keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Kävelin aamulla ystävää tapaamaan


Lähdimme yhdessä pienelle lenkille metsätielle. Olemme ystävystyneet perjantaikerhossa. Tämä kuuma kesäilma on meille molemmille melkoisen haastavaa, mutta ulos teki mieli lähteä. Varasimme matkaan kummallekin pullot janojuomaa. Kuljimme kappaleen matkaa ja sitten asetuimme lepäämään polunvarteen, istuimme isolla kivellä rinnakkain ja ystäväni sanoi, että otetaanpa pienet huikat. Naureskelimme itsellemme, mekin varsinaiset "puistokemistit", toisella pullossa mustaviinimarjamehua ja kaverilla jotain sitruunasekoitusta.

Kiitos ystävälle mukavasta juttutuokiosta ja toivon sinun toipuvan vakavasta sairaudestasi.

Sivusimme vähän asfalttitietäkin. Näitä kukkia ihailimme. Tämä on taas sellainen lajike, jota viranomaiset vainoavat yhdessä lupiinin ja jättiputken kanssa. Miksi ihmeessä joutomailla saa rehottaa pujot, takiaiset ja miehenmittaiset ohdakkeet, eikä se nokkonenkaan taajamien ojissa mikään kaunistus ole. Nokkonen on sinänsä hieno kasvi, jos se kasvaa oikeassa paikassa. Minullakin on yksi tupsu pihassa, se on antanut jo kaksi satoa. Nam.

Tuo jättiputki on kuulemma myrkyllinen, sen torjumisessa ei ole mitään ongelmaa, jos leikkaa ja hävittää kukat ennen siementen kypsymistä. Kerran kukkinut kasvi ei enää seuraavana vuonna nouse mullasta.

Tätä suloista palloa kuvatessani huomasimme, että siinä varessahan oli asukkaitakin.

Toivottavasti näistä toukista kehittyy kauniita perhosia.

Tilauksessa siis kauniit perhoset.
Posted by Picasa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.