lauantai 7. elokuuta 2010

Marjapäivä

Vietin eilen ihanaa suvipäivää ystäväni Anjan ja hänen Prinssipuolisonsa pihalla. Tarkoitukseni oli lähteä heidän mukanaan rämeelle mustikkaan, mutta suunnitelmiin tuli muutos, koska oli tulossa taas hyvin lämmin päivä. Isäntä lähti yksin sankoineen metsään ja me jäimme Anjan kanssa keräämään viinimarjoja. En nyt yritäkään kuvailla päivän tapahtumia tämän enempää, koska ystäväni varmaankin omassa blogissaan tekee sen ja paljon minua paremmin. Taata ei ollut mukana, hän lähti aamulla ajamaan Kokkolaan, vietyään minut ensin "marjapaikkaan".

Sen vielä kuitenkin kerron, että sain metsätuliaisina juolukoita. Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt niin paljon juolukkaa marjakannussa. Sieltä löytyi sitten myös tämä uskomattoman kaunis oksanhuippu. Viisi juolukkaa samassa ryppäässä ja raakile vielä kaupanpäälle. Onneksi on kamera, että voi ikuistaa tällaisen ihanuuden. Kiitos ystäville ikimuistoisesta päivästä.


Tämä kukka oli avautunut eilen päivällä, Rudbeckia fulgida, loistopäivänhattu tai sädepäivänhattu.
Posted by Picasa

6 kommenttia:

  1. Onpa kauniin värinen tuo sädepäivähattu! Ja juolukoita en ole tainnutkaan maistaa,mitä teet niistä?

    VastaaPoista
  2. Yaelian,
    suurin osa syödään tuoreena ja pienen pussillisen laitan pakastimeen talven herkuksi.

    VastaaPoista
  3. Juolukasta saa aivan ihanaa tuoremehua sitruunahapolla!

    VastaaPoista
  4. Tuula,
    tuota en ole koskaan kokeillutkaan. Yleensä täällä meillä juolukkaa ei löydy noin suuria määriä.

    VastaaPoista
  5. Enhän minä osannut kuvata meidän Marja-päiväämme sen ihmeemmin. Ja kun minun kuvat on aina niin epämääräiset (mutkun kamera on huono ja sitkun ostan uuden niin näpsin yhtä hienoja kuin sinun!!!) Hah. Minä upotin kaksi pientä juolukkarasiaa pakkasarkun kitaan. Taitaa muuten kohta tukehtua tuo vehje, kun ylenaikaa syydetään marjaa sen kylmään nieluun!

    VastaaPoista
  6. anja,
    täyttä alkaa olla täälläkin. Olisin antanut nuorillekin marjoja, mutta heillä ei ole pakastinta, ainoastaan sellainen pieni lokero.

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.