perjantai 13. elokuuta 2010

Lomamatka 35 vuotta sitten


Eilinen surffailuni uutissivuilla toi mieleeni haikeuden. Luin, että satunnainen matkailija toimittaja Juhani Mäkelä oli lähtenyt viimeiselle matkalleen. Olin niin tykännyt hänen sopivasti huumorilla ja kritiikillä maustetuista jutteluistaan televisiossa.

Talvella nautimme perjantaikerhossa Mäkelän hauskasta kerronnasta tuossa, "Noin seitsemänkymppisen kirjassa". Hän kirjoitti myös kymmenen vuotta aikaisemmin kuusikymppisten kirjan. Nyt emme sitten saakaan nauttia kahdeksankymppisten kirjasta, ehkä olemme omankin viimeisen matkamme jo siihen mennessä tehneet.

Hyvää matkaa vaan, Juhani Mäkelä.

Satunnaisen matkailijan lähtö sai minut muistelemaan omaa ensimmäistä ulkomaanmatkaani. Tuolloin seitsemänkymmenluvun alussa matkustaminen tuli mahdolliseksi myös tavallisille suomalaisille, pitkälti Kalevi Keihäsen ansiosta. Tosin me emme koskaan Keihäsmatkoilla käyneet.

Valitsimme matkakohteeksemme Espanjan, sieltä uuden lomakaupungin Benidormin. Ensimmäinen toimenpide matkalle lähtiessämme oli passien hankinta ja siinä tapahtuikin heti ensimmäinen virheeni. Matkatoimistossa kerrottiin, että tytär voidaan alaikäisenä merkitä minun passiini ja niin tehtiinkin. Poikani sai vain vuoden passin, koska hän ei ollut vielä armeijaa käynyt. Missään vaiheessa meille ei kerrottu, että tyttärellä olisi pitänyt olla kuitenkin oma henkilöllisyystodistus. Vasta Seutulassa asia meille selvisi, päästiin kuitenkin lähtemään ja virkailija toivotteli hyvää matkaa sanoilla: "Toivottavasti ette joudu vaikeuksiin Espanjassa". No, emme joutuneet, mutta ylimääräistä jännitystä tuo puuttuva henkilöllisyyspaperi meille aiheutti. Tytär on siis käynyt Francon Espanjassa ilman passia, ainoastaan hänen nimensä oli minun passissani.

Me onnettomat tumpelot saimme sitten avuksemme nuoren suomalaisen rouvan, joka oli jo tottunut matkailija ja osasi useita kieliäkin. Hän oli yksin matkalla ja otti meidät holhoukseensa, neuvoi meille monia hyödyllisiä asioita. Me neljä sitten kuljimmekin koko viikon yhdessä ja vieläkin tuon rouvan kanssa kirjoittelemme ainakin joulukortit.

Kuvat ovat jo kellastuneet ja väritkin ovat haalistuneet. Hotellin uima-altaalla muita hotellivieraita terrorisoivat nuoret saksalaismiehet, kun tuo miesporukka oli altaalla, niin muilla ei sinne asiaa ollut, olisimme hukkuneet siinä myllerryksessä. Mehän valitsimmekin mieluummin lämpimän meriveden. Sellaista autuutta emme olleet ennen kokeneetkaan, lämpöä.

Lapseni ostivat uimalasit ja snorkkelit ja sen jälkeen näinkin heistä vain kantapäiden vilahduksen, kun uimarit katosivat veden alle. Koska en ole lasteni kanssa neuvotellut, niin en voi julkaista kuvia ilman heidän lupaansa.

Meille oli varattu hotellissa "all inclusive". Saimme ihmetellä uusia ruokia melkein päivittäin. Tuolla matkalla minäkin söin ensimmäisen kerran linssikeittoa. :)

Kissoja ja koiria olemme aina matkoillamme kuvanneet.

Viikon kohokohta kuitenkin oli päivän retki Valenssiaan. Vanha ihana historiallinen kaupunki. Opas varoitti meitä kuvaamasta Francon poliiseja, se oli ankarasti kielletty. Heidät tunnisti helposti paistinpannun näköisestä päähineestä. Tämä päivä Valensiassa vaikutti siihen, että vasta lapsenlapsien kanssa on valittu rantaloma matkakohteeksi. Olemme enemmän pitäneet tutustumisesta kaupunkeihin ja ihmisiin.

Pian meidän matkamme jälkeen Franco kuoli ja Espanja sai jälleen kuninkaan johtajakseen.

Tämä pullo on matkamuisto ensimmäiseltä ulkomaan matkalta. Joku "viisas" oli neuvonut, että turistiripulilta välttyy, jos ottaa aamulla ensimmäiseksi tuikun "väkevää". Ilmeisesti emme osanneet ostaa oikeaa ainetta, koska tästä lusikallisesta väkevää huolimatta tai ehkä sen ansiosta saimme kaikki kolme oikein vuosisadan ripulin. Kaamea päivä oli matkalaisilla, yksi istui pytyllä ja kaksi seisoi vessan ovella jalat ristissä.

Tuo pullo on jo kokenut monet muutot ja usein se jo on ollut pois heitettävien listalla, mutta aina se vaan on matkassa pysynyt. Mainitsenpa vielä senkin, että turistiripulia en ole tuon reissun jälkeen joutunut kokemaan, saatiin kai immuniteettisuoja loppuiäksi.

Muitakin matkamuistoja on säilynyt, pieni siro kenkälusikka ja soma taulu.

Tämä pieni miniatyyritaulu oli mukava matkamuisto, sievä ja kevyt kantaa.

Kun sitten palasimme suurella DC kympillä kotiin (taisi olla kone ihan uusi silloin), niin lentokapteeni kertoi, että koko Euroopan taivas oli pilvetön ja Suomessa oli menossa huomattava kansainvälinen ETYK kokous. Täällä on siis ollut hellettä aikaisemminkin. :)

Monenlaista matkaa on tehty myöhemminkin, mutta tämä ensimmäinen on jäänyt tarkemmin mieleen. Valitettavasti en osaa kuvailla tunnelmia yhtä mehukkaasti kuin Juhani Mäkelä teki.

Posted by Picasa

16 kommenttia:

  1. Ihania lomakuvia! Kärppäkin yrittää nyt kolmannen kerran sukeltaa tähän bloggaamisen ihmeelliseen maailmaan.. Kuinkahan pitkään tällä kertaa jaksaa. =D

    http://www.karpanasiat.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Tosi mielenkiintoista oli kuulla ja nähdä kuvia ja matkamuistojasi ensimmäisestä ulkomaanmatkastasi.Hyvin kuvasit tuota matkaa.Luin eilen Juhani Mäkelän poismenosta,surullista.

    VastaaPoista
  3. KärppäNeiti,
    kuvat ovat niin vanhoja, onneksi ne nyt ovat tallessa koneella.
    Käynkin heti katsomassa blogiasi. Mukavaa, että palasít taas bloggailemaan. :)

    Yaelian,
    olen nyt tullut siihen ikään, että yksi asia johtaa toiseen. Muistoihin on helppo palata, kun kuviakin on tallella.

    VastaaPoista
  4. Siiloin oli matkoille lähtö vähän enemmän luxusta, kun nykään

    VastaaPoista
  5. Olipa mukava lukea matkakertomustasi. Meilläkin ensimmäinen kohde oli Espanjan Mallorca. Muistia kävimme virkistämmä jokunen vuosi sitten tuolla samaisella saarella.
    Lasten kanssa on reissattu ja ilman lapsia.
    Matkoilla tapahtuu aina jotain yllättävää, mutta jälkeenpäin niitä on mukava muistella.

    VastaaPoista
  6. Kivoja matkamuistoja sinulla, nythän vauvoillakin pitää olla omat passit.

    VastaaPoista
  7. P.S.
    Espanjas en ole ollut vieläkään..

    VastaaPoista
  8. Amalia,
    niinpä, tarkanmarkanbudjettia oli pidetty kauan, että saatiin matkarahat kokoon. Poika oli ollut kesätyössä ja maksoi oman matkansa.

    arleena,
    kommelluksista yleensä tulee muistoja, onneksi mitään vakavampaa ei ole sattunut.
    Mallorcalla olen käynyt myöhemmin taatan kanssa, olisikin kiva käydä siellä uudelleen.

    Hannele,
    nuorin lapsenlapsi pääsi matkaan Kreetalle jo ennenkuin oppi kävelemään ja oma passi hänelläkin oli.
    Espanjaan on Suomesta mukava mennä, kun enää ei tarvitse rahaakaan vaihtaa.

    VastaaPoista
  9. Unelma, se pitää ottaa tyhjään vatsaan heti aamusta ja sen pitää olla konjakkia. Mieheni on tolkuttanut tätä aina minulle pitkien automatkojemme yhteydessä ja kerran sanoin kun olimme jo takaisin palaamassa, että 'enää en aloita aamujani viinalla tyhjään vatsaan.' Olimme Pohjois-Saksassa ja sain maksaa 'uhmastani' karvaan kokemuksen. Sama muuten tapahtui Kreikassa, mutta siellä meinasinkin joutua sairaalaan...

    Viimeksi, kun olimme rakkassa Zürichissämme, mieheni väitti, että olin alkanut ottaa aamuisin jo kaksi napanteria...;-) Kyll se toimii!

    Kuten Hannele, minäkään en ole ollut Espanjassa, mutta tyttäremme meni siellä toukokuussa kihloihin.

    Nuo vanhat kuvat ovat ihania ja me olemme alkaneet niitä kuvaamaan, sillä vanhat paperikuvat kadottavat vähitellen värinsä.

    Mukavaa elokuun viikonloppua, Unelma!

    VastaaPoista
  10. Leena Lumi,
    mekin otimme tuota "ainetta" lusikallisen aamulla tyhjään vatsaan. Poikani mittasi meille tarkat määrät lääkettä. Tuli vaan ostettua väärää tavaraa, kun ostin sen pullon ulkonäön perusteella. :)

    Matkakuvia Benidormista olisi enemmänkin, mutta täytyy ensin kysyä lapsiltani.

    VastaaPoista
  11. Mukavaa lukea matkamuistoja vuosikymmenien takaa. Muista, että kesä 1975 oli todella kuuma.

    Jos haluat, voit jättää osanottosi Juhani Mäkelän pojan, kirjailija J.Pekka Mäkelän blogiin.

    VastaaPoista
  12. SusuPetal,
    kiitos. Tuollainen ihailemani ikätoverin lähtö on niin koskettava ja ajatuksia herättävä.

    VastaaPoista
  13. On aina mukava lukea toisten matkoista kuvien kera. Minä en ole itse koskaan ollut Ruotsia kauempana ulkomailla enkä koskaan lentokoneessa. Tykkään enemmän kotimaan matkailusta. Eihän sitä tiedä, jos kerran menisi, millainen matkakärpänen purisi:).

    VastaaPoista
  14. tarutikki,
    lentokoneen noustessa minuakin aina jännittää. En varmaankaan koskaan totu lentämiseen.
    Luulenpa tosiaan, että ensimmäisen matkan jälkeen tekee mieli lähteä uudelle retkelle.

    VastaaPoista
  15. Haikein mielin luin minäkin Juhani Mäkelän kuolemasta. Pidin satunnaisen matkailijan humoristisista tarinoista TV:ssä kuten myös hänen kirjoistaan. Nyt hän on päässyt perille.
    Mukavasti kirjoitit ensimmäisestä matkastasi. Mieleen nousi omat ensimmäiset matkat Kreikkaan 70-luvulla. Samansuuntaisia olivat kokemukseni.

    VastaaPoista
  16. Simpukka,
    haikeus minullekin tuli uutista lukiessani. Mäkelä oli tullut tutuksi kirjojensa kautta,en häntä muutoin tuntenut.

    Olisi kiva joskus lukea sinun ensimmäisistä matkoistasi.

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.