torstai 19. elokuuta 2010

Kesäpäivä Hämeenlinnassa

Eilen vietimme marjapäivä II :sta ja tällekin päivälle oli jo suunnitelma valmiina. No, suunnitelmathan laaditaan muutettaviksi. Muistin, että SuviAnniinan taidenäyttely on avoinna vain tämän viikon. Siispä lähdimmekin Hämeenlinnaan.

Näyttely on Hämeenlinnan hienon kirjaston tiloissa. Näitä ratsastajia voi ihailla kirjaston edessä.

Taata otti kuviakin, mutta valo heijastui harmillisesti kuvien pinnasta. Vielä ehditte käydä näyttelyä paikan päällä katsomassa. Kuvat ovat herkkiä ja kauniita. Uunan blogissa on lisää tietoa ja kuvia näyttelystä.

Iloisena bonuksena taidenäyttelyyn oli yllätystapaaminen Uunan ja Hyräilijän kanssa. Tutustuimme kuviin yhdessä ja erikseen, Uuna oli taideasiantuntijana hienosti apunamme.

Selvisi, että Uunalla oli syntymäpäivä. Kävimme yhdessä juomassa kahvit ja teet.

Hyvää syntymäpäivää Uuna!

Kävelimme vielä kappaleen matkaa ystävien seurassa autoillemme, ihaillen kauniita rantanäkymiä. Osa puista oli jo kaatumassa rantaveteen, mutta sitkeästi ne vaan siinä hengissä sinnittelivät.

Kaunis hopeapaju on varmaankin jo monta vuotta kumartanut järvelle.

Tämä seuraava kohde oli taatan mielessä jo kotoa lähtiessämme. Tällaiselle vanhalle rouvalle, joka ei ole valtion poikaleiriä kokenut, on käsittämätöntä tuo miesten kiinnostus noihin ylijäämärojuihin.

Tämä laatikollinen työkaluja liittyy ilmiselvästi armeijan perunateatteriin, sellaisesta olen kuullut kerrottavan.

Ostettavaakin löytyi. Olin jo valinnut taatalle kahdet pitkävartiset sukat talven varalle. Näitä sukkia oli tilattu merivoimille. Tällaiset ihanat kunnon varrelliset sukat kelpuuttaisi Lenita Airistokin herrasmiesten juhlasukiksi.

Valtion myymälässä oli kaksi mukavaa ammattitaitoista myyjää, he hauskuuttivat minua jutuillaan ja kuinka siinä höynähdinkin ostamaan vielä kahdet sukat lisää. Nuo valkoraitaiset eivät kuulemani mukaan suostu hikoamaan ollenkaan saappaissa, täh ? Nyt on sitten löydettävä hikoilevat jalat noille ihmesukille. Oli hyvä päivittää noita minunkin armeijatietämyksiäni, nehän olivat siltä ajalta kun jalkarätit olivat must. :)

Pojat olisivat myyneet minulle vielä sähköntekokoneenkin sadallakolmellakympillä. Olisi kuulemma koneella käyttöä myrskyn jälkeen, kun Fortum ja kumppanit korjailisivat piuhoja monta päivää. Säästyisivät marjat ja hirvenlihat sulamiselta. Onneksi taata tuli sitten pipolöytönsä kanssa ajoissa paikalle ja totesi, ei mahdu autoon tuo. No, eipä minulla ole sitä mökkiäkään eikä niitä hirvenlihojakaan pakkasessa. Taata osti jotain merkkejäkin, mutta minä hukkasin ne matkalla autoon, vain kaksi löytyi kassin pohjalta.

Seuraavan vierailupaikkamme pihaan hurautti tämä kaunotar ihasteltavaksi. Kamera oli autossa, joten taata kiireesti takaisin ja minä kuvauslupaa kysymään.

On tämä vaan niin ihana piili. Herrasmiesomistaja kertoili entisöinnin vaiheista. Noin kymmenen vuotta oli aikaa mennyt osien hankkimiseen ja monia kirjeitä Ameriikkaan oli joutunut lähettämään. Silloin ei vielä ollut nettiä käytössä. Vaimolla oli joskus pipoa kiristänyt, kun mies vaan tuunasi vanhan auton kimpussa kaiket vapaa-aikansa.

Autolla pystyy ajamaan sellaista kuutta kymppiä, moottoritielle ei kuulemma ole asiaa, pikkuteitä vaan körötellään. Sen ajan automopiileissä ei ollut turvavöitäkään.

Yksi tällaiseen autoon kuuluneista penkeistä oli löytynyt järvenpohjastakin, jossa se oli ollut parikymmentä vuotta. Löytö oli kuitenkin arvokas, koska siitä pystyi ottamaan penkin tarkat mitat. Autoilija kertoi, että nykyään vaimo mielellään istuu autovanhuksen etupenkillä. :)

Minäkin vähän harkitsin pyytää lupaa istua hetken tuossa autossa ja taata olisi ottanut kuvan. En sentään rohjennut sitä ääneen ehdotella. Oli kuitenkin kivaa kuulla tuon auton entisöintiprosessin vaiheista. Kiitos "sahvöörille".


On se vaan niin kaunis.

Kaunis oli päiväkin ja monia tapahtumia täynnä.

Posted by Picasa

16 kommenttia:

  1. Kyllä nopeat syö hitaat, miten te oikein ehdittekään. Mutta vastaus on kai se suunnitelman muutos! Hih. Minulle olisi ollut tarpeen se sähköntekemisen härpäke tuon Asta-myrskyn jälkeen eritoten. Ei olis tarvinnut pakasteita muovikassissa hyysätä edestakaisin naapuriin. Tarttisko lähtee se hakemaan Hämeenlinnasta?

    VastaaPoista
  2. Hannele,
    oli todella monia vaiheita. :)

    anja,
    sinua ajattelin, kun pojat sitä laitetta esittelivät. Yksi ukko oli kuulemma ostanut niitä kuusi kappaletta, itselleen, pojilleen ja naapureille. Ei se aparaatti kallis ollut, vai oliko?

    VastaaPoista
  3. Ja auton merkki oli? No et sä sitä varmaan tiedä, mutta se on Chevrolet :-) Terveisin poikas...

    VastaaPoista
  4. Onpas teillä ollut hieno päivä, aivan vihertäväksi vetää ja tosi hieno tuo sininen hurmuri tuossa viimeisenä :))

    VastaaPoista
  5. Mitä ihmettä, jätin eilen kommentin, se on lentänyt avaruuksiin,

    mukavan päivän olette viettäneet ja olen tosi iloinen,että kävitte näyttelyssäni!

    VastaaPoista
  6. onpa teillä ollut mukavia retkiä ja hauskoja hetkiä!

    VastaaPoista
  7. Pojalleni,
    enhän minä sitä merkkiä tietänyt, mutta jos kuvat klikkaa isommiksi, niin viimeisessä kuvassa auton merkin voi lukea kahdestakin kohdasta. :)
    Mukavaa, että olet poikennut katsomassa mamman blogia.


    Zilga,
    nyt yritetään ottaa kaikki irti kesän viimeisistä viikoista.
    Päivän kohokohta oli SuviAnniinan näyttely.


    SuviAnniina,
    joskus käy niin, että bittitaivas nielaisee kommentit. :)
    Näyttelysi oli kiinnostava ja moni-ilmeinen. Kuvasi vetoaa minun kauneusihanteisiini. Pidän herkistä ja hempeistä kuvista.

    Toivon sinulle jatkossakin onnea ja menestystä elämässäsi ja taiteessasi.


    inkamaria,
    oli tosi mukava päivä. Kesällä on mukava reissata, kun ei tarvitse vilua kärsiä.

    VastaaPoista
  8. Kylläpä teillä jatkui päivä mukavasti. Itse ehdin kertoa loppupäivästä vasta sunnuntaina, kun huomenna tulee ystäväkaarti iltaa istumaan ja se tietää minulle keittiövuoroa.

    Mutta oli kiva tavata ja yhdessä tutustua näyttelyyn ja sitten kahvitella. Tuli ihan juhlantuntu, kiitos vielä.

    VastaaPoista
  9. Uuna,

    oikein mukavaa viikonloppua teille. Yritä nyt kuitenkin hieman säästellä sitä nilkkaasi.

    Oli mukava tavata Hämeenlinnassa. :)

    VastaaPoista
  10. Teillä olikin monirikas päivä!
    Ja kiva kun tapasitte Uunan ja Hyräilijänkin.
    Ja varmaankin Suvi-Anniinan taulut olivat kauniita ja herkkiä, senverran olen hänen taidettaabn katsellut.
    Toivon hänelle kaikkea hyvää.
    Ja vielä näitte tuon ihanan komean vanhan herran, kärryn, jos voisi sanoa loukkaamatta..

    VastaaPoista
  11. Sinullahan on ollut mukava päivä. Mielenkiintoinen autotarina. Kun pysähtyy juttelemaan saa mukavaa infoa ja kummasti aihe avartuu.

    Hämeenlinna on kaunis kaupunki, siellä on käyty muutaman kerran. Taidemuseossa olen nähdyt hienoja näyttelyitä ja monen laista muutakin.

    VastaaPoista
  12. Sinulla ja Taatalla on ollut todella monipuolinen ja hauska päivä. Hienoa, että laitoit paljon kuvia meillekin katsottavaksi, päästiin mukaan me lukijasikin.

    VastaaPoista
  13. Harakka,
    kiva päivä oli. SuviAnniinan taulut olivat ihania ja mukava yllätys oli tavata Uuna ja Hyräilijä.

    arleena,
    siinä kuvauslupaa pyytäessäni saimme samalla mukavaa tietoa auton uudelleensyntyhistoriasta. Mukava herrasmies, hänen kanssaan oli mukava jutustella.

    Famu falsetissa,
    kuvia on mukava ottaa, joskus on hankaluuksia niiden esillelaitossa.
    Auto oli niin "kuvauksellinen", arvelin teidän kaikkien siitä pitävän. :)

    VastaaPoista
  14. Kerroitpa hauskasti!

    Tuo auto on tedellinen kaunotar ja mikä väri. Munkkeja ei saisi näyttää ollenkaan blogeissa;-) Minä niitä aina himoan, mutta syön vain kerran vudoessa, nyt heikottaa tuon kuvan jälkeen...

    Mukavaa viikonloppua, Unelma!

    VastaaPoista
  15. Leena Lumi,
    meillä on taatan kanssa useimmiten hauskaa retkillämme. Taataa voisi luulla hämäläiseksi, hän on niin hiljainen ja rauhallinen, minä taas aina höpöttelen ihmisten kanssa.

    Se munkki oli varattu Taatalle. :) En minäkään nisua saisi syödä, mutta erikoistilaisuudet ovat aina pullan arvoisia.

    Ihastuin heti tuon auton heleänsiniseen väriin.

    Hyvää viikonloppua sinulle myös.

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.