maanantai 12. heinäkuuta 2010

Aamun viileydessä, Valkoiset talot



Näillä helteillä kannattaa olla aikainen lintu ja herätä kuistille nauttimaan lukuhetkestä mahdollisimman varhain. Luin uudelleen viime vuonna hankkimani SusuPetalin kirjoittaman kirjan Valkoiset talot. Luin kirjaa silloin pala palalta, koska vanhat silmälasini eivät oikein täyttäneet tehtäväänsä. Nyt halusin palata tunnelmaan ja luin kirjan uudelleen.

Kirjan rakenne antaa mahdollisuuden lukea siitä tarinan kerrallaan. Kirja ei kuitenkaan ole novellikokoelma, vaan kaikki tarinat nivoutuvat yhteen, siteenä toimii taloyhtiön kesäinen grilli-ilta. Kirja sopii hyvin esim. työmatkalukemiseksi. Tosin siinä on se vaara, että körötteleekin pysäkkinsä ohi, koska lukeminen tempaisee mukaansa.

Kun minulla ei ole minkään taiteenalan koulutusta, niin minulla on vapaus suhtautua tunteella kaikkeen näkemääni ja kuulemaani. Mitkään teoriat eivät minua sido.

Susupetal on kauniisti valinnut kirjaansa niitä "meidän Herramme pieniä petettäviäkin", ei yksistään niitä kauniita kulisseja raadollisuutensa peittona kannattelevia ns. onnistuneita ihmisiä. Oli yksi kappale johon samastuin väkevästi ja muistot tulvivat mieleeni. SusuPetal johdatteli tekstissään minut kylpyhuoneeseen paksun pyyhkeen alle hengittämään tinkturaöljyistä höyryä lapsi sylissäni. Se nuoren äidin hätä pienokaisen puolesta on aina yhtä koskettavaa. En ollut yksinhuoltaja, mutta yksin voi olla kaksinkin.

Olen iloinen, että Susupetal on käsitellyt monia sellaisia asioita, joita nykypäivän hyvinvointivaltiossa ei enää uskota löytyvänkään. On hyvä asia, että suomalaisilla on nykyään asiat paremmin, mutta vielä löytyy sairaita, köyhiä, syrjäytyneitä ja ongelmaisia lähimmäisiä, joita ei saisi unohtaa. SusuPetal tuo asioita rohkeasti esille, mutta hän tekee sen hienovaraisesti, ihmisyyttä kunnioittaen.

Toivoisin, että SusuPetal vielä jaksaisi kertoa lisää Valkoisen talon asukkaista. Koska haluaisin edelleenkin uskoa ihmisistä hyvää, niin toivoisin SusuPetalin henkilöillekin parempaa huomista. Miran kohtalo kiinnostaisi erikoisesti. Henkilöt ovat kuitenkin Susun ja minä en heidän elämäänsä voi vaikuttaa.

Vielä yksi pieni toive minulla olisi. Jos joskus jossakin kirjamessuilla kohtaamme SusuPetalin kanssa, niin pyytäisin tekijän nimikirjoitusta hankkimaani kirjaan.

ps. Tämä ei siis ole kirja-arvostelu, vaan muutamin sanoin kerrottuna teksitin herättämiä ajatuksia ja tunnelmia.
Posted by Picasa

6 kommenttia:

  1. Osuvasti kirjoitit kirjakokemuksesi. Samoja ajatuksia oli minullakin.

    VastaaPoista
  2. Mukavasti luonnehdit lukukokemustasi, joskus varmaan haluaisin lukea tuon kirjan itsekin. Voisit kyllä hyvin kirjoittaa kirja-arvosteluja, sillä osaat analysoida tekstiä ja nähdä kerrotut asiat monelta kantilta ja vielä kertoa lukemastasi mielenkiintoisella tavalla.

    VastaaPoista
  3. arleena,
    kirjasta kertominen ei olekaan niin helppoa, kuin luulin. Täytyy varoa paljastamasta liikaa. :)

    anja,
    ei minusta olisi arvostelijaksi, luulen, että jos ei kirja olisi mieluinen, niin vaikenisin visusti.

    VastaaPoista
  4. Miten kaunis kuva ja miten herkästi kerroit lukemastasi! Kiitos. Olen onnellinen, kun "kohtaan" lukijan, joka on pystynyt samaistumaan ja myötäelämään kirjan henkilöiden kanssa.

    Jatkoa kirjalle en uskalla luvata, mutta nimmarin annan ehdottomasti, jos törmätään. Kirjamessuilla minua tuskin näkyy muuten kuin yleisön joukossa.

    Saanko linkittää tämän arvostelun blogiini?

    VastaaPoista
  5. SusuPetal,
    lupa on nyt annettu. Ehkä tapaamme kirjamessuilla. :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Unelma, laitan linkin tänne myöhemmin tällä viikolla.

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.