Munanlämmitin.

Keltaista lankaa jäi pieni pätkä, kokeilin virkata tipun pääsiäispöytään. Mittana oli tietenkin kananmuna.

Tipusta tulikin niin kiva, että lankaa on hankittava lisää. Vähän tuota pyrstöpuolta voisi vielä kehitellä paremmaksi.

Eilen sain vielä yhden pipon valmiiksi. Nyt pidän parin päivän blogitauon , en myöskään virkkaa mitään. Parit sukat saatan kutoa, kun seitsemää veljestä vielä näyttää pussukassa olevan. Hyvää viikonloppua kaikille.

Sytomyssy 10 ensimmäistä

Olen innolla virkannut näitä pipoja. Nyt pitäisi pitää pieni tauko, ranne tuli kipeäksi.

Näitä punaisia pipoja voisivat pienemmät potilaat suosia. :)

Sain perjantaikerhoystävältäni lankakerien loppuja, niistä olen nyt värkännyt neljä pipoa ja pienistä keristä olen virkannut kukkia ja perhosia.

Tuo vihreä pipo on vähän rutussa, kun yritin saada kukkaakin kuvaan. Siinä pipolanka loppui kesken, otin hieman erisävyistä vihreää ja tein pipan huipulle kukan ja reunaan pienen pykäreunan. Päässä se on ihan kivan näköinen.

Kukkia ja perhosia on kiva virkata, ensin aikaa meni kukan tekoon pipan verran, nyt sujuu jo paremmin.

Ostin tuon sinisen bambulangan omaa pipoani varten, annan sen kuitenkin kampanjakeräykseen.

Yritys oli tehdä hieman hillittyä ja kaunista , moneen makuun sopivaa.

HUS:n kampanja täällä

Kasvisruokaa padassa

Näistä tarvikkeista pitäisi syntyä maukasta pataruokaa. Kuvasta näyttää puuttuvan öljypullo. Takana on keltaisia ja oransseja linssejä ja Grapponia pullossa ruususuolaa. Seuraavaksi onkin tuttuja ruoka-aineita. Etualalla on kulhossa mungpavun ituja ja lautasella on savutofua.

Ruskistin tofukuutiot ensin öljyssä ja otin ne kulhoon odottamaan. Valkokaalin ja sipulit kuulotin pienessä öljytilkassa ja jätin kaalin hautumaan pataan n. puolituntiseksi, sinne sekaan laitoin myös linssit (n. 1 dl) kypsymään, olin lisännyt tilkan vettä padan pohjalle. Tässä olisi voinut käyttää kiinankaalia, koska se kypsyy nopeasti. Lisäsin kuivatut yrtit kaalin joukkoon, että ehtivät kunnolla maustaa padan. Kaalin hautuessa kuorittiin porkkanat ja pilkottiin loput kasvikset. Yritin varoa, että kasvikset eivät kypsy liikaa, ne hieman kovat ja rapsakkaat ovat parhaita. Viimeksi sekoitettiin pataan idut ja tofu.

Mungpavun idut ovat niin mehevän ja herkullisen näköisiä.

Tällaiselta ruoka näyttää padassa. Laitoin viimehetkellä pivollisen nuudelia mukaan, se keräsi itseensä lopun liemen. Nuudeli on hyvää ja nopeasti kypsyvää.

Vähän rohkeammin olisin saanut yrttejä laittaa. Lisää ytyä lautaselle antoivat puolukkahillo, etikkapunajuuret ja maustekurkut.

Olen päättänyt, tai pitäisikö sanoa suunnitellut, valmistaa kasvisruokaa ainakin kerran viikossa. Vielä on harjoiteltava ja luettava ohjeita. Kasvissosekeitot onnistuvat jo, niitä olen valmistanut aikaisemminkin. Uutena on tullut mukaan bataattikeitto.

Nyt on pataruokaa niin paljon, että riittää pakastimeenkin.

Pyryä ja pakkasta

Tulppaanit ovat ihania.

Viikonloppuvieraamme on nukahtanut sohvalle.

Mamma häärii kameran kanssa häiritsemässä. Toinen silmä jo avautuu.

"Hei Ronja, lähdetäänkö ulos pissalle", kysyy taata. Ronja vastaa; "kiitti vaan ei nyt huvita, kun on niin julmetun kylmäkin. Tai no, jospa sentään laitetaan harkintaan."

Oletteko joskus taistelleet hedelmätiskillä muovipussin kanssa? Minä olen. Viimeksi Itäkeskuksessa yritin laittaa luumuja pussiin, mutta se mokoma kalvo oli kuin liimattu kiinni. Siinä pussin kanssa voimiani mitellessä eräs rouva ystävällisesti kertoi mitä pitäisi tehdä. Otetaan kaksin käsin pussista kiinni (onneksi minulla on olkalaukku) siitä kohdasta, josta suuaukonreunasta alkaa pussin kannattimet. Sitä mutkakohtaa venytetään hieman ja toden totta, se harminkappale aukesi ihan helposti. Harmi etten muistanut laittaa merkkejä tuohon kuvan mutkaan. Kannattaa kokeilla.


Sain sähköpostiin kivan mammavitsin, klikkaa.

Fidan mylläkkäpäivät

Kirpputorien ystäville tiedoksi.

Lähetystori Fidassa on mylläkkäpäivät nyt perjantaina ja lauantaina. Lisätietoa saat, kun klikkaat Fida-nimeä.

Kattojen päällä on lunta

Kuvahaasteena oli tällä viikolla LUMI. Viimeaikoina en ole juurikaan kuvahaasteisiin osallistunut. Olen kuitenkin käynyt kuvia katselemassa. Enemmän jää nyt aikaa lueskella blogeja ja hämmästellä kirjoittajien sanailutaitoja.

Lumilinko on nostettu koulun katolle. Lapset pitävät lumisateesta, koska iloisesti kiljuen juoksevat lumipilven alle. Tätä kuvaa ei kovinkaan taiteelliseksi voi sanoa, kun pihan puut ja pensaat olivat edessä. Lähemmäksi en päässyt, koska lunta on niin paljon. Mukava kuitenkin tallentaa kuva muistoksi. Seuraava talvi saattaa taas olla lähes lumeton.

Riippakoristeomenapuun päällä on nyt katto. Pikkulinnut nappaavat lintulaudalta siemen ja rientävät katoksen alle suojaan petolinnuilta.

Luumupuu on jo oksiaan myöten lumen alla. Jänö onkin jo siellä käynyt oksaharvennusta tekemässä.

Kesäkuisti on saanut muhkeat pehmusteet. Annetaan olla vaan, säilyvät kärhöt ja muut kukantaimet pakkaselta piilossa.

Nisupullat

Vähän irvistelevät nuo leipomani pullat, mutta hyvältä maistuivat. Kermaa ja mantelimassaa sisällä, pölysokerihuntu vaippana.

Saatiin mieluisia vieraitakin.

Luistinkentällä, naapurissa on menossa laskiaisrieha, liekö taas rusettiluistelua. Haikeana olen katsellut noita luistinradan valoja tänä talvena. Olisi niin kivaa luistella, mutta enää ei ole luistimiakaan ja luutkin taitavat olla jo niin haperot, ettei kannata riskeerata jääprinsessana. Hih.

Vielä silloin, kun lapseni olivat pieniä kävimme yhdessä luistelemassa ja hiihtämässä. Oli kivaa touhuta yhdessä kaikenlaista.

Päivänpeili

Ensimmäinen sytomyssy on valmistumassa.

Tietoa sytomyssykampanjasta saat klikkaamalla sinistä myssyä oikealla ylhäällä.

Meillä kukat eivät henno luopua joulusta. Joulutähti tuli meille toinen päivä joulukuuta ja on vieläkin todella kaunis. Aikaisempina vuosina pikkujouluksi hankittu tähti on varistanut lehtensä jo jouluun mennessä. Tämä taitaa loistaa vielä ensi joulunakin. Joulukaktus innostui kukkimaan uudelleen.

Tänään leivoin sämpylöitä. Taikinan tein Tuulan blogissa olleen laskiaispullaohjeen mukaan "takaperin". Mittasin kaikki kuivat aineet kulhoon ensimmäiseksi. Käytin kuivahiivaa. Lämmitin veden hellalla, mittasin lämpötilan kinkkumittarilla. Sopivan lämpimän veden kaadoin kuiva- aineiden päälle ja sekoitin, viimeksi rypsiöljyä ja taikina oli siinä. Helppoa, näin jatketaan.

Eilen sain ensimmäisen myssyn virkattua ja tänään on jo valmistunut toinenkin, tuo nypylälankainen, joka kuvassa on puolitiessä. Kotona oli ainoastaan valkoista puuvillalankaa. Uskon kuitenkin, että joku haluaa itselleen kesäpipon valkoisena. Tuo kukka on harjoituskappale, jouduin tekemään sen villalangasta, kun värillisiä muita lankoja ei ollut. Villakukan voi käyttää johonkin villapipoon. Tänään kävin meidän lähikaupassa hakemassa lisää lankaa, mutta siellä oli ainoastaan villalankoja. Tuosta isosta kerästä riittää lankaa vielä yhteen pipoon. Kivalta tuntuu välillä virkkaaminen, kun noita sukkapuikkoja on tullut heiluteltua monta viikkoa. Kuvan voi klikata isommaksi.

Ahkerat kädet

Seijasiskon blogissa on haaste teille, joilla pysyy virkkuukoukku kädessä. Osallistutaanko joukolla?
Klikkaa myssyä tässä tai sivupalkissa.

Täältä löytyy HUS:N kampanjasta lisätietoa, virkkausaikaa on 31.05. 10 asti

Ruusu lukijoille

Oman pihan ruusu, kesällä 2009 kuvattu.

Bataattikeittoa

Tänään kävin taas vesijumpassa ja tapaamassa palvelutalolla mummoystävääni.

Olikin jo kova nälkä kotiin ehtiessäni. Nyt äkkiä jotain.. Bataattikeitto valmistuu nopeasti.

Ai, että maistuikin hyvältä tumman paahtoleivän kanssa.

Bataatti on minulle melko uusi tuttavuus. Katsotaan missä sitä viljellään. Esimerkiksi täällä Nerjassa bataattia nostettiin tammikussa v. 2009 . Kaksi härkää oli valjastettu auran eteen. Ihanat pulleat bataatit käännettiin esiin.

Peltotilkut täällä olivat melko pieniä. Isoilla moottoroiduilla koneilla ei olisi tilaa jyllätä näillä tilkuilla .

Työ tehty on ja alkaa kotimatka .

Tässä oli vähän isompi pelto ja sinne roudattiin lauma vuohia. Iso lauma teki nopeasti selvää jälkeä ja senjälkeen kyntäjä tuli paikalle. Ehkä tähänkin peltoon istutettiin bataattia, sitä me emme enää olleet näkemässä, oli palattava kotiin.

Mukavia muistoja kirpputorilta :)

Olen aina tykännyt kierrellä antiikkikaupoissa ja kirpputoreilla. Antiikkikaupoista en yleensä ole pystynyt mitään ostelemaan, mutta mukavaa on ollut katseleminenkin. Joskus kohdalle on sattunut mukavia kauppiaita, jotka ovat kertoilleet myymiensä esineiden tarinoita. Viimeksi sellaisen kauppiaan tapasin Burkhausenissa Saksassa, kävin hänen kaupassaan joka päivä. Hänen poikansakin jo loppuviikolla tervehti minua kaupungilla tavatessamme.

Jo varhaisessa vaiheessa tajusin, että kaikkea ei tarvitse suinkaan omistaa, ihailla voi muutoinkin. Nyt kun vuosia on paljon kulunut, niin jotain on kotiinkin kannettu. :)

Tämän Nanny Stillin suunnitteleman Grapponia pullon olen kotiuttanut Tukholmasta Myrornan lasikaapista. Pullolle olen keksinyt käyttöäkin, se koristaa nyt keittiötä ja on kaunis säiliö ruususuolakiteille. Ruususuola on minulle uusi tuttavuus ja haluan ihailla sitä keittiössä puuhaillessani.

Kaunis hempeä ristipistoliina on myös ostettu Myrornasta. Kuva kannattaa klikata isommaksi, näkee tarkkaa käsityötä.

Tämä vanha silhuettiaiheinen lautanen on ensimmäisiä hankintojani retkilläni ystäväni Anjan kanssa. Näitä on kuusi kappaletta ja kuva-aiheita on kaksi.

Liina on edellisen liinan kanssa samasta paikasta ostettu. Kuviot ommeltu lankoja laskien .

Vihreät kulhot ovat kirpparilöytöjä Suomesta. Liina on tuotu Tukholmasta, kaunista työtä.

Sama pieni kulho ja lähikuvaa käsityöstä.

Teehen liittyviä pikkuesineitä on mukava tuoda tuliaisina Tukholmasta, kun eivät paina paljon ja ovat ihan mukavia katsella.

Edessä oleva keltamusta raitainen teesiivilä on Arabiaa ja hankittu kotimaan kirpputorilta. Kivan mukin sain lahjaksi ystävältäni viimekesäisen Tallinnan matkan muistoksi.

Molemmat kauniit siniset ovat Saara Hopean suunnittelemia, vasemman puoleisen löysin Tukholmasta, samoin kauniin sinikuvioisen ristipistoliinan.

Tämä turkoosi luulasinen lamppu on minulle hyvin mieluinen. Ostin sen Valtterin kirpparilta Helsingistä. Lamppu lojui ilman varjostinta rojulaatikossa ja oli hirvittävän likainen. Puhdistin jalan varovaisesti vanhalla hammasharjalla ja ostin Ikeasta edullisen varjostimen.

Kynttilänjalkapari on myös luulasia ja ostettu kirpparilta Tukholmasta.

Tämä pieni pöytälamppu on lähes viimeisin hankintani, voisittepa nähdä tässä pikkulampussa valon. :)

Tämän turkoosin luulasirasian olen löytänyt antiikkimarkkinoilta Helsingistä. Liinan olen ostanut muistaakseni Tukholman Emmauksesta.

Kahdessa viimeisessä kuvassa on pieni vanha kulho, josta pidän erityisesti. Kulhossa olevan kiven olen tuonut Nerjasta.

Pääsin tutustumaan kirjastoon

Jouluna Turussa käydessämme tämä talo herätti muistoja vuosikymmenten takaa.

Olin silloin neljännellä luokalla kansakoulussa, kun opettaja vei koko luokkansa kaupungin kirjastoon. Vanhempani eivät siihenaikaan kirjaston asiakkaita olleet, eivätkä siis lapsiaan kirjastoon opastaneet. Myöhemmin muistan äitini lukeneen innokkaasti kaikkea mahdollista.

Vieläkin muistan oikein hyvin sen elämyksen, jonka suuri kirjojen paljous minussa aiheutti. Sisään kävelimme parijonossa ja kaikki olimme hiirenhiljaa. Tuntui kuin olisin kirkkoon astunut, vieläkin muistan sen tunnelman ja kirjaston tuoksun.

Meille esiteltiin kirjaston toimintatapoja, varsinkin lastenosasto käytiin tarkoin läpi. Muistelen, että lapset saivat lainata ainoastaan yhden kirjan kerrallaan. Saattaa olla niinkin, että olin ymmärtänyt asian väärin, mutta sellainen mielikuva minulla oli pitkään.

Sillä kerralla emme kirjoja lainanneet vaan palasimme yhdessä koululle takaisin.

Kirjojen ihmemaa oli kuitenkin nyt auki ja palasin yksin hankkimaan omaa kirjastokorttiani. Ainoa ongelma oli se valtava ovi, pienillä voimilla sitä oli vaikea avata. Usein jäinkin ovelle odottamaan suurempia voimia.

Sinä keväänä minulle syntyi pikkuveli ja koko kesäni kuluikin sitten lapsia vahtien. Lapsia? Niin, ei aikaakaan, kun hoidossani oli kaksi vauvaa. Naapurin rouva oli ikkunasta seurannut, kun hellästi hoivasin pientä veljeäni. Rouva sai oivan aatteen, kävi äidiltäni kysymässä, että voisiko hänkin tuoda vauvansa minun hoitooni. Äitini lupasi, kyllähän se käy. Siitä aiheutui vaan minulle pieni ongelma, kun kaksia lastenvaunuja en voinut työnnellä kadulla. Olin kuin jalkapuussa, tai pallo nilkassa. Ensin tuntui tylsältä pihassa istuminen.

Sitten muistin kirjaston, asuimme melko lähellä. Kävin aamuisin ennen vauvojen pihalle tuloa hakemassa itselleni kirjan ja seuraavana aamuna uuden. Joskus kirjanvaihto tapahtui jo illalla. Päivät kuluivat kuin siivillä, vauvat pötköttivät vaunuissaan ja minä liitelin kaukana siitä pihasta. Muistan, että ensimmäinen lainaamani kirja oli jännittävä isokokoinen Simbadin retket. Vieläkin nousee matto tässä tuolini alla ilmaan sitä muistellessa. Seuraavaksi luin Anni Swanin lastenosaston tuotannon, minullahan oli jo se Arnellin perhe omana aarteena.

Naapurin vauvanhoidosta sain vähän palkkaakin, niillä rahoilla ostin risojen kumitossujeni tilalle uudet sandaalit. Silloin oli kesä jo melkein lopussa ja ne hienot sandaalit eivät mahtuneetkaan seuraavana keväänä jalkaani, pikkuveljistä isompi sai hyvät kengät.

Tämä leijonan kuva on tässä ihan määrätystä syystä. Pikkuveli siitä sitten kasvoi ja oppi puhumaan, rattaiden kanssa me kolkuttelimme mukulakivikatuja seuraavina kesinä. Velipoika joskus ehdotti, että mennään katsomaan, kun leijonaa pestään. Talvikuvassa ei vesisuihkuja näy, täytyypä käydä kesällä uudelleen Turussa kuvaamassa.

Olipa mukavaa siirtyä ajassa taaksepäin ja muistella niitä kesäisiä päiviä. Ilman viisasta opettajaani kesäni olisi ollut tylsä ja ankea, silloin ei vielä ollut tv:tä eivätkä epodin piuhat roikkuneet nuorison korvista.

Eläköön kirja!

J.K. Olin niin tohkeissani tuosta omasta kirjastokokemuksestani, että unohdin mainita tärkeän asian. Täältä samasta kirjastosta pieni poikamme sai oman kirjastokorttinsa viisi vuotiaana, kun hän osasi kirjoittaa oman nimensä keppikirjaimilla. Se oli merkittävä päivä.

Pikkuveljeni oli myös saanut isolta siskoltaan kirjastotartunnan, koska hänkin jossain vaiheessa elämässään kävi päivittäin tässä samassa kirjastossa.