koulumuistosi ovat samoja kuin omani, tosin olin jo paljon unohtanut, palautuivat nyt mieleen.
    Kiva tarina sukilla, hätätilanteissa ihmisistä paljastuu se sisin, tässä tapauksessa lämmin sydän.

    VastaaPoista
  3. Risusydän,
    kiitos vinkistä, täytyypä kokeilla vielä seitsemästäveljeksestä. :)

    Sirokko,
    pidin niin sukkien tarinasta, että päätin kutoa sellaiset itsekin. Nätit niistä tulikin.

    VastaaPoista
  4. Sekä sukkien tarina että sukat ovat hienoja;osaisinpa kutoa tuolla tavoin!

    VastaaPoista
  5. Yaelian,
    tarina oli kaunis. Minua se kosketti, kun itsekin olin tuolloin vauvaikäinen. Mietin vaan, että kutoikohan joku minullekin sukat.

    VastaaPoista
  6. Ihanaiset sukat. Onnellinen hän joka saa ne jalkaansa laittaa.

    VastaaPoista
  7. Ihanaisia sukkasia olet taikonut.
    Mukava näin pimeinä iltoina istuksia lukulapmun alla ja kilkuttaa puikkoja pehmeiden lankojen jalosteeksi.
    Iloa ja lämpöä luomme silmukoilla sukkien saajille.

    VastaaPoista
  8. SinikkaHelena,
    sinä sen kauniisti sanoit. Lämpimiä ajatuksia sukkiin kätkemme. :)

    VastaaPoista
  9. Mukava ja hellyttäävä tarina. Jyvän mielen sukat.

    VastaaPoista
  10. arleena,
    kaunis se tarina olikin ja varmasti rakas ja tärkeä muisto omistajille, ne alkuperäiset sukat. :)

    VastaaPoista
  11. Voi miten ihana tarina. Ja kauniit sukat.

    Ma olen myos hiukan suunnitellut, etta pitaisi taas alkaa neuloa sukkia, joskus nuorempana niita kylla olen neulonut, mutta nyt en vuosikausiin.

    Ajattelin, etta kun nyt olen mummo, niin mummolta voisi odottaa sukkapaketteja joululahjoiksi.

    VastaaPoista
  12. *iTkUpiLLi*,
    sukkien tarina ja malli suorastaan kutsuivat sukkaa tikuttamaan.
    Voin suositella sukkien kutomista, se on varsinaista lepoa sielulle. Teillä on siellä niin ihania värikkäitä lankojakin. Lapsenlapsi ja varsinkin hänen äitinsä ilahtuisi varmasti mummon kutomista sukista. Jouluksi vielä ehtii. :)))

    VastaaPoista
  13. Voi sinä ahkera ja taitava! KIITOS sinulle kaikista innostavista postauksistasi. Minä olen poistunut blogistaniasta ja facebookista yhteen projektiin ja tietysti myös luomaan. En silmukoita vaan vallan muuta. Saa nähdä.
    Ehkä jossain vaiheessa palaan, kun aika on, mutta nyt tällaiset terveiset.
    Kaikkea hyvää teille molemmille, terveisin Uuna

    VastaaPoista
  14. Uuna,
    olenkin jo ihmetellyt blogiesi katoamisia. Odotin niin jatkoa niille lokkien lennoille.
    Toivon, että taas palaat ihanien kuviesi ja rohkaisevien sanojesi mukana tänne blogimaailmaan.
    Älä vaan katoa elämästämme.
    Onne sinun uudelle projektillesi, ja terveiset myös Hyräilijälle.

    VastaaPoista
  15. Olipa kaunis tarina sukista.
    Sulla on täällä tullut vaikka mitä uutta. Koulustasikin kerroit ja Olga mummustasi.
    Ja käsityötaitosi oletkin taitanut periä mummultasi.
    Kauniita sukkia sun käsissäsi syntyy!

    VastaaPoista
  16. Tosikaunis sukkatarina! Mieheni lähti äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa sotaa pakoon Ruotsiin junalla Haaparannan kautta, juuri samoihin aikoihin alkuvuodesta 1940. Olen lukenut anopin kirjeet, joissa hän kertoi sukulaisilleen pakomatkasta. Sodan aikana moni teki sekä suuria että pieniä urotekoja.

    VastaaPoista
  17. Harakka,
    tarina on kaunis, onneksi se on muistiin merkitty.
    Olga-mummo ei ole oma mummoni, löysin hänet netistä. Olisi kuitenkin ilo omistaa sellainen mummo. Olga-mummosta kerrotaan enemmän linkin takan, jonka olen merkinnyt edelliseen postaukseeni.

    Olivia,
    mukavaa, että löysit tänne. :)
    Täällä blogini alkuaikoina olen kertonut elämästäni sota-aikana. Tarinat löytyvät, kun aihelokerikosta klikkaa "niinkuin sen muistan".
    Ehkä kerrot joskus meille anoppisi kokemuksista. On hyvä, että asiat muistetaan.

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.