Namikanat ladattuina.

Nyt saa pääsiäinen tulla. Aurinkokin paistaa ja linnut laulelevat.

Tänään kylvin päivänsinen siemenet, uskoisin niiden itävän hyvin, koska liottelin siemeniä yön yli ja olin jo näkevinäni niissä jotain elämää.

Taas on jotain häikkää näissä systeemeissä, ei onnistunut Picasan kautta kollaasin lähetys. Ehkä onkin paras sulkea kone ja odotella aikaa parempaa.

Mukavaa pääsiäisviikkoa kaikille!

Violetti-musta, viikon väriyhdistelmä

Lisää violetti-mustaa löytyy täältä

Tämä violetti väri olikin vaikea kuvattava kamerallani. Värit eivät vastaa todellisuutta.

Vuosi onnellista bloggailua

Tänään on kulunut vuosi siitä, kun vanhasta puusta versoi vielä jotain uutta.

Olen koko aamun miettinyt ja muistellut mennyttä vuotta blogien ihmemaassa. Olen saanut kokea elämyksiä laidasta laitaan. Olisikohan paikallaan pieni katsaus ensimmäisen vuoden tapahtumiin.

Tämän kollaasin kuvasin viimekesänä ja pidän kuvasarjan tunnelmasta.

Tähän kuvaan liittyvää tekstiä kirjoittaessani olen itkenyt. En surua itkenyt, vaan sitä lämmintä muistoa joka tähän kuvaan liittyy. Tarina löytyy täältä.

Seuraavaan kuvaan liittyy yksi elämäni suurista elämyksistä. Nämä Tallinnan upeat laulujuhlat tekivät minuun suuren vaikutuksen, ne koskettivat. Niistä kerroin esim. täällä.

Blogin välityksellä olen saanut paljon ihania nettiystäviä. Olen saanut katsella kiinnostavia kuvia paikoista, joihin en itse koskaan pääse tutustumaan. Kuvat tulevat eläviksi, kun niihin usein liittyy myös asiantuntevat selitykset.

Tämän kuvaamani ruusun haluaisin ojentaa kaikille lukijoilleni. Te hyvät ystävät olette kommenteillanne ilahduttaneet minua. On myös ollut suuri ilo vierailla teidän blogeissanne. Olen saanut paljon uusia virikkeitä ja jotain olen oppinutkin, toivottavasti oppimani myös pysyy päässä.

Kävin katsomassa ensimmäisiä juttujani. Huomasin, että ensimmäiset kommentit olen saanut Savisudilta, Harakalta, Marjukalta ja Kuvanakkelilta. Kiitos rohkaisevista ja kannustavista sanoistanne. Kuvanakkelin mukavat sanat ovat häipyneet jonnekin bittiavaruuteen ( ?), aikanaan ne auttoivat minua eteenpäin. Kiitos myös hyvistä neuvoistanne, niiden avulla sain pulmia ratkeamaan.

Kiitos uskolliset blogiystävät, toivon, että jatkossakin ystävyytemme säilyy. Huomaan, että tästä blogistani ei ole kehittynyt mitään suurta ja hienoa :) Sydämellä kuitenkin teen ja vilpittömin mielin omannäköistäni sivustoa. Kiitos kaikille ja iso kiitoshali!

Tämän kauniin tunnustuksen lähetti blogille syntymäpäivälahjaksi Amalia. Kiitoshali Amalialle.

Supermakeaa

Tunteeko kukaan Steviaa?

Perjantaikerhossa kuulee usein hyödyllisiä asioita. Eräs rouva kertoi käyttäneensä neljä vuotta Steviaa makeuttamiseen. En ollut koskaan kuullutkaan tuota nimeä. Hänellä oli mukanaan kasvin kuivattuja lehtiä, saimme maistaa pikkuruisen murun, makeaa se todella oli (ei myydä Suomessa).

Helsingin sanomissa oli 15.02.2010 artikkeli tästä aiheesta.

Kävin aamupäivällä Helsingissä noutamassa uusia silmälasejani. Päätin samalla reissulla ostaa yhden pussillisen Stevia jauhetta. Aine tuntuu aika tyyriiltä, mutta se on kuulemani mukaan hyvin riittoisaa.

En nyt ala larputtaa tähän kaikkea asiasta tietämääni, koska toimittaja on tehnyt sen artikkelissaan paljon paremmin. Kannattaa avata linkki, jos aihe kiinnostaa. Minua kiinnostaa aivan henkilökohtaisista syistä, vuosia olen taistellut ylipainon kanssa. Tässä makeutusaineessa ei ole kaloreita ollenkaan. Toki tiedän senkin, että tämä ei mitään ratkaise, vaan kaikki se mitä nenän alla olevasta aukosta sisään työnnän.

Pieneksi kevennykseksi kuva pikkuisesta tipukannusta.

Luontaiskaupan myyjä antoi minulle luettavaksi tietoa tästä toisestakin makeutusaineesta, heidän myymälässään tätä ei vielä ollut.

Tämä Sukrin on vasta tulossa, joten laitoin kuvan lehden sivusta. Lehti on nimeltään Luontaistuntija.

Olisi mukava kuulla lukijoiden mahdollisista kokemuksista Steviasta

Harakka on muistanut minut

Tämän kauniin kuvan sain Harakalta. Kohta on vuosi kulunut täällä blogien maailmassa. Harakalta sain myös ensimmäisen tunnustukseni. Kiitos ihana Harakka ystävä.


Myös Maija Iidasanttu blogista on muistanut minua tällä tunnustuksella. Kiitos Maija.

Vohvelit, oi nam!

Kukkokannu on jo otettu esille. Tästä kannusta kaadettuna mehu maistui pienille lapsenlapsille erityishyvälle. Tulisikohan lapset nyt isompina testaamaan onko maku vielä yhtä hyvä. :)

Hannelen blogissa oli ohjeet hyville vohveleille. Täällä

Vohvelipannu löytyi syksyllä Raumalta kirpparilta. Pannu näytti hyväkuntoiselta ja hintakin oli edullinen (5€). Koska meillä ei aikaisemmin vohvelipannua ollut, niin lyötiin kaupat lukkoon. Niin, ja onhan se niinkin, että jos halvalla saa, on ostettava, vaikka ei ikinä tarttis. :) Kerran olen jo aikaisemminkin kokeillut tätä pannua, mutta senkertainen ohje ei ollut näin hyvä. Toki nekin vohvelit tulivat syödyksi. Hannelen ohjeella tehdyt vohvelit ovat hyviä ja rapeita.

Ystävän lahjana saatuja viinimarjoja ja nokare kermaa. Hyvästi laihapäivä.

Ihana aamu

Tätä kävelytietä lapset käyttivät kouluun, luistinradalle ja kuntoladuille mennessään. Tänään se on täysin tukossa ja traktorimies oli ehtinyt jo kipata yhden jäisen lumikuorman mäntyjen päälle. Lunta on niin paljon, että tuosta sähkökaapin merkkitikustakin on vain huippu näkyvissä. Vielä tammikuussa männyt näkyivät.

Tämän kuvan nappasin kulkiessani palvelutalolle vesijumppaan. Eipä vielä paista kevätaurinko tähän kotiin.

Tämän kuvan nappasin ovilasin takaa.

Eilinen päivä kuluikin poliklinikalla. Olen niin tottunut vuoroani odottelemaan, että osaan jo torjua tylsistymistä. Usein täyttelen kaikki sudokut ja ristikot lehtihyllyiltä, mutta nyt varustauduin kutileen kanssa. Kudoin jo menomatkalla bussissa. Taata sitten haki minut omalla autolla kotiin. Huhtikuussa on seuraava reissu, täytynee taas varata seitsemääveljestä laukkuun.


PS. eli "piti vielä sanomani" 25.03.2010

Kun tätä postausta kirjoittelin, niin kuulin pahaenteistä kolinaa kadulta. Sinne olikin palannut jyräämään tämä jättiläistraktori. Vasta nyt aamulla kävin katsomassa ja kuvaamassa lasten koulutietä. Tästä ei taideta kouluun tassutella ennen ensi syksyä.

Tällaisen kohtelun ovat saaneet naapurien postilaatikot.

Oppitunti

Ystäväni Anja on nyt avannut oman bloginsa täällä. Käykääpä tutustumassa. Opettelimme juuri kollaasin tekemistä Picasassa, se nyt on ainoa asia, jonka osasin näyttää. Tekstit Anjalla ovat huikeita.

Musta-harmaa kollaasi.

Tässä kollaasissa on esineitä Tukholmasta, Tallinnasta, Turusta, Billnäsistä ja vanha tuttu ikäneito Ronja.

Lisää mustaharmautta löytyy Täältä

Suojasäätä.

Ronja tuli eilen illalla oikein ruusun kanssa. Yöllä oli pyryttänyt lunta meidän kapean kulkurännimme tukkoon. Paikoin oli kolmekymmentä senttiä suojalunta aamulla odottamassa. Ei päässyt lehdenjakajakaan tälle kujalle.

Nyt alkaa jo todella huolestuttaa pensaiden selviytyminen tuon paksun lumivaipan alla. Kukat varmaankin selviävät hyvin, kun niiden ei tarvitse pakkasessa kärvistellä, lumi suojaa. Onkohan keväällä ostettava uudet ruusut? Jännää odotella lumien sulamista.

Mukavasti alkaa viikonloppu, kun on pikkuinen hauveli tullut kylään.

Ruskeaa-mustaa

Värihaastekuva ruskea-musta. Täällä lisää vastauksia haasteeseen.

Luulin tätä väriyhdistelmää helpoksi, mutta ei niitä kuvia sitten helposti löytynytkään.

Eilinen päivä

Otin kuvan tästä orkideasta sen loistavan värin takia. Se ilahduttaa silmääni. Kiitos ystävilleni, jotka kukan joskus kotiini toivat tuliaisina.

Tämän amarylliksen piti kukkia jo jouluna, mutta eilen se avasi ensimmäisen ihanan kukkansa. Luulin sipulin jo kuolleen ja suunnittelin kukan heittämistä kompostiin. Huomasin kukassa kuitenkin pienen nupunalun ja vaihdoin uuden mullan ja vähän "rakkautta ja Substraalia". Nyt tämä loistava kukka ilahduttaa päiväämme. Varresta tuli melkein metrin mittainen. Joudun ehkä katkaisemaan kukan maljakkoon.

Eilen tarvitsin juuri tämän kukan päivääni piristämään. Puhdasta valkoisuutta.

Eiliseen kuului myös Helsingin matka. Sain peruutuspaikan aivan ihanalle silmälääkärille. Koskaan aikaisemmin ei silmiäni ole tarkastettu näin perusteellisesti.

Oikean silmäni näkökykyä ei saada laseilla korjattua, koska siinä on arpikudosta. Silmän verkkokalvoon tuli reikä muutama vuosi sitten ja sitä paikattiin laserilla. Arpikudos ehkä joudutaan silottamaan leikkauksella myöhemmin.

Nyt sain tietää senkin, että silmässäkin voi olla hilsettä, silmän linssin hilseily eli eksfoliaatio, aivan uusi tuttavuus. Voi sentäs. Tippoja joudun laittamaan aamuin illoin. Ensimmäiset laittamani tipat valuivat pitkin poskea. Taata olisi auttanut, mutta halusin kuitenkin itse harjoitella. On pärjättävä omatoimisesti. Tämän aamun tipat jo osuivatkin oikeaan osoitteeseen. Vanhuus ei tule yksin. :(

Ne tipat auttavat luultavasti myös hieman kohonneeseen silmänpaineeseen. Toisessa silmässä oli 12 ja toisessa 17 (vaarallista jos yli 50 mmHg:n normaalista 10-21 mmHg:stä).

Kotiläksyäkin tuli, kerran kuukaudessa joudun tarkistamaan tämän kuvion. Terve silmä näkee tämän kuvion ruudut suorina. Oikea silmäni näkee ruudut vinoina, johtuu siitä arpikudoksesta. Jos kuvio muuttuu erilaiseksi on mentävä heti lääkäriin. Vasen silmä näkee ruudut normaaleina.

Tätä pistettä on nyt muistettava tarkkailla kerran kuukaudessa.

Taas sain kokea sen, että minusta pidetään huolta "Korkeimmalta taholta". Ei ollut sattumaa, että onnistuin saamaan ajan juuri tältä tunnolliselta lääkäriltä. Hän ei kuulemani mukaan ole enää ottanut uusia potilaita, mutta juuri silloin, kun me netissä aikoja varasimme, joku oli peruuttanut oman aikansa ja minä sain sen. Uskon, että tämän "johdatuksen" ansiosta saan vielä säilyttää näköni mahdollisimman pitkään.

Elämämme on korkeimman kädessä, sen sain kokea melkoisena ihmeenä jo silloin, kun sairastuin munuaissyöpään. En ole blogiini sitä tarinaa vielä muistiin merkinnyt, mutta uskon, että siihenkin olen jo kypsynyt.

Niin usein olen elämässäni kokenut Jumalan huolenpitoa, että nyt olen jo turvallisella mielellä, tapahtuu mitä tapahtuukin, niin otan sen levollisin mielin vastaan.

Tilkkutiput

Tänään olen hakenut tilkkupussukat esille ja ompelin kaksi tetratipua. Kuvat ovat huonot, liian pimeää. Väritkin ovat ihan oudot. Otan huomenna uudet kuvat.

Lisäys 16.03.2010

Kun laitoin nämä tipukuvat blogiini oli jo ilta pitkälle kulunut. Unohdin mainita tärkeän asian. Tämä tetratipu ei ole minun ideani. Vuosia sitten näin näitä tipuja Porvoossa Pirkko Rahkosen tilkkupeittonäyttelyssä. Tiput olivat silloiselle rahatilanteelleni liian arvokkaita. Kotona tein sitten muistikuvani mukaan tetratipun, kuvan olen täällä joskus julkaissutkin tilkkutöiden yhteydessä. Nyt pääsiäisen innoittamana ompelin taas kaksi lisää.

Sain Emailin

Ihana aurinkoinen kevättalven päivä. Valmistelin lenkille lähtöä ja katsastin takkitilannetta.
Päätin sitten vaihtaa jo keväälle ja otin esille kesällä Berliinistä ostamani nätin kevättakin. Muutaman kerran ehdin sitä syksyllä käyttää. Ihmeellisesti tuo soma takki oli talven aikana kutistunut kaapissa. Muistutin sellaista ennen vanhaan kaupoissa myytyä Berliinin makkaraa.

En kuitenkaan laittanut takkia kaappiin takaisin, vaan kuoriuduin ulos kaikista mahdollisista villapaidoista ja -takeista, nyt sain jo vetoketjun kiinni. Siispä reppu selkään ja menoksi. Minun on luultavasti ripustettava "berliiniläinen" jääkaapin oveen muistuttamaan senteistä, jotka minua vainoavat. Luulisin sen hillitsevän ainakin vähän ruokahaluani.

Keitin porkkanakeittoa lounaaksi ja mustikoita jälkiruoaksi. Näillä eväillä pitäisi senttien kadota. :)
Onneksi ilmat lämpenevät, että voin taas liikkua ulkona. Talvi on mennyt omassa tuolissa istuen ja sukkaa kutoen. Siinä eivät kalorit pala, ei.

Tämä sähköpostiviesti tuli sopivana päivänä, tulin oikein hyvälle tuulelle tästä kuvasta.

Sytomyssyt 20

Seuraavat kymmenen myssyä valmiina. Taas on myssyä moneen makuun.

Tämä vaalea on suosikkini. Kukka reunassa näyttää olevan kuvassa vähän liian keskellä. Pipossa ei ole mitään saumaa, myssyn käyttäjä
saa valita kukan paikan itse.

Turkoosi myssy on kesäisen raikas.

Tässä perhosen värit ovat muuttuneet. En osaa arvata miksi. oikeasti värit ovat keltainen, ruskea ja turkoosi. Ei noin sininen.

Nyt alkaa virkkaaminen jo tökkiä. On pakko pitää pieni tauko, tai antaa seuraaville tilaisuus.
Suunnittelen jo seuraavaa projektia. :)

Simon vierailu

Simo on ollut pari päivää mamman lenkkikaverina. Ulkona Simosta on vaikeaa otta valokuvaa, kun koirulilla on vauhti päällä koko ajan.

Vieraat koirat ovat jättäneet niin paljon kirjeitä Simon tutkittavaksi. Päivä on ollut ihanan aurinkoinen, neljä astetta plussan puolella. Taitaa se kevät sittenkin tulla myös tänä vuonna. :)

Simosta saa helpommin kuvan siinä vaiheessa, kun hauveli vetelee päiväunia mamman tuolissa.