Mandin kortti

Postileiman mukaan Saimi on lähettänyt tämän kortin Mandille 31.12.1910.


Tämän vanhan kortin välityksellä haluaisin toivottaa kaikille blogiystävilleni
Onnellista Uutta Vuotta!

Jouluna A.D. 2009

Onkin jo kulunut vuosikymmeniä siitä, kun viimeksi olen ollut mukana joulurauhaa julistamassa Prinkkalan talon edessä.

Ihmisiä oli paljon enemmän kuin silloin ennen. Onneksi pakkasta ei ollut paria astetta enempää, mutta hyytävä tuuli teki ilman koleaksi. Ihailimme vielä hetken Tuomiokirkon upeaa joulukuusta ja lähdimme hotellille joulupuurolle.

Rannassa myytiin viluisille kulkijoille kuumaa glögiä.

Aattoiltapäivän hämärtyessä lähdimme viemään haudoille kynttilöitä. Kävimme kolmella hautausmaalla. Minulle tämä kierros oli arvokas ja tärkeä, koska pitkän matkan takia en jouluna ole omaisteni haudoille päässyt. Kaarinan hautausmaalla, tai se taitaa nykyisin ollakin Katariinan hautausmaa, minua odotti mukava yllätyskin. Lapsuudenystävieni haudalla tapasin kaksi nuorta, joita en ollut aikaisemmin nähnytkään. He sytyttivät kynttilöitä isänsä ja setänsä haudalle, yhdessä sitten menimme nuorten kanssa heidän isoäitinsä haudalle. Minulla on hyvin lämpimiä muistoja näiden nuorten isoäidistä, hän oli hyvä ja hurskas ihminen.



Kävimme myös katsomassa Taikkarinmäen ( siten me nuoret hupakot kutsuimme Taidemuseon mäkeä ja sellainen hupakkohan olen vieläkin :) ) kaunista joulukuusta.



Hotellin henkilökunta oli valmistanut hienon piparitalon. Siinä esitellään hotelli, Aurajoen sillat ja Tuomiokirkko ja tuulimylly. Oikein pyysin luvan kuvaamiseen.



Hotellin aulassa oli myös ripustettuna mistellinoksa kattoon. Yritin houkutella taataa kulkemaan siitä alta, mutta hän onnistui livahtamaan karkuun. ;)



Tämä kuva on Piispankadulta, siellä olemme asuneet kauan sitten.



Ikkunasta seurasimme joskus piispan vieraiden kulkua.



Joulukirkossa kävimme lapsenuskoni kirkossa. Yhden ainoan henkilön siellä tunsin, hänen kanssaan kävimme yhdessä rippikoulua.

Tämän viimeisen kuvan taata otti lähtiessämme hotellin ikkunasta. Pyry oli hetkeksi lakannut ja näimme palan taivastakin sentään.

Oli ihanaa viettää erilaista joulua. Saimme nauttia ammatti-ihmisten valmistamia jouluruokia ja minulle oli mieluisaa kulkea Aurajoen rannalla katselemassa tuttuja paikkoja. Tosin hyytävä tuuli teki tepposet, jouduin tänään viettämään pyjamapäivän. Tällainen talvilepoa viettävä mummeli taisi saada raitisilmamyrkytyksen, nyt on nenä punainen kuin saunalyhty ja nessuliinoja on jo kulunut paketillinen.

Suunnittelin kirjoittavani oikein hienon joulutarinan, mutta nyt ei oikein irtoa, kun pää tuntuu jotenkin vieraalle. Nuhan hankkimisesta huolimatta reissu kannatti.

Mamman maailma joululomailee.

Tämän taatan tekemän seimen välityksellä toivotamme kaikille blogiystäville ja vierailijoille ihanaa ja rauhallista joulua.

Berliinerkransser

Nyt leipomiset riittää tälle joululle. Mamma on lähdössä pienelle seikkailulle.

Näihin kransseihin sain vinkin Tuulan blogista. Kiitos Tuulalle vinkistä. En nyt laita muita leipomuksiani esille, kun jo kiire bussille. Mukavia j0ulunaluspäiviä kaikille.

Joulukorttikorissa on paljon kortteja ystäviltä Kiitos!"

Ei savua ilman tulta.

Muistatteko vielä tämän kesällä kuvatun autiotalon?



Loppukesällä siellä pihalla kävi metsuri. Pihapolusta tuli kuorma-auton mentävä väylä. Talo riisuttiin, peltikatto heitettiin roskalavalle ja ikkunoistakin jäi vain mustat ammottavat aukot jäljelle. Villiintyneen pihan kirsikka- ja omenapuut hävitettiin rakennuksen lähistöltä. Tuuli pääsi vapaasti puhaltamaan homeisen talon jokaiseen nurkkaan.

Muita kävijöitä emme siellä koskaan nähneetkään, ainoastaan jäljet niistä, jotka ovat jättäneet puumerkkinsä rakennusten seiniin, tuhonneet ovet ja talon sisutuksen.

Aamulla, kun lähdimme kauppareissuun, arvasimme lukuisista paloautoista, että pian tapahtuu jotain radikaalia pikkutalon pihapiirissä.

Palomiehet polttivat rakennukset. Metsähiirulaiset saavat etsiä itselleen uuden sateensuojan.

Tällaista elämä on. Aikansa tämäkin talo siinä aurinkoisessa rinteessä, suurten vanhojen puiden katveessa palveli asukkaitaan.

Ensi keväänä mahdollisesti näemme mitä tälle tontille seuraavaksi tapahtuu, nouseeko uusi hieno talo tuhkasta.


Tässä ovat näkyvissä pikkuisen talon ja ulkorakennuksen viimeiset hetket.

Kuusi päivää jouluun

Pihalla on kaunista uutta lunta.

Jouluruusun ihana kukka.

Ludisia orchid avasi kukkansa jouluksi.



Läheltä katsottuna.

Vieläkin lähempää. Kukka on melko pieni, mutta sitäkin kauniimpi. Kasvin lehdet ovat tummat punertavan vihreät, varsi on mehevä ja helposti katkeava. Onnistuin jo yhden kukkavarren katkaisemaan, nyt se viides kukkaterttu kukkii vesilasissa.

Tervehdys Wellingtonista

Tämän paketin sain tänään noutaa postista. Paketti oli tehnyt pitkän matkan.
Osallistuin blogiystävä Kazzan arpajaisiin ja onnetar oli suopea.

Kuplapussista löytyi mukavia tavaroita. T-kassiin oli pakattuna teetä, kiwi, suklaapatukka, maisemakortteja ja kaunis joulukortti.

Tämä kiwi pääsee jääkaapin oveen, muistuttamaan kaukaisen maan suomalaisesta tytöstä.

Upeita maisemia Uudessa Seelannissa. Tekisipä mieli lähteä katsomaan oikein omin silmin.

Joululounaalla ystävien kanssa

Perjantaikerhomme joululounaan nautimme yhdessä ystävien kanssa Sopukassa. Emännät olivat valmistaneet ihania jouluruokia ja kaikki oli aseteltu kauniisti esille.

Ensin kala- ja salaattipöytä.

Tässä näkyy osa lämpimänruoan kattauksesta.

Jälkiruokana luumurahkaa, hedelmiä ja kahvia.

Oli ihanaa istua valmiiseen pöytään. Mistähän se johtuukaan, että toisten valmistama ruoka maistuu niin hyvältä.

Muistuu mieleeni monet aikaisemmat joulut. Omalle perheelleni yritin aina valmistaa unohtumattoman joulun, tunnelma oli tärkein. Mummo luki jouluevankeliumin ja ruokapöytään tultiin pyhävaatteissa. Kaikilla oli suosikkiruokansa, tytönpirpana taisi syödä pelkkää rosollia ja paljon vaaleanpunaista kermavaahtoa päälle. Miesväki nautti kinkusta ja minulle oli parasta joulun antia lanttulaatikko. Lipeäkalaakin laitettiin joulupäiväna, mutta sitä taisimme syödä vain mummo ja minä.

Olin onnellinen, kun saimme tarjota lapsillemme rauhallisen ja mukavan joulun, ruoasta ei ollut puutetta. Usein muistelinkin niitä sota-ajan jouluja, niitä elämäni ensimmäisiä. Minkäänlaisia muistoja joulun herkuista ei ole, niitä ei yksinkertaisesti meillä nähty.

Taas olen joutunut opettelemaan syömään hyvin kohtuullisesti. Kaikkia tekisi mieli maistaa, mutta vatsa ei monien leikkausten jälkeen enää pysty selviytymään suuresta ruokamäärästä. Vain pieni nokare kutakin laatikkoa, rosollia ja herneitä. Suolaiset sillit ja kalat eivät enää sovi lautaselleni. Siinä sitä sitten vieressä katselee, kun toiset syövät ja itsekin haluaisi mättää kaksin käsin herkkuja suuhunsa. Elämä on opettanut syömään useita pieniä aterioita.

Sipoonlahti näkyy Sopukan ikkunoista. Näihin maisemiin Harkimo rakennuttaa sen kalliin "Diiliprojektinsa". Ehkä se on Sipoolle hyvä asia, että kuntaan muuttaa vaurasta väkeä, kun Helsinki kaappasi pitäjän parhaat alueet huolimatta asukkaiden vastalauseista. Jos kuvan klikkaa suuremmaksi , niin voi ihailla yksinäisen joutsen soutua kaislikosta merelle päin. Mistähän nämäkin joutsenet löytävät uuden reviirin, kun rantojen kaislikot tuhotaan?

Raihnaisen lahjavinkit ; )

Jyvätyyny on mieluisa lahja niska- ja hartiakivuista kärsiville. Tämä minun tyynyni on jo vähän räjähtäneen näköinen, kun se on jo vuoden ollut palvelutehtävässä.

Jalkani tuntuvat aina palelevan, villasukista huolimatta. Iltaisin oli vaikea saada unenpäästä kiinni, mutta nyt nukahdan nopeasti. Laitan jyvätyynyn pariksi minuutiksi mikroon lämpenemään ja sitten peiton alle odottamaan Nukkumattia. Lämpö pysyy tyynyssä pitkään, peitto ja lakanat lämpenevät myös nopeasti. Taatakin on tyytyväinen, kun enää en tunge jäisiä varpaitani hänen puolelleen.

Tässä on vain yksi käyttömahdollisuus jyvätyynylle. Googlettamalla löytyy lisää ideoita runsaasti.


Kipukoukku hankittiin Billnäsin antiikkimessuilta. Tämä yksinkertainen laite on yllättävän tehokas. Härveli poisti jännitystä niskasta, kun olin innoissani istunut kutileen kanssa liian pitkiä aikoja ilman taukoa. Koukun kärjen kun painaa "makeesti" sattuvaan kipukohtaan ja antaa siinä vähän aikaa hoidon tehota. Niinpä siinä vaan jännitys laukeaa ja kipukin lievittyy.

Lisää asiatietoa kipukoukusta löytyy täältä

Tuotenumero löytyy tästä kuvasta.

Sukkaset (ti)

Nyt saa jo talvi tulla. Lapsille on läjä sukkia valmiina.

Viimeinen sini-harmaaraidallinen sukkapari syntyi laivamatkalla viikonloppuna. Niihin sain sykerrettyä kerien jämiä hyötykäyttöön.

Tiesittekö, että hyvä ja kätevä työkalu kutileen päättämiseen on neulekoneen neula. Ei haittaa, vaikka neula olisi rikki kantaosastaan, kunhan koukku ja lukko ovat kunnossa. Yritin ottaa kuvan, ehkä kuvaa klikkaamalla neula näkyy paremmin.

Tuliaiset

Tämänkertainen Tukholmanreissu tuli halvaksi kukkarolle. Ostokset jäivät minimiin.

Luulasikokoelmaan löytyi hauska kello. Tällä sopii nyt kilistellä taatalle, että ruoka on valmiina. Hopi, hopi! Tämä kello sopii hyvin entisten vanhojen Riihimäen luulasisten nypylälasien ja -kannun viereen.

Ruskeassa kollaasissani esittelin suuret jalanjäljet, joihin oli mukava karistella hiekat tossujen pohjista. Sekin hauska juttu oli tuotu Tukholmasta. Joskus myöhemmin olen yrittänyt etsiä sitä pientä myymälää, josta tassut ostin, mutta en ole löytänyt. Nyt osuttiin sattumalta kohdalle ja taas pikku puoti oli täpösen täynnä kaikkea jännää. Tämä siili oli ihan verraton, sitä en voinut vastustaa. Siili on niin tukevaa tekoa, että sen piikkeihin on helppo rapsia hiekat tossuista.

Tässä vielä lähikuvakin.