sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Naistenviikolla ei sada aina.

Äitini nimipäivä oli naistenviikolla, niinkuin nykyäään 600 000 :lla muullakin naisella. Onnittelut etukäteen kaikille näillä Astrid Lindgren ruusuilla.

Äidilläni oli kolme siskoa, jotka kaikki tulivat juhlimaan nimipäivää mahdollisuuksiensa mukaan. Yleensä kaikki tulivat, koska loma-aika oli menossa ja siskot vapaita lähtemään. Sisarukset olivat vilkkaita ja iloisia, kaikki puhuivat yht´aikaa. Siinä oli melkoinen pulputus käynnissä, heti kun kahvikupposet oli juotu.

Koska meneillään oli mansikka-aika, niin mansikoita tarjottiin jälkiruoaksi tällaisista Riihimäen sinisistä astioista. Isälleni oli jäänyt lapsuudenkodistani jäljelle yksi tällainen sininen kulho, kaikki muut siniset olivat menneet joko rikki tai kulkeutuneet ties minne. Isäni kuoltua hänen leskensä antoi kulhon minulle muistoksi. Äitini kuoleman jälkeen isäni ehti vielä avioitua kahdesti.



Nyt olen vuosien varrella kerännyt näitä astioita meidän kotiimme kirpputoreilta ja antiikkikaupoista. Tämä sininen väri lasissa on niin kaunis. Tähän sarjaan kuuluu vielä pullavati ja eri kokoisia sokeriaskeja. Tuohon kermanekkaan mahtuu yksi desi kermaa. Tiedän sen mittaamattakin, koska pienenä tyttönä monet kerrat hain kannuun Valiosta "mitan kermaa" . Tarkkana piti olla paluumatkalla, että vielä kotiovellakin mitta oli täynnä.

Kermaa myytiin tasan kahta laatua, tavallista ja kuohukermaa. Tuo tavallinen oli senajan kevytkermaa. Kenenkään en kuullut puhuvan mistään laktoosista tai hylakermasta. Elämä oli sodan jälkeen hyvin yksinkertaista, jos tähän päivään vertaa.

Jääkaappeja ja pakastimia kuultiin olevan Ameriikassa, mutta ei meillä. Lähes joka toisessa korttelissa oli kuitenkin pieni maitokauppa. Turussa maitoa kansalaisille toimitti Valio ja Kulmalan meijeri, molemmilla oli omat kivijalkakauppansa. Monet nuoret tytöt saivat ensimmäiset kesätyönsä maitokaupan myyjänä.

Taatakin on melkein päässyt kuvaan.

Tämä vanha sininen kollaasikin löytyi vielä. Tässä on vähän muutakin sinistä lasia, kuin tuota Riihimäen Lummetta. Tuosta nimestä en ole ihan varma, oliko se Lumme. Mitään taidelasia se ei ole, ihan tavallista käyttölasia, puristelasia.

Eilen taata vähän vihjaisi, että voisin välillä jotain muutakin blogata, kuin kukkia. :) Ei mennyt hyvin nytkään, tuli taas kukkiakin. ;)

Tänään onnittelemme RIIKKAA. Mukavaa nimipäivää!


Posted by Picasa

14 kommenttia:

  1. Meilläkin oli maitokauppa ja sekatavarakauppa viereisessä talossa lapsuudenkodissa Turussa.

    Muistan hakeneeni maito ruskealla kannulla.

    Kauppahallista haettiin lihat.

    Kauniita sinisiä astioita, nostalgiaa pöydällä.

    Sano Taatalle, että kukkia ei ole koskaan liikaa!

    VastaaPoista
  2. SusuPetal,
    paljon työpaikkoja on kadonnut, kun pienet kaupat ovat historiaa.

    Varhemmin lihaa myytiin myös Turun torilla. Jauheliha on turuksi hakkuliha. :)
    Terveysviranomaiset sitten lopettivat lihan torimyynnin.

    Taata sai terveiset.

    VastaaPoista
  3. Nuo siniset lasit ovat kyllä kauniita! Niitä ei kovin usein missään näe. Siis tarkoitan lähinnä näitä kirppareita. Yksittäiskappaleita silloin tällöin. Taitaa mennä helposti rikki.

    Mun aikana on aina joka paikassa ollut jääkaappi, paitsi mökillä. Sinne rakennettiin ennen mökin valmistumista (johon tuli kellari) varjoisaan kohtaan maahan kuoppa ja sinne upotettiin iso saavi ja rakennettiin puukansi reiän päälle. Toimi kyllä yllättävän hyvin jääkaappina. Helteelläkin siellä +5-8 astetta pysyi hyvin, että maitokin säilyi.

    VastaaPoista
  4. Minz,
    eipä näitä laseja enää useinkaan kirppareilla näe. Omat astiani ovat suurimmaksi osaksi ostettu yli kymmenen vuotta sitten. Meillä kotona ne olivat käytössä sodan jälkeisellä ajalla ja viisikymmenluvun alussa. Vanhoja ovat kipot, en niitä tiskikoneeseen uskalla laittaa. Käytössäkin ovat vain erikoistapauksissa.

    Aika hieno idea tuo teidän saavikellari. :)

    VastaaPoista
  5. Väriin sopiva kukkanen. Sininen on minunkin lempivärini astioissa. Löysin joitakin sinisiä astioita pihakirppikseltä äskettäin. Minun lapsuudessa maito haettiin kaupasta omalla kannulla. Kermaa sai pullossa valmiina. Taisi olla nimeltään Vuokko. Hyvää naistenviikkoa.

    VastaaPoista
  6. tiuku,
    minäkin muistan tuon Vuokko pullokerman, se oli sellaista kestokermaa. Ihanaa muistella joskus vanhoja.

    VastaaPoista
  7. Unelma, mulla on yksi sokerikko, sininen, mutta ei ehkä ihan tuota Lummetta.

    Kauppiaan tyttärenä muistan, kun kylmäkaapissa roikkui koukuista puolikkaita sianruhoja ja maitoa otettiin pitkävartisella , metallisella litramitalla isoista tonkista ihmisten kannuihin.

    Äidille ei koskaan käynyt mikään muu kahviin kuin Vuokko, mutta nyt on hänekin pitänyt opetalla uudet kermat;-)

    Kiva postaus! Toivotaan kuitenkin, että edes öisin saisimme sadetta. Sateen ropimaan on suloista nukahtaa ja puutarha tykkäisi.

    Mukavaa ensi viikkoa, Unelma!

    VastaaPoista
  8. Kaunista ja kuulakasta tuo sininen! Ja huom. nykyisin vanha puristelasikin on jo arvokasta. Houkutteleva kattaus, taidan istua Taatan viereen.
    Kiva muistelo vanhoista kaupoista. Minäkin oli koulun välillä kaupassa töissä kesäisin. Siinä oppi laskemaan, kun ei mitään laskukonetta ollut.

    Hieno postaus! Terveisiä kirjoittelee yksi, jolle on jo kasvanut evät kuten kaloille, mutta kyllä minä tästä loppukesällä nousen taas kuivalle maalle silloin tällöin :-)

    VastaaPoista
  9. Kaunista sinistä, hieno kattaus niistä tulee. Varsinkin kun sinulla koko kokonaisuus sinistä. Mansikat heleän punaisina kruunavvat kokonaisuuden.
    Mukava kuulla kaupunkilaisesta lapsuudesta. Meillä maalla maito ja kerma olivat omasta takaa, niitä ei tarvinnut kaupasta noutaa.

    Kuulosti niin nostalgiselta maitokaupassa asiointi.

    VastaaPoista
  10. Leena Lumi,
    sillä pitkävartisella mittaaminen oli oikea taitolaji. Valiolla uudet tytöt joutuivat ensin opettelemman tuon tärkeän taidon veden kanssa. Heti, kun sai veden onnellisesti siirtymään asiakkaan kannuun, sai aloittaa myyjänä.

    Nyt sataa ropisee, onneksi ehdin käydä järvellä ennen sitä.

    Uuna,
    olen huomannut, että näistä sinisistäkin joutuu nykyään maksamaan maltaita. Tätä samaa sarjaa on aikanaan tehty myös luumun punaisena ja lasin kirkkaana, ne ovat hieman edullisempia.

    Tuota evien kasvua minäkin vähän pelkäsin, siksi yritän pysytellä täällä turvallisella maapohjalla. :)

    arleena,
    harvoin tulee näitä ihanuuksia käytettyä. Nykyihminen juo kahvinsakin mukista, se on meille vanhoille taas uusi opettelun aihe. Ennen vain pullamössövauvoille katettiin mukit pöytään.

    Nostalgiaa on ilmassa. Olen luvannut lapsilleni muistella menneitä täällä blogissa, nyt ovat kuitenkin kukat sekoittaneet auringossa pehmenneen pääni.

    VastaaPoista
  11. Oi,tosi kauniita sinisiä lasiastioita:). Ja nostalgian siipien havinaa,ihanaa lukea.Taatalle terveiset,että Mamman kukkakuvat ovat ihanaisia,niitä ei kertakaikkiaan voi blogata liikaa:).Aurinkoisia päiviä etelä-Suomeen,vaikka naistenviikko alkoikin.

    VastaaPoista
  12. Tiina,
    kyllä niitä kukia edelleenkin kuvaillaan. Taata kuitenkin tykkää lukea niitä muitakin mamman lätinöitä. :)

    VastaaPoista
  13. Kaunista tuo sininen lasi. Kukka-aikana tulee kuvattua kukkia :)

    VastaaPoista
  14. Zilga,
    suomalaiset pitävät sinisestä lasista. Eräs antiikkikauppias kertoi, että siniset lumpeet menevät usein heti kaupaksi.

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.