torstai 29. heinäkuuta 2010

Älkää pahoittako mieltänne,

vaikka suosittelenkin teille tätä mainiota kirjaa.

Luin Kirjakerhon lehdestä tästä kirjasta, pitäisikö tilata? No, jos saan jonkin kirjan esittelystä hyvän käsityksen, niin kirja on saatava heti, eikä viidestoistapäivä.

Lähdimme Helsinkiin tyhjentämään lomalaisten postilaatikkoa ja kastelemaan janoisia kukkia. Samalla reissulla ostin itselleni kirjan Itäkeskuksesta. Kävimme ensin uimassa ja sitten uuden kirjan kimppuun. Voi vitsi, miten hauska kirja, ahmin sen samantien loppuulauluun asti.

Kirjoittaja on minun mittapuuni mukaan nuori mies (s. 1974), mutta kuinka herkullisesti hän osaakaan kuvailla 80- vuotiaan suomalaisen "tervaskannon" ajatuksia ja toimia.

Lähes kaikki kappaleet alkavat: "Kyllä minä niin mieleni pahoitin". Ajatus jatkuu hersyvänä kuvauksena rehdin sodan käyneen Suomalaisen ukon (teki mieli oikein laittaa isolla tuo suomalainen ja minähän laitoin) käsityksistä nykypäivästä ja vähän tulevastakin.

Ajo-oikeuden menettäminen oli kirjan päähenkilölle kova pala. Tuli mieleeni oma rakas isäni, hän oli tosin paljon pehmeämpää tyyppiä, mutta jäärää löytyi hänessäkin. Muistuupa vaan mieleeni tuo ajokorttiasia. Isäni kertoi, että oli saanut ylinopeussakot, poliisit olivat vähän naureskelleet läpyskää kirjoittaessaan, kun ukko oli jo 85v. Vaimo no 3 oli istunut vieressä ja yllyttänyt ajamaan jonkun ladan ohi, ja ukkihan oli iskenut nastan lautaan. Kurvin takana olivatkin sitten ilonpilaajat odottamassa. Vasta siinä vaiheessa, kun uutta ajolupaa ei enää tullut, ukki minun suureksi kauhukseni paljasti, että hän on jo pitkään nähnyt kaiken kahtena.

Kiinnostuneena tartuin siihen kappaleeseen, jossa tarinan suoraselkäinen päähenkilö tuli poikansa kanssa Itäkeskukseen. Mikähän hänen mielensä siellä pahoitti? Voisin luetella monta asiaa, jotka ovat korventaneet siellä minunkin sisikuntaani. Niinkuin nyt se juttu, jonka yksi mummo kertoi perjantaikerhossa. Mummolla oli jalat väsyneet kulkemisesta ja hän oli istahtanut yhden penkin päähän, jossa oli hyvin tilaa pikkumummolle. Penkin toisessa päässä istui somalialainen äiti kiikuttaen täpötäysiä (ostospusseja) lastenrattaita, pari muuta pienokaista pyöri siinä lähistöllä. Tuli siihen sitten salskea nuorimies, ehkä lasten isä ja rouvan aviomies. Mies katsoi mummoa ja sanoi selvällä suomenkielellä, että mene mommo pois, tämä minun paikka. Mummo reppana pyyteli anteeksi ja lähti tallustelemaan eteenpäin. Minä en olisi ollut noin kiltti. En viitsi laittaa tähän juttuani pilaamaan omaa mahdollista vastaustani. Somalialaisten kunniaksi on kuitenkin sanottava, että he eivät ole räyhkeästi ryöstelleet vanhoja mummoja. Mummot saavat nyt pelätä Romaniasta tulevia ryöstöretkeilijöitä.

Ettei tarina muuttuisi osaltani synkistelyksi, niin kerronpa vielä yhden maukkaan palan Tuomas Kyrön kirjasta. Näin kertoo päähenkilö, laitan sen nyt tähän, koska aihe on hyvin ajankohtainen. "Tein listaa missä saa imettää, koska haluan tulla hiukan vastaan. Uimarannalla saa, koska siellä kuljetaan jo muutenkin melkein alasti, enkä minä käy siellä koskaan. Navetassa saa, se on imettämisen paikka. Ja jos on yli kaksikymmentäviisi astetta elikkä helle." Lainattu kappale on siitä jutusta, jossa päähenkilö pahoittaa mielensä julki-imettämisestä.

Toivon, että saatte kirjan käteenne, uskon, että tulette kokemaan kivan lukunautinnon.

En yhtään pahoita mieltäni, jos kerrotte täällä mielipiteenne kirjasta. :)

Jalokello on vielä laitettava postausta kaunistamaan.

Ja tämä ruiskukan näköinen kukka, jonka nimeä en tiedä.

Tätä punaista on kahta eri vahvuista väriä, vaaleaa ja tummaa. Näitä kukkia vielä riittää. :)

Posted by Picasa

13 kommenttia:

  1. Varmaan kesälukemista parhaimmillaan. Huumorilla esitetty, mutta monia vakavia asioita. Toivottavasti kunnon präntti, että vanhakin näkee lukea...
    Kiva kun kerroit, ja vielä niin hauskasti :-)

    VastaaPoista
  2. Vaikuttaa kivalta kirjalta, pitääpä katsella jos löytäisi. Hih, papat ne on aika veikkoja, oma isänikin lähes kasikymppisenä kävi kaihileikkauksessa ja sanoi vasta sen jälkeen näkevänsä liikennemerkitkin, vaikka mitäs näkemistä niissä kun kotikaupungissaan muistaa ne muutenkin, sanoi.

    VastaaPoista
  3. Minulla on tuo kirja ollut jo jonkin aikaa ostoslistalla. Luin Tuomas Kyrön 700g ja pidän kirjailijan huumorista.
    Pitääpä pikimiten laittaa töpinäksi ja hankkia kirja.
    Antti Litjan lukemana olen kuunnellut paloja radiosta ja siitä hetkestä lähtien selvisi, että kirja on saatava.
    Hyvin kirjoitit ja mukava, että nuorten kirjailijoiden kirjoista rummutetaan.

    VastaaPoista
  4. Tama,
    ei präntti kovin isoa ollut, mutta ilman suurennuslasia pystyin lukemaan.

    Sirokko,
    hihitykset vaan isällesi, verrattomia veitikoita nuo papat.

    arleena,
    Kyrön huumori puri minuunkin. Pidän oivaltavasta huumorista. Pieruhuumorit eivät minua kiinnosta, niistäkin oli joku kirja tarjolla, pyh, sanoo tämä.

    VastaaPoista
  5. Unelma, voi kuinka hauska oli tarina isästäsi! Luin Reimalle ääneen ja sitten muistelimme minun isääni, joka kerran lähti ajamaan ja autonlämmitys oli kytkettynä kiinni. Isäpä ei huomannut irrottaa sitä ja hän ajeli pitkin kylää perässään pitkä johto ja siinä päässä iso mötikkä eli irronnut pistorasia. Isä vain ihmetteli, kun kauppiaana kerran jokaisen kyläläisen tunsi, että 'olivatpa kaikki tänään hyvällä tuulella, kun moikattuaan menivät kaksinkerroin naurusta;-)'

    VastaaPoista
  6. Kyröä en olekaan koskaan lukenut. No, en paljon muutakaan viime aikoina, keskittyminen on huonoa.

    Hauska kirjoitus sinulta, runsas ja elämän makuinen.

    VastaaPoista
  7. Leena Lumi,
    ei ollut hassumpi sinunkaan isäsi autoilutarina. :) Ihania pappoja.

    SusuPetal,
    Kyrö ei ollut minullekaan entuudestaan tuttu, mutta nyt haluan lisää, siis kirjastoon. Eläkeläisenä ei enää voi kaikkia kivoja kirjoja ostaa.

    VastaaPoista
  8. Kirjaa en ole lukenut (vielä) mutta radiossa todella näitä kertomuksia esitetään Antti Litjan lukemina. Todella ilmeikkäästi Litja lukeekin:)
    ...aivan toiseen asiaan siirtyivät ajatukseni:
    Ritva Valkama luki radiossa Kari Hotakaisen kirjaa Ihmisen osa. Sitä oli myös ilo kuunnella,
    niin ilmeikästä oli tulkinta. Vieläköhän tämä jatkuu, en ole vähään aikaan sattunut kuulemaan?

    Ja tuo kukkasi on neidonkukka, nigella. Kasvatin niitä aikoinaan kun kasvatin kuivakukkia, siihen tulee koristeellinen siemenkota :)
    helteisin terveisin Marja

    VastaaPoista
  9. Risusydän,
    olen kuunnellut radiota melko vähän, en ole kuullut, harmi.
    Kiitos tiedosta, tuo kukka on peräisin sellaisesta kesäkukkaseoksesta, aika kaunis. :)

    VastaaPoista
  10. Mainio oli kirjoituksesi. Heti sen luettuani menin netissä kotikuntani kirjaston sivuille ja varasin tuon Kyrön kirjan. Parin viikon sisällä pääsen sitä ahmimaan. Muutama päivä sitten herkuttelin ”Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville” kirjan parissa. Kylläpä nyt kelepoo.

    VastaaPoista
  11. Simpukka,
    olipa mukava lukea, että haluat myös tutustua Kyrön kirjaan. Uskon, että pidät siitä.

    Minun pitäisi varmaan myös herkutella tuon perunankuoripaistoksen kanssa.

    VastaaPoista
  12. Vasta nyt ehdin kurkistamaan tätä postaustasi. Kyrön kirja tuntuu hauskalta jo kertomanasi. En ole koko kesänä ehtinyt lukea kuin Susupetalin tarinat valkoisesta talosta, siitä pidin kyllä kovasti. Tahtoo mennä vain aikakauslehtipuolelle ja vilkaisutekniikkaan. Harmi. Mut sitten joskus. Jos joskuskaan....

    VastaaPoista
  13. anja,
    Kyrön kirja kannattaa lukea, saa makeat naurut.

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.