perjantai 23. huhtikuuta 2010

Aina valmiina - 100 vuotta

Partioliike Suomessa täyttää tänä vuonna sata vuotta.

Nyt Yrjönpäivän kunniaksi kaivelin omia vanhoja muistojani ja valokuviani lapsuuden partioleiriltä.
Urani partiolaisena alkoi pikkuisen nolosti. Oli nimittäin juhlallinen partiolaisen valatilaisuus ja lippukuntaamme tuli tärkeä henkilö, arvoisa kunnioitettu partiojohtaja ottamaan valamme vastaan. Seisoimme kaikki uudet partiolaiset rivissä ja minä pienimpänä viimeisenä. Olin kauhusta jäykkänä, kun huomasin, että tämä arvokas henkilö olikin käsityönopettajani ja hän aloittikin seremonian sieltä jonon hänniltä, eli minusta. Juhlallisesti hän kohotti kätensä partiotervehdykseen ja kysyi minulta: "Partiolainen, oletko valmis?" Älysin kyllä nostaa käteni tervhdykseen, mutta en saanut sanaa suustani. Opettajani sitten kuiskasi minulle: " Vastaa, aina valmiina!" Sain vihdoin puhekykyni takaisin ja sain sanottua rituaalin mukaiset sanat: "Aina valmiina." Olin kamalan nolo. Uskon, että kukaan muu ei muista tuota pientä kömmää, mutta minä en sitä unohda. Myöhemmin koulussa opettaja ei koskaan maininnut tuota tapahtumaa. Sain käsityöstä kympin. :)

Omat partionjohtajani myöhemmin pyysivät minulta anteeksi, kun he eivät huomanneet minulle tilannetta etukäteen selittää. Samalla he olivat hyvillään, että minä pienin sain ohjeen, isommat sitten tiesivät miten rituaalista selvitään.




Tässä on osa meidän Kipinävartion tytöistä. Olen siinä keskellä edessä vartionjohtajan vieressä. Taskun merkeistä voin päätellä olleeni tuossa vaiheessa partiossa jo kaksi vuotta.

Tässä ovat tytöt ruokailemassa. Hauskat nuo kepeistä tehdyt astiatelineet puiden runkojen välissä.

Iltanuotio oli aina odotettu tapahtuma. Lauloimme ja esitimme toisillemme ohjelmaa. Usein saimme vieraitakin lähisaaresta.

Tässä kuvassa taidamme odotella vieraita. Siellä minäkin seison vasemmalla komea puukko vyöstä roikkuen. Puukko oli välttämätön väline asumattomalla saarella. Taisinpa olla kipinämikon vuorossa, koska lastuja on tarvittu. Tällä leirillä olin jo vanha konkari ja kaikki sujui hyvin.

Ensimmäinen leirini olikin ihan toisenlainen, se oli yhteinen partiopoikien kanssa. Ohjelma oli silloin paljon urheilullisempi. Meillä oli oikein leiriolympialaisetkin. Muistelen tulleeni viimeiseksi lajissa kuin lajissa. Silloin olin porukan nuorin ja pienin.

Partiossa oli kivaa, opimme monia hyödyllisiä taitoja, kävimme suunnistamassa, harjoittelimme solmuja ja morseaakkosia. Vieläkin muistan tämän . . . - - - . . . tärkeä SOS.

Yrjönpäivän paraati oli kevään tärkeä tapahtuma. Muistan yhden paraatin kipeästi vieläkin. Minulle oli ostettu jostakin Puutorin narikasta kengät, ne olivat käytetyt, mutta minulle uudet. Siinä marssiessani kohti Tuomiokirkkoa tunsin kipua kantapäässäni. Äiti oli pikkuveljen kanssa kadunvarressa paraatia katsomassa ja ihmetteli kulkuani. Astua klenusin jotenkin kummallisesti.
Syy omituiseen askeltamiseeni selvisi vasta kotona, kengän kannasta oli noussut kävellessäni ylös naula. Jokaisella askeleella se painui kantapäähän sisälle. Yksitoistavuotiaan sisulla suoritin marssini kunnialla loppuun asti, ei tullut mieleenkään hypätä rivistä pois.
Posted by Picasa

14 kommenttia:

  1. Huh, olet sinä ollut sitkeä! Naula kantapäässä, auts!

    Partioliike on minulle ihan vieras, en ole koskaan ollut partiolainen, eikä ystävissänikään ollut partiolaisia.

    VastaaPoista
  2. Minäkään en ole partiossa ollut, mutta tällainen yhdessäolo on aina kaikinpuolin mukavaa ja vielä kun opitaan hyödyllisiä taitojakin. Ei taitaisi tänä päivänä moni marssia naula kantapäässä!

    VastaaPoista
  3. Minun pieni äiti partiolainen! Aika hauskaa että ihmisen ilmeet ei muutu hih!

    VastaaPoista
  4. kivoja kuvia, kaikki perheessäni olleet partiolaisia, mies ja lapset, paitsi minä (sotapakolais isältäni en saanu, kun sanoi niitä "kommunisteiks")

    VastaaPoista
  5. SusuPetal,
    50-luvun alussa oli lapsilla aikaa käydä partiossa, kun ei ollut televisiota eikä tietokoneita. Ulkona liikuttiin paljon yhdessä. Ei siinä sitten pieni naulakaan menoa estänyt. Isäni sen naulan hohtimien avulla nykäisi pois ja meno jatkui.

    marjukka,
    partioliikkeessäkin on ollut nousu ja laskukausia. Nykyistä tilannetta en tiedä.

    Uuna,
    ei meilläkään ollut varaa ostaa partiopukua. Naapurin kiltti täti ompeli pukuni. Partioviikolla, Yrjönpäivän tienoolla pukua sai pitää koulussakin. Valkoinen irtokaulus oli ommeltu puuvillapikeestä. Sen puhtaana pitäminen oli haasteellinen tehtävä.

    Johanna,
    mitä nyt suupielet alaspäin, joskus.

    Hannele,
    isäsi oli ymmärtänyt partiolaisuuden väärin, partiollahan ei ollut kommunismin kanssa mitään tekemistä. Kommunisteilla oli siihen aikaan vihreäpaitaiset pioneerit.

    VastaaPoista
  6. Mukavia muistoja. Partio harrastuksena antaa monta hyvää taitoa ja vinkkiä myöhempään elämään.

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia partiolaisista. Yksi heistä muistuttaa kovasti Tiitiä, kukahan? Myös minä olin partiossa, en kuitenkaan oppinut solmuja tekemään (mitä meillä asuva mies ihmettelee). Jotakin kenties opin siellä minäkin.
    Olet ja olet aina ollut urhoollinen (vrt naula kantapäässä!

    VastaaPoista
  8. arleena,
    partiossa oli reipasta meininkiä, hyvillä mielin muistelen vieläkin.

    anja,
    solmujenteon jalon taidon olen minäkin unohtanut. Merimiessolmua kuitenkin käytän vieläkin, jos pitäisi saada kaksi lankaa solmituksi yhteen. :)

    VastaaPoista
  9. Mukavaa tarinaa partioajastasi oli kiva lukea ja nähdä myös kuvia siitä.
    Pienenä olin minäkin partiolainen,ja muistan partioparaatin Helsingissä.
    Nyt kun oli toissapäivänä täällä Maapallopäivä,olivat partiolaiset rakentaneet "maapalloasunnon" kaupungintalon aukiolle.

    VastaaPoista
  10. Muistanpa minäkin Yrjönpäivän paraatit, joissa olin mukana. Partiopuku teetettiin ompelijalla. Muistaakseni suoritettiin kaikenlaisia taitokokeita kuten puiden tunnistamista ja jopa ruoan laittamista. Oi niitä aikoja!

    VastaaPoista
  11. Mitenkäs sitä jääkin mieleen päällimmäiseksi ne nolot tilanteet.. Minäkin olisin halunnut olla partiolainen, meidän kylässä siihen ei ollut mahdollisuutta ja kun muutettiin pois oli mielessä jo muita intressejä. Kaikki muut mahdolliset leirit kyllä sitten kävinkin ja nautin. Postauksesi kera niitä nyt muistelen..

    VastaaPoista
  12. Yaelian,
    eikös ollutkin juhlallista marssia muiden mukana ja vilkutella katuvarressa seisoville omaisille ja ystäville. Tahdissa kuitenkin yritettiin pysyä. :)

    Tiuku,
    taitomerkkejä tosiaan suoritettiin ja merkit ommeltiin hihan yläosaan. Todellakin, "oi niitä aikoja".

    sirokko,
    olipa kiva lukea, että postaukseni on herättänyt lukijoissa mukavia muistoja. :)

    VastaaPoista
  13. ..kerran partiolainen, aina partiolainen...
    olipa ihana kirjoitus muisteluineen ja kuvineen!

    VastaaPoista
  14. inkamaria,
    kiitos ystävällisistä sanoistasi. :)

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.