lauantai 3. huhtikuuta 2010

Kiirastorstain ja pitkäperjantain lukukokemus.

Vihdoinkin olen saanut uudet lasit ja voin taas lukea kirjoja. Lukeminen on ollut hankalaa, kun olen tarvinnut suurennuslasin apua, runoja olen lukenut ja lyhyitä tekstejä.

Sain ystävältäni lainaksi kaksi Sofi Oksasen kirjaa, Puhdistuksen otin ensimmäisenä luettavakseni.
Kirjasta olen kuullut paljon ja olen iloinnut nuoren kirjailijan menestyksestä. Olen jopa hyväksynyt tuon ihmeellisen kampauksen, pidän sitä kauniina ja juuri Sofille sopivana.

Puhdistus on jo moneen kertaan arvioitu ammatti-ihmisten toimesta, joten siihen asiaan en puutu. En myöskään halua kirjaa enemmälti referoida, sekin on jo tehty paljon minua paremmin. Yritän kertoa millaisia ajatuksia ja tunteita kirja herätti vanhassa lukijassa, tavallisen kansan mummelissa.

Kirja oli kaikessa ahdistavuudessaan niin mielenkiintoinen, että halusin lukea sen kokonaan, heti loppulauseeseen asti. Suomalaisen heimokansan koettelemukset avautuivat minulle uudella tavalla, kaikki kuulemani ja lukemani muuttui lihaksi ja vereksi sisarusten perheen kokemusten kautta.

Ihmiselle on myötäsyntyisenä annettu hengissäpysymisen vahva tahto, sitä tahtoa tarvittiin eteläisessä naapurissamme silloin, kun rautasaappaissaan tulivat Gestapon miehet ja heti perään Stalinin käskyttäjät. Järkyttyneenä taas totesin, että ihmistä pahempaa petoa ei ole olemassakaan. Saatuaan toisen ihmisen valtaansa, niin kaikki julmuudet ovat mahdollisia, edes lapsia ei säästetä. Mihin katoaa silloin inhimillinen sääli ja laupeus?

Naisena ja äitinä minua liikutti se ahkeruus ja toiveikkuus parempaan huomiseen. Ingel ja Aliide huolehtivat perheen tarpeista, he keittivät saippuaa, säilöivät kurkkuja ja keräsivät sieniä. Niin minäkin olisin tehnyt. Entä, mitä olisin tehnyt jos perheraamatulla olisi pitänyt viritellä tulta hellaan?

Kauhistuneena luin kappaletta, jossa käsiteltiin Tshernobylin ydinonnettomuutta. Katastroofista ei edes kerrottu ihmisille ja jos joku sai tietoa Suomesta, niin se leimattiin lännen propagandaksi. Minulle tämä salailun mittavuus oli osittain yllätys.

Aavistin jo lukiessani, että seitsemän vuotiaana kuulusteluihin joutunut Linda ei kokemuksestaan koskaan selviäisi ilman sieluunsa jääviä pysyviä vammoja. Toivoin kuitenkin, että Zara tytär olisi saanut paremmat eväät elämälleen, mutta niissä olosuhteissa tapahtui se väistämätön, joka on monien nuorten tyttöjen kohtalo tänäkin päivänä. Hävettää oikein ajatella minkälaisia sikoja myös suomalaiset miehet voivat olla.

Jossakin tapauksessa paha saa palkkansa. Olen mielestäni kaikkea väkivaltaa vastaan, mutta yhtään en tuntenut myötätuntoa Zaran piinaajaa kohtaan. Toivon vaan, että Zara pääsi vielä kouluun ja jaksoi nousta siivilleen, kaikista raatokärpäsistä huolimatta.

Minun ei luultavasti enää tarvitse suositella tätä kirjaa kenellekään, taisin olla viimeinen suomalainen, joka tämän nyt on lukenut.
Suosittelen kuitenkin niille henkilöille luettavaksi, jotka vähättelevät talvisodan merkitystä suomalaisille.

14 kommenttia:

  1. Puhdistus onkin tosi vahva kirja!

    VastaaPoista
  2. Myönnän, että en ole vielä kirjaa lukenut. Mutta asia korjaantuu tuota pikaa.
    Sitä on kehuttu jo ympäri maailmaa, ja uskon sen olevan hyvä.

    VastaaPoista
  3. Minulla kirja on ollut lähes ilmestymisestä lähtien odottamassa lukemista. Ehkä pelkään vahvaa lukukokemusta?

    VastaaPoista
  4. Oletko kokeillut kuunnella kirjoja, voi kävellä ulkona tai tiskata :)

    VastaaPoista
  5. Eipä taida uskaltaa lukea, liian kovaa tekstiä minulle. Ihmisen julmuus hirvittää.

    VastaaPoista
  6. Yaelian, kirja on vahva, mutta taitavasti Sofi on kuvannut tapahtumia. Joksikin aikaa katosi illuusiot ihmisen perushyvyydestä.


    arleena ja Villiviini, kirja kannattaa lukea, kukin sitten koemme tapahtumat omalla tavallamme.


    Hannele, tuo olikin hyvä idea, kuunnellessa ei silmälaseja tarvita.

    Zilga, niinhän se on, mutta elämän totuuksia on joskus vaan kohdattava. Vaikka tapahtumat kirjassa ovat raskaita, niin Sofi on osannut kuvata niitä jotenkin varoen ja auttaen kärsivää ulos ahdingosta. En oikein osaa sanoa, mitä tarkoitan. Ehkä tuokin lukukokemus on lukijan itse koettava.

    VastaaPoista
  7. Tulin tutustumaan blogiisi. Mielenkiinnolla luin tuntojasi Puhdistus-kirjasta. Odotan kovasti jo kesää ja pääsyä kirjaston hyllyjä tutkimaan. Toivottavasti Oksasen teos löytyy sieltä ensi kesänä ja saan sen käsiini ensimmäisten kirjojen joukossa.

    VastaaPoista
  8. Simpukka, Tervetuloa vierailulle. Minäkin tulen katsomaan blogiasi.
    Luultavasti jo ensi kesänä kirjaa on helppo lainata, kun niin monet ovat sen jo lukeneet. Kannattaa laittaa tilaukseen, jos heti ei onnistu löytymään.

    VastaaPoista
  9. Kiva että pidit kirjasta. Puhdistus kuvaa sen ajan oloja eteläisessä naapurissamme todella aidosti. Olen ollut vuodesta 1977 asti tekemisissä virolaisten ystäväperheideni kanssa ja jotakin heidän asioistaan kokenut omasta näkökulmastani varsin rankkana. Mutta onneksi maa on vabariik ja ihmiset voivat elää myös henkisesti vapaammassa ilmapiirissä. Sain kirjan heti sen ilmestyttyä ja ahmin sen samantien. Finlandia-palkinto meni mielestäni oikeaan osoitteeseen.

    VastaaPoista
  10. anja, lukukokemus oli vahva. Siinä on miettimistä vielä pitkäksi aikaa. Kiitos, kun sain lainata kirjaasi.

    VastaaPoista
  11. ostin kirjan tyttärelle. itse en pysty sitä lukemaan, se tuntuu ahdistavalta ja kammottavalta.

    VastaaPoista
  12. Anonymi,
    kirja on todellakin ahdistava. Ehkä juuri siitä syystä, että samantapaisia asioita on todella tapahtunut meidän aikanamme niin lähellä.

    VastaaPoista
  13. Aloittelin varovastti lukemaan Puhdistusta, sillä en lue raakoja aiheita. Kirjoitustyyli kuitenkin on pakottanut jatkamaan..varpaillani luen miten henkilöt yrittää selviytyä..saa nähdä, voinko lukea loppuun? Olisihan se sivistyksessä puhdistuksen mentävä aukko jos en lue kirjaa..!
    Alkuvaikutelma: ansaitusti palkittu ja kiitetty kirja!

    VastaaPoista
  14. Anna,
    Kirja on todellakin melko raskasta luettavaa, tarkoitan aiheeltaan.
    Taitavasti rakenneltu, ei ihme, että kirjasta on pidetty.

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.