Tänään oli leuto ja mukava talvipäivä, uskaltauduin lähtemään kylille. Otin vielä kaksi kuvaakin muistoksi tästä hienosta tammikuusta.
Kävin palvelutalolla tapaamassa mummoystävääni. Moneen viikkoon en ole voinut käydä ystäväni luona, kun en halunnut viedä vanhuksille flunssapöpöjä tuliaisiksi.
Tulin niin iloiseksi, kun huomasin olevani tervetullut. Luimme ensimmäiseksi päivän tunnussanan tälle päivälle ja viikoksi eteenpäin. Tämä on se vierailuni rutiiniosuus. Meillä olikin tällä kerralla paljon kertomista toisillemme, olihan edellinen käyntini jo ennen joulua. Kerroin mukavista joulupäivistämme Turussa ja ystäväni kertoi muistojaan Karjalasta, evakkomatkasta ja sijoituspaikasta eteläisessä Suomessa. Olen kuullut nämä kertomukset jo monta kertaa, mutta ei se mitään. Tärkeintä on, että ystävämummoni saa purkaa tuntojaan ja muistojaan.
Tämä seuraava kuva on palvelutalon pihapiiristä. Kaunis maisema näkyy ikkunasta.
Hiljalleen sitten tassuttelin kotiin apteekin kautta.
Minua oikein järkytti oma kuntoni, normaaliin kymmenenminuutin matkaan meni puoli tuntia. Tosin vaihdoin muutaman sanan naapurin isännän kanssa, joka oli katollaan lunta luomassa.
On niin masentavaa, kun henki ei kulje, vaikka pakkasta oli vain -4 astetta. Rankka tauti tuo influenssa, liekö ollut itseään sikaa, kunto ainakin on mennyttä.
Avasin koneen ja aloin tutkia päivän uutisia. Näkökenttääni levähti sitten ihana kuva mustikkalettutornista. Masennukseni häipyikin sen tien, kun olin päättänyt paistaa meille kummallekin lettutornit. Ruoka minun masennukseni on ennenkin karkoittanut, voi sentään, puntari huokaa. En yhtään ihmettele ameriikkalaisten ylipainoa, jos he aamiaiseksi näitä "pancakes" usein syövät.
Nyt on letut syöty ja olo on kuin puutiaisella. Päätin laittaa teillekin linkin tähän makoisan lettukasan reseptiin, mutta kas kummaa.... Ei ollut enää kuvaa tai reseptiä MTV3:lla, vaikka Googlekin niin väitti.
Täältä löytyi sitten samanlaisin ainesosin varustettu ohje, tosin tämä on tupla-annos. Selvisiköhän reseptinkatoamismysteeri tässä?
Maukkaan näköisiä ovat. Maistoin yhden. Nam!
VastaaPoistaToivottavasti se kunto nyt lähtee kohisevasti kohoamaan, kun pääsit jo liikkeelle.
VastaaPoistaNam, minäkin söin, kaksi!
Tänään taisi olla kansallinen paistoherkuttelujen päivä. Minä tein köyhiä ritareja! Ystävän tuoma pullapitko alkoi kuivahtaa, lohturuokaa, totesin.
VastaaPoistaMinullakin oli nuorena vanhainkodissa ystävä, joka samoin ilahtui suunnattomasti tulostani ja kertoi taas samat sotajutut. Tämä sotaveteraani kuoli ennenkuin muutin pois paikkakunnalta. Jossain välissä täällä tuli kysyttyä seurakunnasta vierailijaa kaipaavaa vanhusta, mutta eipä kovin innokkaasti ketään tarjottu ja se jäi. Kunpa oma sairauteni tasaantuisi niin että uskaltaisin ottaa uuden projektin, tai edes lähteä koiran kanssa antamaan silittelyterapiaa, meillä olisi oivallinen kaverikoira.
Famu falsetissa, kivaa, kun tulit maistelemaan :)
VastaaPoistaSusuPetal, uskon, että pian taas olen kunnossa.
Leen@, joskus on ihan paikallaan järjestää lohturuokapäivä.
Uskossa vaan kohti uusia projekteja. On paljon sellaisia vanhuksia, jotka ovat jo menettäneet omaisensa. Vapaaehtoistyöntekijöitä tarvitaan, sinulle ja hauvelille löytyy varmasti silittelyterapiaa tarvitsevia lähimmäisiä. Paljon on vielä tekemätöntä työtä. Hali! ;)
Onpa herkullisen näköisiä lettuja,minäkin ottaisin.Hienoa,että jaksoit lähteä liikkeelle ja ilahduttaa mummoystävääsi.Toivottavasti se kunto pian kohonee;flunssan jälkeen pitää otttaa rennosti ettei tule jälkitauteja.
VastaaPoistaYaelian, maailmani näyttää jo paljon valoisammalta. Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaKauniita talvimaisemia siellä.
VastaaPoistaJa kiva, kun käyt mummoa katsomassa, käynnit ovat heille mummuille ja papoille tärkeitä.
Ja älä nyt ihmeessä liian aikaisin ala mitään kamalasti itseäsi rasittaan.
Mutta kun näin hyviä lettuja söit, niin ehkä auttaakin sua paraneen.
Nami, olipa hyvää, maistoin sulta pikkasen!
Hei taas! Ihan tuli hyvä mieli ja hymyä huuleen kun luin tästä lettutornistasi. Olen täällä lapsenlikkana kun kurkkasin blogiisi; tein aamulla kotona lettutaikinan ja heivasin purkissa tänne, otin mustikkapussin pakkasesta mukaan ja kohta täällä alkaa lettutornien tekeminen. Olisko jotenkin telepatiaa vai yhteiset makumieltymykset! Tosin itse maistoin sinun lettujasi, omat linjat ei kestä konkreettisia lettutorneja! Mutta jäähän lapsille sitäkin enemmän. Maistuis kyllä minullekin, Simosta puhumattakaan.
VastaaPoistaHarakka, maisemat ovat tänä talvena näyttäneet satumaisen kauniilta.
VastaaPoistaOli mukava käydä mummelia katsomassa, aina hän ystävällisesti ottaa vastaan. Ilo on molemmin puolinen.
anja, kyllä näitäkin lettuja passaa maistaa. Olivat niin hyviä, että vielä illallakin oli ähky olo. Olisi pitänyt syödä ihan matala torni.
Kiva kun kuuntelet noita juttuja.
VastaaPoistaHannele, mukava niistä olisi kirjoittaakin, mutta vaitiololupaus on annettu.
VastaaPoistaEhkä joskus jotain, jos saan luvan häneltä.
Komean kuorrutuksen ovat kuuset saaneet. Toivotaan että lunta ja pakkasta riittää vielä hiihtolomalle!
VastaaPoista