Blogissani pieni lomatauko.

Varjoliljan juhannustervehdys

Nuput avautuivat.

Ritariperhonen pistäytyi pihalla. Valokuvaus ei komeutta kiinnostanut, liiteli pois.

Ukonkello

Ensimmäiset pioninkukat ovat avautuneet.

Juhannus,mittumaarja tai mettumaari.

Keskikesän juhla. "Mieleni minun tekevi" kirjoittaa teille runo, mutta Tove on tehnyt sen niin hyvin, siispä lainaan. :)


MUUMIPEIKON
JUHANNUSRUNO

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

-Tove Jansson


Hyvää, rauhallista ja mukavaa juhannusta kaikille!

Kesäkuistilla

Päivä on ollut kaunis ja lämmin. Päätimme lähteä hakemaan palvelutalolta ystävämummoa meille terassivierailulle. Istuimme kuistilla ja söimme jäätelöä. Ystäväni ei halunnut tulla sisälle, koska hän kuulemma aina saa neljän seinän sisällä kökötellä. Kukatkin olivat parhaimmillaan päivän paistaessa ja pienen tuulenhengen vilvoittaessa kuistilla istuvia.

Tämä uusi kivipolku on mitoitettu sopivaksi pienelle pyörätuolille. Nyt oli sopiva päivä hakea vieras kylään, kun taatakin oli mukana kuskina.

Miksi ihmeessä nuo ensimmäiset lauseet ovat saaneet viivan alleen? :(

Akileijat

Karpaattienkello

Daaliat

Verikurjenpolvi


Oranssikeltano

Kesäkurpitsa avasi ensimmäisen kukkansa, tervetuloa kaikki ötökät pörräämään.

Varjoliljan alivuokralainen

Kohta avautuvat varjoliljan kukat, mutta mitä ihmettä siellä tapahtuu?

Tässä kutsumaton asukas toiselta puolelta.

Nyt meni hermot, onkohan parasta maastoutua? Taisi tulla häätö lukille, jospa sille löytyy uusi verkonkutomispaikka.

Uusi auto

Taatalla on nyt ollut autonvaihtoviikko. Tiedättehän, kun mieheen iskee autokuume, se on jotain aivan erityistä. Siinä polkaistaan vanha uskollinen palvelija käyntiin ja kierretään kaikki lähitienoon autokaupat, käydään "potkimassa renkaita". Tutkitaan vähintäin kahden sanomalehden automainokset, soitetaan kaverille ja tutkitaan Huutonetin autotarjonta. Tähän projektiin kuluu vähintäin viikko.

Vertauksen vuoksi kerron miten mamman logiikalla ostettiin auto. Tyttären perheeseen syntyi kaksoset, silloin mekin päätimme hankkia tilavamman auton. Naisen logiikka toimii näin. Tarkistetaan jo kotona tilin saldo. Luodaan katselmus lähimmän autotalon tarjontaan ja kävellään sopivan kohteen vierreen ja sanotaan, että haluaisin meidän ostavan tämän auton. Jaa, miksi juuri sen auton? Auto oli sopivan hintainen, mukavan värinen ja sen peräosa oli tarpeeksi tilava. Ei siinä mitään nykypäivän härpäkkeitä ollut, kuten ilmastointia tai ohjauksen tehostinta. Hyvin se kuitenkin meidät vei A-pisteestä pisteeseen B, jos vaan menovettä muistettiin lisätä.

Seuraavaan autokauppaan sain vielä osallistua. Sain tingattua uuteen autoomme kaikkien muiden lisukkeiden lisäksi vielä vetokoukun. Kerroin autokauppiaalle, että tähän meidän vanhaan autoomme liittyy niin paljon tunnearvoja, ettei siitä voi halvalla luopua. Ne tunnearvot sitten laskettiin vetokoukun hintaiseksi. Autoon liittyi niin paljon ihania muistoja, kun saimme tarvittaessa kuskata vauvoja. Automme sitten jäätyä suuren autotalon pihalle olin melkein itku silmässä, kuviakin halusin muistoksi.

Tämän uusimman autokaupan taata on hoitanut miehen logiikalla ihan itse. :)

Auto haettiin Porvoosta. Tässä ranta-aitat kuvattuna vanhalta sillalta.

Kaunis pihanäkymä Porvoosta.

Illalla kävimme vielä metsälenkilläkin, kuvasatoa tien poskesta. Klikkaa kuvaa.

Lapsena ajattelin, että kaunein keltanen väri on ketohanhikilla, Argentina anserina. Kuvassa on tuttuja kukkia, hiirenvirnaa, niittynätkelmää, kortetta, niittyleinikkiä, lupiinia, kurjenpolvea eli juhannuskukkaa ja ahomansikkaa.

Tikan kololla jälleen

Nyt onnistui, tämä kannattaa katsoa isompana, klik.

Lähdimme taas Simon kanssa metsälenkille aamulla varhain, ei sentään ihan auringonnousun aikaan. Aamukasteinen ruoho tuoksui, oli helppo hengittää raikasta metsän ilmaa. Saavuimme varovaisesti tikan pesäkolopuun juurelle. Meillä oli onnea, kun emolintu ( tai isälintu) oli juuri tuomassa ruokaa poikasille. Simokaan ei nyt "tervehtinyt" lintua, joten ehdin napata kuvan. Samassa lintu jo lensikin metsään uutta evästä hakemaan. Onneksi ensimmäinen otos onnistui näinkin hyvin, kun toista tilaisuutta ei enää tullut.

Nykyään metsälenkille lähtiessä täytyy muistaa neljä asiaa ottaa mukaan, varsinkin silloin, kun taata ei ole mukana. Tämä on taatan työviikko, hän ei ole päässyt mukaamme aamuisille metsälenkeillemme. Niin, ne neljä tärkeää mukaan otettavaa. Mikähän olisi tärkein? Avainnippu, Nitrot, kamera ja puhelin, kamerassa täytyy muistaa tarkistaa energian riittävyys. Tuokin asia piti oppia kantapään kautta.

Kotimatkalla keräsimme Simon kanssa upean kimpun lupiinia ja koiranputkea kuistin pöydälle.

On tuo lupiini niin kaunis, vaikka sitä ei nykyään enää suosita tienvieruskukkana. Onhan se tietenkin ikävää jos lupiini valloittaa tilan muilta kedon kukilta. Lupiini on kuitenkin kauniimpi kuin takiaiset, ohdakkeet, pujot tai nokkoset. Lupiinista on sekin hyöty, että se sitoo hyvin maa-aineksen vahvoilla juurillaan moottoriteiden leveillä tienpenkereillä.

Lenkkikaveri siinä lattialla ihan reporankana rentoutuu, viileällä lattialla uni maistuu.

Viikon kollaasi, punainen ja sininen

Täällä lisää sinipunaisia kollaaseja.

Kuvasin kollaasia varten enemmänkin sinisiä ja punaisia kukkia, mutta sitten halusinkin pelkistää. En kuitenkaan raskinnut näitä tuhota.

Äitienpäiväkukka on kukkinut innokkaasti jo kuukauden.

Jos yhdistää sinistä ja punaista, niin saadaan orvokkien väriä. Kun klikkaa kuvan suuremmaksi, niin voi nähdä pienen linssiluteen kuononpään eli Simokin olisi nyt halunnut kuvaan mukaan.

Orvokit olivat kevään ensimmäisiä kukkaostoksia, ihanasti vielä kukkivat.

Tikan pesällä

Metsälenkin varrella kasvava suuri haapa on tänä keväänä valikoitunut tikan pesäpuuksi. Pesäkolo on ihanteellinen, tarpeeksi korkealla ja ihana lippakin on kasvanut pesäaukon yläreunaan suojaamaan pesäkoloa sateelta. Poikaset ovat jo varttuneet, jos kuvaa klikkaa, niin voi nähdä poikasen nokan pesäaukolla.

Poikasen uteliaisuus heräsi.

Emolinnun vakavasta ja äänekkäästä varoittelusta huolimatta poikanen kurottautui vielä pitemmälle. Tuossa vaiheessa emo jo ryntäsi pesälle ja minä suuntasin kameraa uudelleen. Kuinkas sitten kävikään? Simokin huomasi emolinnun ja haukahti kerran tervehdykseksi ja vetäisi samalla kuljetushihnaa. Tähän "ohvensiiviin" sitten hävisi kuvasta malli ja suuntaus.

Eipä hätää, retki oli kuitenkin mukava ja jännittävä, saatiin päivä mukavasti alkamaan.

"Letasee niin ihanasti tuon lenkin jälkeen. Tässäpä ehtii vetäistä pienet tirsat, kun varamammakin tuossa vieressä yrittää jotain juttua blogiinsa väkertää. Ottaisi nyt vaan rennosti, niinkuin minäpoika."

Simon kanssa metsälenkillä.

Parhaiten kuva Simosta onnistuu, kun koiruli tutkii kylän koirien "kirjeitä".

Tämä lupiinipelto oli merkattava, ehdottomasti.

Kuvaukset eivät nyt oikein onnistuneet, kun joka toisessa kuvassa Simosta näkyi vain takaosa, mamma oli liian hidas.

"Eikö tuo mustan laatikon kanssa puljaminen olisi tuolla metsässä riittänyt, pitäisikö täällä sisälläkin vielä poseerata. EVVK."

"Tästä sohvan nurkalta on mukava seurata talon ulkopuolista elämää. Nyt olisi mukava hetki vetäistä pienet tirsat, kunhan tuo mamma jo laittaisi tuon valokuvauskoneen pois ja jättäisi toisen rauhaan."

Nimi löytyi kukkapensaalle.

Olen tässä aamun aikana yrittänyt selvittää tämän pensaan nimeä, nyt se selvisi.

Komeakotakuusama Weigela florida Victoria

Pihassamme on näitä pieniä pensaita kaksi kappaletta. Googlettamalla selvisi, että tätä on myös keltakukkaisena.

Kaksi alinta kuvaa ovat viimekesänä kuvattuja.