lauantai 14. marraskuuta 2009

Kenttäpostia



Kenttäpostia perheelle.


Taas olen avannut muistojen laatikon. Sieltä käsitöiden alta löytyi myös siisti leivoslaatikko, jossa tällä kerralla ei ollutkaan Tannisen omenaleivoksia, vaan vanhoja aarteita. Rahallista arvoa näillä aarteilla ei tietenkään ole, mutta tunnearvoa on senkin enemmän.

Isä oli tallettanut pinkan vanhoja almanakkoja, niitä aitoja Helsingin yliopiston julkaisemia. Siellä ne seisoivat myrskynmerkit allakan kulmassa niinkuin silloin ennen.

Rasiassa on myös perheen elintarvikekortteja, lehtileikkeitä, Thomas Wilcoxin "Kallis hunajan pisara" ja siistissä nipussa vanhoja postikortteja. Vanhimmat ovat 1900-luvun alun tienoilta, näistä vanhimmista teen oman postauksen myöhemmin, kunhan taata ehtii niitä ensin skannailemaan.

Tämä korttisarja on postitettu 28.03.1942 - 4.4.1942 välisenä aikana. Äiti on siis saanut Koko sarjan peräkkäisinä päivinä.












Tässä yksi kortti leimoineen kääntöpuolelta. Nuori isäni (hän halusi minun kutsuvan häntä pappaksi) siinä kaipaa vaimoaan ja lastaan.

9 kommenttia:

  1. Voi miten söpöjä kortteja. On hienoa, kun on vanhoja kirjeitä/kortteja/valokuvia/muistoja.

    VastaaPoista
  2. Kivat kortit ja kyllähän noilla on jo rahallistakin arvoa, oikeesti. Tuskin kuitenkaan ovat myytävänä.

    VastaaPoista
  3. Tosi hienoa että sinulla on tallennettuna tuollaisia vanhoja muistoja.Niitä on hyvä näyttää jälkipolville.

    VastaaPoista
  4. Herkkää postia! Hienoa että on säilynyt ja sinä pidät tietysti kuin aarretta sen ymmärrän.

    VastaaPoista
  5. Ihania kortteja ja aarteita varmaan sulle nyt!
    On se silloin olut vaan sellasta aikaa, että ikävä ja kaipaus sydämessä vieraana aina.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille kauniista sanoistanne. Nämä kortit ovat minulle aarteita. Uskon, että niillä on ollut isällekin suuri merkitys kun on näitä kortteja kuljettanut mukanaan elämänsä monissa vaiheissa. Olen iloinen, että hän ne toi "turvaan" minulle jo elämänsä aikana.

    VastaaPoista
  7. Ihanaa, että nämä kortit ovat säilyneet! Mittaamattoman arvokkaita muistoja. Blogisi on ihana. Taidan tulla toistekin!

    VastaaPoista
  8. Heidi, kiitos käynnistäsi. Olet sydämellisesti tervetullut toistekin.

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.