keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Nimetön paketti.



Joulukaktus on hieman etuajassa, mutta haitanneeko tuo.



Pikkujoulut ovat taas ajankohtaisia ja nimettömät paketit, hahaa. Tiedättehän ne pienet paketit, joita jokainen juhliin tulija pudottaa eteisessä odottavaan lahjasäkkiin.

Minullekin on tiedossa parit pikkujoulut, mutta paketteja ei tuoda. Vanhasta käytännöstä luovuttiin yleisön pyynnöstä ja "mitä sitten sattuikaan" tapausten johdosta.

Osallistujille oli juhlakutsun yhteydessä annettu vinkki nimettömästa paketista, jonka "noin" arvoksi oli sovittu 2 € . Minäkin paketoin sievästi kahvipaketin ja lisäsin vielä muutaman suklaanamin tuntematonta paketinsaajaa ilahduttamaan.

Juhlat olivat hienot; puheita pidettiin, runoja lausuttiin ja kuoro lauloi koko joululauluohjelmistonsa. Lopulta sitten päästiin joulupuuroon ja pukkikin tuli säkkinsä kanssa. Tontut juoksuttivat paketteja innokkaalle juhlakansalle. Minulle piiperöt ojensivat jotenkin tutun näköisen paketin, ei, ei se ollut se minun tuomani kahvipaketti, se oli eri merkkistä kahvia ja namit puuttuivat. Hieman hymyilytti.

Naapuripöydässä ei sitten hymyiltykään, kun yhden isännän paperikasa läjähti pöytään. Mies tunsi kokeneensa suurta vääryyttä, kun hänen paketistaan löytyi pikkuinen rulla joulupakettinarua ja kaiken lisäksi se oli jo vajaa höttönen, ehkä juuri siihen kyseiseen pakettiin oli varattu naru valmiiksi. Siinä sitten mietittiin ihmisten huumorintajua. Kaiken lisäksi ne paketit loppuivat kesken :( Kuka hirttämätön oli ottanut paketin vaikka ei ollut itse säkkiin mitään tipauttanut?

Siirrytäänpä sitten seuraaviin juhliin. Täällä osallistujat olivat iäkästä väkeä ja nimettömät paketitkin olivat yllätyksellisiä. Yhdestä paketista löytyi sievästi käärittynä neljä palaa näkkileipää. Eniten hämmästyi ystäväni, kun hän sai yllärinä nuuskarasian. Miten ihmeessä ja kuka kumma? Eipä vetäissyt ystäväni nuuskaa nenuunsa, oltiin vaan iloisia ettei mokoma tuote osunut kaikkein vanhimpien kohdalle. Se niistä nimettömistä paketeista, enpä taida tehdä lahjakirjosta enempää paljastuksia.

Nyt aikajanalla kuusikymmentä vuotta taakse päin. Silloin nimetön paketti sai pienen saajansa ilosta ratkeamaan. Oli partiolaisten pikkujoulut ja minäkin pääsin mukaan juhlaan, koska olin ahkerasti solmuja opetellut koko syksyn. Olen jossain yhteydessä kertonutkin siitä minulle osuneesta onnenpotkusta. Paketistani löytyi Anni Swanin kirjoittama kirja Arnellin perhe. Kirja oli elämäni ensimmäinen oikea kirja, yhtään ei haitannut vaikka siitä olikin takaselkä revitty irti, sisältö oli tärkeintä. Tuosta kirjasta kaikki alkoi, maailmani oli auennut Austraaliaan asti. Aikaisemmin olin lukenut pieniä lasten kirjasia, niitä ohuita litteitä joissa kuvat olivat pääosassa. Kiekua ja Kaikua olin lukenut jo monta vuotta ja sellaisia pyhäkoulusta saamiani pikkuisia kertomuksia Vanhantestamentin tapahtumista.

Samana talvena opettaja vei luokkansa kirjastoon, siitä kerron myöhemmin. Kirjallisuuden harrastukseni alkoi kuitenkin nimettömästä joulupaketista, ikiomasta kirjasta.
Ostakaa lapsillenne lahjaksi kirjoja :)
Posted by Picasa

17 kommenttia:

  1. Hieno tarina siitä miten lukuinnostuksesi alkoi.Ja vähän nauratti tuo nimettömien pakettien jakelu ylempänä :D Etenkin se nuuskapaketti...

    VastaaPoista
  2. Hauskoja tapahtumia pikkujoulusta ja paketeitten avaamisesta!
    Kyllä kirja on aina se hyvä lahja!

    VastaaPoista
  3. Voi, voi, kohta on pikkujoulu edessä ja nimetön paketti täytyy väsätä. Toivottavasti ei tule nuuskaa :)
    Kivikerhon pikkujoulussa tarjotaan hyvää ruokaa, kahvit ja ohjelmaakin siellä aina on. Se aivan rento tapahtuma.

    Sinullakin tuntuu olleen aivan hauskoja kokemuksia pikkujouluista ja tuo nuoruuden ajalta saatu lahja on ollut varmasti tärkeä.

    VastaaPoista
  4. Muistan myös nuo "nimettömät"-paketit alakoulu-ajoilta, silloin(kin) moni pettyi mitä kummallisimpiin pakettien sisältöihin.
    Kirjalahja on aina tervetullut.

    VastaaPoista
  5. Minäkin muistan tuon Arnellin perheen:)

    Tuo paketti touhu vois jäädä ihan kokonaan aikuisten pikkujouluista pois!
    Luulee tää.

    VastaaPoista
  6. Yaelian, se pieni vanha risa kirja taisi olla tärkeä tulevaan elämääni isosti vaikuttava lahja.

    Kovin sitä ihmeteltiin, että kuka saattoikin olla niin ajattelematon, että lähes satavuotiaiden pikkujouluun tuo nuuskaa ja mistä lie nuuskarasian saanutkin, käsittääkseni sitä ei edes saa myydä Suomessa.

    Harakka, kirja on aina toivottu lahja. Silloin ennen, kun oli mummot ja vaarit ja lapset vielä kotona, niin katsottiin, että jokainen sai ainakin yhden kirjan joululahjaksi.

    Zilga, minullakin on vielä yksi mieluisa pikkujoulu edessä. Sain kutsun palvelutalon sen osaston pikkujouluun, jonka erästä asukasta käyn tapaamassa vapaaehtoistyön merkeissä.

    marjukka, jos oli jokin pienempi tilaisuus, niin pakettihomma toimi hyvin. Isommassa joukossa oli aina joku pölvästi, joka halusi pilata toisten jouluilon.

    VastaaPoista
  7. Arjaanneli, taisimme olla samanaikasesti langoilla.

    Minulta hävisi se kirja jossain matkani varrella. Nyt aikuisena olen hankkinut Arnellin perheen uudelleen. En kuitenkaan enää pystynyt haltioitumaan kirjan tarinasta samalla tavalla kuin lapsena. Hyvä niin, kehitystä on siis tapahtunut. Tietoakin on tullut vuosien myötä. Aboriginaalitkaan eivät enää ole pelottavia, niinkuin Arnellin lapsille.

    Tää on samaa mieltä nimettömistä paketeista. :)

    VastaaPoista
  8. Mukavaa luettavaa:)

    Työläisvanhempani arvostivat kirjoja ja sain niitä joitakin jo pienenä lahjaksi ja onneksi kaupungissa oli kirjasto ihan vieressä, siellä olin kanta-asiakas ensin ison siskon avustuksella ja lopulta ylpeänä oman kortin omistajana.

    VastaaPoista
  9. Onneksi sinä sait mieleisen paketin, kannet eivät tosiaan tärkein, vaan sisältö, juuri nyt kirjoitan yliopiston ainetta yhdestä kannettomasta Fredrika Bremerin kirjasta. Täällä tuota kutsutaan Marraskuun Kaktukseksi, joten ihan oikeaan aikaan kukkii ;)

    VastaaPoista
  10. Meillä on tuo pikkujoululahjajuttu ollut käytössä vain pienemmissä porukoissa, niin ei ole tullut mitään ikäviä sattumuksia. Joskus joku on saanut "väärää" suklaata tms. mitä ei tykkää, mutta ihan tyytyväisiä saamisiinsa silti. Ainahan sen väärän voi sitten laittaa vaikka lapsille tai jollekulle, joka tykkää.

    Kirja on kyllä nuorisolle hyvä lahja. Vielä siinäkohtaa ovat avoimia eri tyyleille ja kirjoittajille, kun eivät ole jumiutuneet siihen "omaan".

    Meillä joulukaktus kukki kesällä. Eipä taida nyt jouluksi enää jaksaa kehittää mitään kukoistusta. Mutta nautitaan jouluajasta silti!

    VastaaPoista
  11. Inkivääri, kirjasto se oli minullekin tärkeä ja myöhemmin sain lisää omiakin kirjoja.

    Hannele, olet saanut minutkin kiinnostumaan Fredrika Bremeristä.
    Meidän kaktus täytyy nyt nimetä uudelleen Marraskuun kaktuksesksi.

    Minz, jaa a, olisikohan sellaista suklaata olemassakaan mistä minä en tykkäisi?
    Mukavaa joulunodotusta kaktuksen kera tai ilman sinne tassueläinten maailmaan.

    VastaaPoista
  12. Hoik loik äiti :)
    Ei mulla mitään asiaa ole, kunhan tulin.
    Kiitos kirjoista :)))))))
    Ja paperista ja kynistä.Ja värikynistä.
    Ja muutamasta muustakin asiasta. Nyt ei löydy sellaista pikamerkkiä niinkuin :) että voisi merkillä heittää kuperkeikkaa ja kertoa kaikki.

    VastaaPoista
  13. Johanna, eipä kestä, siellä ne vielä ovat kirjat tallella ja kiitettävästi olet värikyniä ja paperia käytellyt. :)

    VastaaPoista
  14. Hauskoja tarinoita pikkujouluista. Minusta parin euron raja on hyvä. Silloin luulisi, että jokainen tajuaa että kyseessä on tunnelmaa kohottava tapa eikä siis pitäisi pettyä (kun ei tulekaan sitä Aalto-maljakkoa) ;)

    Minulla ei taida olla yhtiäkään pikkujouluja tiedossa tänä vuonna. Ei tosin ollut viime vuonnakaan ja töissä ollessani jätin ne väliin.

    VastaaPoista
  15. Kyllä nuo pikkupaketit ovat ikuinen ongelma. Äiti sai juuri pari vuotta ylivanhaa venäläistä hilloa :-D
    Ken leikkiin ryhtyy, hän leikin kestäköön, naura on paras vastaus.

    Kirjan jos saa, sitten onkin jo eri juttu, siitä syntyy ilman muuta ikuinen muisto.
    Tänä yönä on Marraskuun selätyksen pikkujoulut Galleria selätyksessä, eikä sinne tarvitse tuoda pikkupakettia. Mukaan pääset Lepiksen blogin kautta tai minun blogistani sivupalkista :-)

    VastaaPoista
  16. Elegia, olisiko siellä merimieskirkolla pikkujoulua tai jotain muuta kivaa joulun alla?

    Uuna, tulen kurkkaamaan.

    VastaaPoista
  17. Unelma, on siellä joulubasaari muistaakseni jouluun asti aina perjantaisin. Minunhan piti sinne jo mennä käymään, mutta en mennyt kun olotila ei ollut oikein suosiollinen. Yritän ensi perjantaina uudelleen!

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.