lauantai 31. heinäkuuta 2010

Tuokio muisteloa vuosien takaa

Pyysin taataa ottamaan kuvan tästä keltaisesta talosta Turussa käydessämme. Täällä oli aikoinaan valokuvaustarvikeliike, Viva. Asioin siellä ahkerasti viisikymmen luvulla. Olin kesätyössä siinä joen toisella puolella pienessä liivitehtaassa, ompelin sukkanauhoihin ja liivien hakasiin kuminauhoja. Sukkanauhoihin pujotettiin kiinnityslaite ja ommeltiin koneella kiinni, urakkatyönä tietenkin.

Olin ostanut kesätienesteilläni oman kameran. Loput rahat sitten taisivatkin mennä kuvien teettämiseen. Löytyipä vielä vanha alkuperäinen kuvakotelokin negatiiveineen. Kuvista tuli kuusi kertaa yhdeksän sentin kokoisia, ja onnistuessaan ne olivat melko tarkkojakin. Matolootaksi sitä minun kameraani sanottiin kaveripiirissä.

Kuvat olivat silloin arvokkaita, ensin ostettiin filmirulla, siitä taisi tulla kahdeksan kuvaa. Vietiin kuvattu rulla Vivaan ja viikon kuluttua saatiin mallikuvat nähtäväksi. Pettymys oli valtava, jos epäonnistuneita otoksia oli joukossa. Seuraava viikko meni sitten odotellessa lisäkuvia kavereille.

Ei voi uskoa, miten valokuvaus on muuttunut helpommaksi. Kuvan kotelosta ja negoista otin hetki sitten ja nyt se on jo menossa blogipostaukseen.

Voihan tanttelintuuri, kuinka hienoina sitä lähdettiin ulos ystävien kanssa. Kaupungille ei sopinut lähteä ilman käsineitä , hattua ja saumanyloneita. Muistan tuon hatun vielä oikein hyvin, se oli tummansininen ja nuo hassut pikkusiipakkeet olivat valkoiset. Siellä takana oli tilaa siveälle nutturalle. Yritettiin näyttää vanhemmilta mitä oltiinkaan ja hyvin näkyi onnistuneen tuo pyrkimys. Fillariretket ovat sitten ihan toinen juttu, silloin lennettiin niin, että kellohameen helmat hulmusivat.

Voi kuinka helppoa nyt onkaan läiskiä kaupungilla lenkkareissa ja tuulipuvuissa. Hih. Vuodet ovat vapauttaneet mummelin rönsyilemään, enää ei ole sitä liivitehdastakaan. Pihasta lähtiessä on vaan muistettava, että Nitrot ovat mukana. :)

Osattiin sentään heittää vapaallekin, avattiin nutturan solmut ja näytettiin taas nuorilta tytöiltä. Aurinko paistoi ja elämä hymyili.
Tänäkin kesänä on aurinko paistanut ja mummeli on istunut sisällä ilmalämpöpumpun vieressä kodin viileydessä ja muistellut menneitä.
Posted by Picasa

22 kommenttia:

  1. Vai sellainen kauppa siinä oli.

    Totta, valokuvaaminen oli ennen kaikkea muuta kuin koko kansan huvia.
    Meidän perheen eka kamera taisi olla sellainen coca cola-kamera, jonka sai, kun joi riittävästi cokista ja palautti korkkeja.

    Kuvien kehittäminen oli kallista.

    Kuvien laatu 40-, 50- ja 60-luvuilla oli hyvä, mustavalkovärit ovat säilyneet. Sen sijaan 60-luvun lopun ja 70-luvun värikuvissa värit alkavat olla aika mennnttä lunta.

    Pukeutuminen oli todellakin muodollisempaa aikaisemmin. No, vasta 50-luvullahan nuorisokulttuuri alkoi nostaa päätään Suomessakin.
    Muoti oli hassua aikanaan, sillä mitään muuta kuin muotia ei ollut tarjolla. Muistan, että 60-luvulla, kun minihameet olivat muodissa, tangoissa ei ollut muuta kuin miniä. Siihen pukeutuivat niin mummot kuin mammatkin.
    Nykyään voi onneksi pukeutua niin kuin haluaa eli ei tarvitse kulkea muodin mukana näyttämättä oudolta.

    Digikivaaminen on kätevää, kuvaaminen on melkein kaikille mahdollista. Paperitallenteiden määrä on tietenkin pudonnut, omaa albumia ei tarvitse kovin usein täyttää nykyään verrattuna aikaa esim. kymmenen vuotta sitten. Tavallaan sääli. No, rahaa säästyy.

    Oho, tulipa pitkä kommentti. Juttusi inspiroi :)

    VastaaPoista
  2. Voi jestas sentään, kun oletkin hienoja juttuja muistellut! aaah, ihania aikoja silloin nuoruudessa olikin paljon!
    Mutta kuvien ottaminen oliki sitten kyllä kallista.
    Ja voi meitä nyt, kun saadaan ottaa kuvia vaikka kuinka paljon, maksamatta oikeestaan yhtään mitään niistä!
    Ainoastaan, jos halutaan ne paperikuviksi, mutta ei sittenkään paljon enää maksa.
    Ja on sulla ollut hieno hattu, voi juku!

    VastaaPoista
  3. SusuPetal,
    kiitos mukavasta kommentistasi, tällaisen lukeminen on oikein luxusta. :)

    Siitä hameen pituudesta, se määriteltiin Pariisissa. Kaksikymmnetäviisi senttiä maasta mitattuna (kengät jalassa) oli suositus.
    Nyt on mukavaa, kun voi käyttää pitkääkin kesämekkoa, eikä kukaan ihmettele. Mielelläni peitän eripariset jalkani hameella tai farkuilla.

    Nyt minulla onkin taas oma kamera, edellisestä onkin jo n. 55v. aikaa.

    VastaaPoista
  4. Harakka,
    olen niin nauttinut uudesta kamerastani, vaikka sekin on sellainen tavallinen "matoloota" vain. Olen mielestäni nyt pienen muistelon ollut velkaa vanhalle valokuvauskoneelleni.

    Hattu oli kyllä makee, se hieman kevensi tuota tanttimaista ulkoasua, pientä huumoria. :)

    VastaaPoista
  5. Juu mullakin oli sellaiset kyynärpäähän asti ulottuvat käsineet. Wau kun sitä oltiin hienoja. Sunnuntaisin lähdettiin
    "näyteikkunaostoksille" Enää on tuskin näyteikkunoitakaan.

    VastaaPoista
  6. Sattuma löysi minulle tämän hauskan blogisi.
    Hienoja kuvia ja vaikka mitä.
    Tuossa kaupungillelähtökuvassa luulin ensin, että käsivarrella on maitokannu, mutta tarkkaan kun katsoin, niin käsilaukkuhan se siinä...
    Terveisiä toiselta syntyperäiseltä turkulaiselta!

    VastaaPoista
  7. kuule, ennen kuin luin, ajattelin et on Turusta..

    VastaaPoista
  8. Amalia,
    näyteikkunaostoksilla käytiin ja siihen he "ostelu" melkein jäikin. Raha oli tiukassa, kesät oltiin työssä, että saatiin talveksi vaatteita.

    HooPee,
    kiitos vaan terveisistä ja kivaa, kun eksyit blogiini. Muisteloni ovat melkein kaikki Turusta, vaikka suurimman osan elämästäni olen asunut muualla. Yksi Turku-kuva on vielä jemmassa odottamassa muisteloa.

    Hannele,
    niin ne kuvat ovat säilöttynä aivojen sopukoissa, kun näkee uudelleen, niin muistaa.

    VastaaPoista
  9. Olipas mahtava muistelukirjoitus! Ihana tuo kasilaukku. Ja muutenkin tuo tuonajan pukeutuminen oli niin ihastuttavaa kellohameineen jne.

    VastaaPoista
  10. Oi niitä aikoja! Ihana lukea muistelojasi. Täällä maalla peloteltiin naisia, että nailonit jäätyvät kylmässä sääriin kiinni. Muutenkin pukeutuminen erosi kaupunkilaisista sillai jännällä tavalla. Tuo ihastuttava käsilaukkusi on varmaan tänä päivänä suurinta muotia. Niin ne vanhat vuosikymmenet palautuvat takaisin.

    VastaaPoista
  11. Ihania muistoja ja kuvia! Minusta nuo mustavalkokuvat ovat jotenkin hurjan paljon tunnelmallisempia kuin nämä nykyiset värivalokuvat, vaikka tietysti sitten omat haasteensa niillä kummallakin on. Mulla ei ole edes omia nuoruuskuvia ennen kotoa pois muuttamista, kun ostin oman halpiskamerani vasta muutaman vuoden yksinasumisen (ja työskentelyn) jälkeen. Mutta silti on kuvia kyllä yhden hyllyllisen verran albumeihin kertynyt - ja lisää tulee koko ajan. :D Pitäisikin taas kirjaksi kerätä näitä viime vuosien juttuja, kun ei ole ehtinyt vaan.

    VastaaPoista
  12. Oi, miten hyvinpukeutuneet tytöt siinä poseeraavatkaan! Muistan hyvin nuo takit. Tuonmallinen hattu minullakin oli, värltään lilaan vivahtava roosa:)))

    VastaaPoista
  13. Kauniita muisteloita ja kauniita kuvia! Oi, noita asuja! 60-luvulla piti olla jakkupuku, se piti ostaa osamaksulla... Harmi vain, kun vanhoja kuvia on niin vähän.

    VastaaPoista
  14. Ihastuttava muistelus ajalta, minkä minä myös muistan hyvin.
    Valokuvaus oli jotain hyvin luksusta ja arvokasta ennen. En päässyt siihen sisälle silloin, nyt kuvaan paljon ja haaveilen paremmasta kamerasta.
    Olen pikkuhiljaa kuvannut kaikki käsiini saamat vanhat valokuvat digikuviksi. Aina ei suinkaan ole mahdollisuutta skannaukseen, mutta yllättävän hyviä niistä tulee kuvaamallakin.

    VastaaPoista
  15. Ihania muisteloita Unelma;tätä oli mukavaa lukea.Onneksi tänään valokuvaaminen on muuttunut niin helpoksi!

    VastaaPoista
  16. Minulla ei ollut nuoruudessani kameraa ja kuvia on minimaalisesti.
    Silloin on pukeuduttu tyylikkäästi on hatut ja käsineet. Yhdistelmät ovat mietittyjä, mutta vaatteet eivät olleetkaan mitään pidä muutama viikko ja sitten taas uutta. Kaikki oli kestävää ja kotimaista.
    Nyt tuossa rakennuksessa on suosittu ravintola Blanko.
    Mielenkiintoinen postaus.

    VastaaPoista
  17. Oi mitä muistojen kuvia ja kerrontaa. Ei sitä millään uskoisi, mutta tuollaista se oli.
    Onneksi oli kamera, että on sinustakin kuvia, minusta on tosi vähän, vaikka olen pikkuisen nuorempi.
    Ensin niin tyylikkäänä, sitten ihana nuori neitonen kalliolla. Hieno kuva tuo viimeinen.

    VastaaPoista
  18. Tuula,
    kellohameet olivat kivoja ja siellä alla ne monikerroksiset alushameet, vau.

    tiuku,
    muistan, että jollekin tytölle oli todellakin nylonit jäätyneet sääriin. En minä niitä talvella käyttänytkään. Mitähän talvella oli päällä, ehkä hiihtohousut?

    Minz,
    nuo minunkin kuvani ovat olleet unohduksissa monet vuodet. Tämä uusi tekniikka mahdollistaa kuvien katselun ihan uudella tavalla. Taata on minua auttanut ja skannannut tarvitsemani kuvat.

    Famu falsetissa,
    tuohon aikaan kiinnitettiin huomiota pukeutumiseen, varsinkin näyteikkunaostoksille mentäessä. Herroilla oli lierihatut ja pitkät päällystakit. ("perperit")

    malli45,
    viisikymmenluvulla niitä kutsuttiin kävelypuvuiksi, minullakin oli sellainen harmaa, tuon kuvan takin kangasta.

    aimarii,
    harmillista on, että valokuvat olivat niin kalliita. Olisi ollut mukava katsella kuvia ihmisistä työnsä äärellä tai muuten eri tilanteissa. Silloin asetuttiin tiukasti poseeraamaan ja yritettiin olla hiljaa paikoillaan.

    Yaelian,
    mukavaa on muisteleminen. Viimeistään siitä tietää, että on tullut vanhaksi, kun alkaa kelata vanhoja juttuja mielessään. :)

    arleena,
    vaatteet olivat tosiaankin Suomessa tehtyjä hyvää laatua ja kaunista suunnittelua.

    Eipä ehditty poiketa tutustumaan Blankoon tällä käynnillämme. ehkä sitten ensi kerralla.

    Tama,
    näitä vanhoja kuvia olen rohjennut laittaa blogiin, kun niistä ei kukaan minua enää tunnista. :)

    VastaaPoista
  19. Hauska lukea muistoistasi. Loppujen lopuksi tuntuu hyvältä, että maailma muuttuu - yhteen hetkeen ei voi kyllästyä.

    VastaaPoista
  20. Tuure,
    olet oikeassa. Toivotaan, että maailma muuttuu paremmaksi.
    En minäkään enää haluaisi rullata jalkaani saumasukkia tai käsineitä kesäkuumalla ilmalla. :)
    Oli kuitenkin kiva lukea, että sinäkin jaksoit muisteloitani tutkia.

    VastaaPoista
  21. Voi miten mukava postaus. Se tuo mieleen yhtä ja toista omastakin nuoruudesta.
    Ensiksikin ne sukkanauhaliivit, joilla sukat pysyivät ylhäällä. Lapsena oli kokovartaloliivi ja nuorena vyötäröliivi.
    Minunkin ensimmäinen kamerani oli laatikkokamera, jolla sai sen 8 kuvaa kerrallaan. Sain sen isältä 11-vuotiaana. Kamera on vieläkin mökillä, mutta ei sitä enää käytetä. Negatiiveja löytyy myös. Tänä kesänä mieleen tuli, että pitäisikin käydä negat läpi ja teettää niistä vielä kuvia. Ajatella, että sinulla on kameran ostokuitti tallella!
    Tyylikkäitä oltiin nuorina.:) Oikein hieno muisto on tuo kuva.
    Kalliolla otettu kuva on erinomaisen viehättävä ja kesäinen.

    VastaaPoista
  22. tanssiva harmaa pantteri,
    Olivat ne sukkanauhajutut hassuja, mutta silloin ei vielä ollut muuta keinoa, sukkahousut vielä odottivat keksimistään.

    Teetä vaan niitä vanhoja kuvia, olisi mukavaa, jos postaisit blogiisikin.

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.