tiistai 1. kesäkuuta 2010

Voi kurja juttu.


Kotiliesi rapsahti tänään postilaatikkoon ja lukijalla hyvänmielenhyrinä muuttui tavallaan pettymykseksi, kun kansilehden mainostamasta hienosta jutusta selvisikin haikeita asioita.

Ryntäsin ensimmäiseksi, niinkuin aina ennenkin lukemaan Erkki Toivasen kolumnia. Seuraavaksi etsin Iltakävelyllä Lontoossa sivut. Artikkeli on hieno, kuten aina, Toivasta haastateltaessa. Sieltä se ajanrattaan vääjäämätön eteneminen taas tupsahti eteeni. Toivasen viimeinen kolumni Kotiliedessä olikin nyt siis luettu. Olen niin suunnattomasti nauttinut lukemastani, Toivasen teksti on kuin runoa ja hänen ajatuksensa ovat syvällisiä ja viisaita. Toivanen poistui, niinkuin hän itse sanoi, sinne minne Kieku ja Kaikukin. Terveisiä vaan heille.

Toki suon Toivaselle mahdollisuuden mukaviin eläkepäiviin, ei hän kuitenkaan kirjoittamista lopeta, uskoisin.

Vielä tekee mieleni lainata pieni hyvä pätkä Toivasen haastattelusta, koska olen siitä tunnistavinani itsenikin. Toivanen kertoo. "Oskar Wilde on sanonut, että ikääntymisen tragedia on siinä, että me emme vanhene." Niin se vaan on, että omaa vanhenemistaan ei huomaa, aina haluaa oppia ja kokea jotain uutta. Vanhat luut ovatkin sitten eri asia.

Toinen harmituksen aihe löytyi sitten kolmannesta mieliaiheestani, kukkien maailmasta. Lehden sivulla 63 on kuva jostakin oudosta kukasta, mutta tekstissä sitä väitetään palavaksirakkaudeksi. Olen tuntenut palavanrakkauden lähes 70 vuotta, mammani pihassa sitä kasvoi.

Kiitos kuitenkin Kotiliedelle, kun on kolmekymmentä vuotta julkaissut Toivasen kolumneja, eikä tuo pieleen mennyt kukkajuttukaan nyt maailmaa kaada. Pitääkin vilkaista mitä muuta hyvää lukemista Kotiliedestä vielä löytyy. Oi, löytyyhän sitä. :) Victoria ja Daniel.

Posted by Picasa

18 kommenttia:

  1. Oscar Wilden sitaateille jotkut vähän hymähtelevät, kun hän on niitä oikein tehtaillut. Mutta minä löydän sieltä aina suuria oivalluksia ja olenkin niitä runsaasti julkaissut blogini alkutaipaleella. Itseasiassa koko blogini alkoi yhdestä Wilden lauseesta...

    Toivanen on kiinnostava kirjoittaja. Ollut aina.

    Palava rakakus oli myös minun mammani kasvi kuten särkynyt sydänkin. Minä aion jatkaa tuota särkynyt sydän -traditiota, mutta valkoisella yksilöllä.

    VastaaPoista
  2. Viisas tuo Oscarin sitaatti.Hänhän tosin taisi kovastikin pelätä vanhenemista.-.Harmi,että Toivanen nyt lopetti kolumninsa,mutta ei kai hänkään niitä voi ikuisesti kirjoitella.Minullakin oli yhteen aikaan kausi Kotilieden tilaajana.
    Ovatpa upeita nuo kukat kuvissasi!

    VastaaPoista
  3. Voi miten viisaasti sanottu (Oscar), yhdyn täysin ja ajattelen niin. On hyvä ettei itse huomaa ajan etenemistä itsessään, vaan olettaa sen pysähtyneet jonkin sopivan vuosikymmenen kohdalle.
    Palava rakkaus on ihan oikea sinun kuvassasi

    VastaaPoista
  4. Leena Lumi,
    on helppoa tehtailla, kun päässä on muutakin kuin iso hattu. ;)

    Siinä ne mainitsit kaksi tuttua vanhaa kukkaa.

    Hannele,
    samaa mieltä kanssasi. Olen jo suunnitellut hankkiutuvani television ääreen häitä katsomaan. Katsoin morsiamen vanhempienkin häät.

    Yaelian,
    Kotiliesi on ollut sellainen vanha mukava lehti. Kerran jo lopetin tilaamisen, mutta olin niin tottunut siihen, että halusin sen kolahtavan säännöllisesti postilaatikkooni.

    arleena,
    eipä sitä huomaa, ei. Ehkä sekin on jokin elämää ylläpitävä ominaisuus ihmisessä. Sitkeästi minäkin surffailen teidän nuorempien blogeilla. Joskus sitten huomaan, että aika on ajanut ohitseni joissakin asioissa, mutta en anna sen havainnon tahtia haitata.

    VastaaPoista
  5. Olen aina tykannyt Toivasesta...

    Monet asiat ei ole iasta kiinni vaan asenteesta.
    Moni 'mummu' on nuorekkaampi kuin kolmikymppinen!
    Mina olen sen verran vaikea ihminen, etta loydan seuraa yleensa nuoremmistani. Moni ikaiseni on...no, meilla ei ole yhteista savelta.
    Olen hippi ja rokkari kuolemaani saakka ja ylpea sellainen! :)
    ps. en kulje miniminihameessa tai muuten yrita matkia kaksikymppisia...ihan parjaan omalla rinnat ja pyllyn peittavalla tyylilla! :)

    VastaaPoista
  6. BLOGitse,
    tuohon minäkin uskon, asenne ratkaisee. Tosin fusiikka asettaa jo omia rajoituksiaan, enää ei jaksakaan kaikkea, mitä haluaisi.

    VastaaPoista
  7. Minuakin vaivaa uswein väärä ikäkäsitys omalla kohdallani. Täytyy oikein muistuttaa itseään siitä minkä ikäinen on. Minulla kasvaa puutarhassa palava rakkaus.

    VastaaPoista
  8. Hieno sana tuo uswein. Mahtaisiko johtua iästä:))

    VastaaPoista
  9. Mukavaa kesäkuuta sinulle Unelma!
    Minullekin tulee Kotiliesi, tilailen aina välillä edullisia jaksoja(jotka usein huomaamatta muuttuvatkin kestotilaukseksi!!)
    Nyt on ollut sen verran paljon muuta puuhaa, että en olisi lehteä varmaan avannutkaan, mutta uteliaisuuteni heräsi, että mikä kukka siellä sivulla 63 oikein luuraakaan :D
    Kuvassa näkyy olevan rautayrtin, eli verbenan kukka. Se on kyllä ihan yksivuotinen kesäkukka. Kerrankos ne lehden toimittajat erehtyvät, oli kuvassa sentään edes punainen kukka, kuten palavarakkauskin on :D
    Aurinkoisin terveisin
    Marja

    VastaaPoista
  10. Paikalleen ei auta jäädä, muuten mitään ei tapahdu. Ja uusiutuminen on aina muutosta... peikko arvaa ettei tämä ole yhtään uusi tiato :)

    VastaaPoista
  11. Famu falsetissa,
    näitä uusia sanoja minäkin keksin jatkuvasti tai käännän kirjainten järjestystä. :)

    Risusydän,
    kivaa, kun löytyi sille kasville nimikin. Toimittajien kannattaisi tarkistaa tietojaan vaikkapa kuukkelista, tosin sielläkin on joskus virheitä. Kiitos Marja tiedosta.

    VastaaPoista
  12. isopeikko,
    uudet asiat ovat hianoja. :)

    VastaaPoista
  13. Kyllä me mammat taidamme usein luulla nuorempia olevamme, mutta kummasti sitä aina joku asia palauttaa maan pinnalle.
    Sängystä noustessa ei jalka ihan entiseen malliin lähde vauhtiin ja lapsenlapsia hoidellessa kyykkyily on kieltämättä keinopolven omistajalle vaikeampaa, kuin nuorelle äidille.
    Sitten on vain parasta unohtaa kaikki pienet vaivat, ja jalka nousee taas. Kun on toistaiseksi saanut olla suhteellisen terve, on se pääasia.
    ---
    Erkki Toivanen on varmasti suomalaisille, varsinkin meidän ikäluokille tuttu persoona, ja uskon hänen jättäneen myönteisen elämänasenteen jo aikanaan varsinaisessa työssään ja myöhemmin kolumnistina suurelle osalle kuulijoita ja lukijoita. Minäkin pidän hänestä kovasti.
    ---
    Kukka-asioihin en puutu, rakastan kaikkia kukkia, mutta neuvonantajaksi minusta ei ole. Palava rakkaus on kyllä mielestäni meilläkin täällä, oikein hyvin se ei ole jostain syystä viihtynyt, enkä tiedä miksi.
    Mukavaa kesää sinulle :))

    VastaaPoista
  14. Eila,
    kiitos, kun tulit kurkkaamaan blogiani.
    Tulin välillä käymään kotona pihakukkia kastelemaan.
    Eila, olet laittanut niin kivan kommentin, että on pakko vastata muutamalla sanalla ja sitten lähdettävä jatkamaan mammailua.

    Mukavaa kesää sinullekin, Eila. Kunhan tästä taas ehdin blogienmaailmaan, niin tulen vastavierailulle.

    VastaaPoista
  15. Kuva ja linkki Leenan blogissa houkutti minut tänne pakoon kylmää ja tuulista päivää. Mukava tunnelma täällä, oli kiva poiketa. Hyvää kesän alkua sinulle!

    VastaaPoista
  16. Mutta siulla on oikea palavarakkaus kauniisti kukassa. =)

    Sekin on oikutteleva kasvi. Saattaa jonakin keväänä päättää, ettei haluakaan enää kasvaa siinä paikassaan... Ja katoaa.
    Meneekö sitten sinne minne Erkki, Kieku ja Kaikukin...?

    VastaaPoista
  17. Runotalon Sari,
    mukavaa, että poikkesit. Tervetuloa toistekin.

    Hyvää kesää myös sinulle, toivottavasti taas ilmatkin lämpenevät.

    Una,
    tuo kuva on viime kesältä, ensimmäisessä ei ole vielä kaikki kukat auenneet.

    Joskus palavarakkaus on uskomattoman sitkeäkin, saattaa pitää pintansa paksussa heinikossakin.

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.