sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Isäni käsitöitä, muistoja vuosien takaa.




Tänään isänpäivänä haluan oman isäni muistoksi laittaa muutaman kuvan ja samalla muistella rakasta isääni.



Tämän isän kuvan olen "repareerannut" pienestä kamerakuvasta ja siitä tuli hieman rakeinen. Isä on tässä kuvassa hieman alle neljäkymmentä vuotias.


Vähän ennen kuolemaansa isäni tuli käymään ja hän antoi minulle pienen muovipussin. Isä sitten kysyi, että haluaisinko säilyttää näitä hänen käsitöitään. Muistin hyvin tämän pussin sisällön, olinhan lapsena ne kodissamme nähnyt käytössä.

Kyselin vähän tarkemmin, koska vuosikymmenten aikana asiat olivat hieman hämärtyneet muistissani. Isäni kertoi, että niinä päivinä, kun äiti oli Heidekenillä vauvanhakuumatkalla isä nämä työt oli ommellut.

Meidän lähellä oli Virran kauppa, josta sai ostaa myös käsityötarvikkeita. Pyyheliinatelineen peitto, sanomalehtien säilytysteline ja vauvan ruokalappu olivat valmiiksi piirrettynä. Isä osti myös kirjailulangat ja alkoi varsipistojen ompelu. Kaupassa myyjätär oli opettanut alkuun.

Vauvan ruokalapussa oli lukenut "äidin kulta", isän mielestä se oli syrjintää ja lisäsi oman tekstinsä "isän kulta" sinne alapuolelle. Tämä on siis ensimmäinen asuste, joka minulla on ollut ja se on oman isäni ompelema. En yhtään häpeä kertoa, että itken tässä hiljaa kuvaa katsoessani. Tuntuu uskomattomalta, että isäni pystyi antamaan niin paljon rakkautta, vaikka hän vanhempiensa kuoltua ei itse ollut rakkautta osakseen saanut.



Kun äiti sitten palasi nyytin kanssa sairaalasta, niin kotia somisti kaunis pyyheliinatelineen peitto, jossa iloiset kisulit leikkivät lankakerällä.



Nyt on niin hämärä päivä, että kuvat ovat hieman huonoja, otin kisuista kuvan hieman lähempääkin.



Tässä telineessä säilytettiin päivän Turun Sanomia, joskus se ihan pullisteli tiedon runsautta. Lehti siis pujotettiin tuonne linnun taakse, enpä huomannut laittaa kuvaan lehteä malliksi. No, eipä se olisi Hesari tuolla miltään näyttänytkään.



Tässä tämä sanantuojalintu vähän lähempää kuvattuna.



Takaisin laatikkoon isäni käsityöt taas laitan. Aika näyttää haluaako joku jälkikasvusta näistä aikanaan huolehtia ja hienompia kuviakin ottaa. Laatikko sisältää paljon muistoja ja paljon rakkautta.


27 kommenttia:

  1. Oi mikä juttu! Tuo ruokalippu liikuttaa tänne asti, käsin kosketeltava isän rakkaus! On ollut vaimon ja lapsen kotiin odotusikävä valtavaa kun tuollaiset on pakerrettu. Se oli aikaa ennen televisiota, isäsi oli varmaan huumorintajuinen ihminen kun ryhtyi tällaiseen puuhaan.

    VastaaPoista
  2. Ihanan liikuttavia töitä, ei ihmekään että sinulle tulee tippa silmiin tuota ruokalappua katsellessa. Upea muisto isästäsi nuo työt.

    VastaaPoista
  3. Olipa liikuttava juttu tuosta ruokalapusta.

    Mulla on tuollainen pyyheliinatelineen peitto omassa telineessani taalla keittiossa. Siina on Lumikki elaimien kanssa. Sen on oma aitini koristellut. Niita oli kaksi. Toisen sai veljeni avokki ja se on tuollainen sinisella langalla tehty.

    VastaaPoista
  4. Liikuttava ihana muistojen kokelma ja oikeana päivänä julkaistu.

    VastaaPoista
  5. Leen@, koti oli isälle niin rakas, hän halusi siellä olevan kodikkaan ilmapiirin.

    Yaelian, minua liikutti, se että isä oli säästänyt nuo käsityöt vuosikymmenten ajan. Niiden muiston täytyi olla hänelle hyvin tärkeitä.

    Tuula, näitä pyyheliinatelineen peittoja näkee nykyään antiikkimarkkinoilla. Vanhoja ne nyt jo ovatkin, tämäkin minun isäni tekemä 70v.

    Zilga, laitoin tarkoituksella nyt isänpäivänä, kun en haudallekaan päässyt käymään.

    VastaaPoista
  6. Tuo tarina ruokalapusta saa sanattomaksi.

    Rakkautta, välittämistä. Kyllä.

    VastaaPoista
  7. Kivat muistot, tuollaiset kissat minullakin on,
    äitini ommellut kait 1950-luvun alussa.

    VastaaPoista
  8. Onpahan ihana postaus isänpäiväksi!

    Mullakin silmät kostui lämpimistä muistoistasi,kuinka paljon oma isä tuli vahvasti mieleeni. Olin isin tyttö! Kuinka raaskit noita laatikossa pitää, esille vain. Munkin isä oli oikein tekevä ja paljon hänen kädenjälkensä edelleen näkyy monessa paikassa.
    Nytkin kun remppaan niin isä on kovasti läsnä, edellistä remppaa teimme yhdessä. Aamulla maalaillessani ajattelin ääneen miehelleni että mahtais isä olla nyt ylpeä musta ja todeta että jo oli aikakin remontoida, hän oli samaa mieltä, mun isä oli erittäin rakas hänellekin.

    VastaaPoista
  9. SusuPetal, niin se on rakkautta. Tarinan ymmärtää vielä paremmin hän, joka on lukenut postaukseni " Isäni antama nimi" tuolta blogin alkumetreiltä.

    Hannele, silloin näitä käytettiin. Isäni ompelema on n. kymmenen vuotta vanhempi.

    Pike, näitä isän käsitöitä ei enää voi laittaa käyttöön, kun ovat niin hauraita. Aikanaan niitä on käytetty paljonkin. Olen iloinen, että sinullakin on kauniita muistoja isästäsi.

    VastaaPoista
  10. Ihana postaus <3 Ihana isä tekee lapselle käsityön, kun hän syntyy, se on rakkautta <3 Minun isäni ompeli ompelukoneella minulle lelupussin ja peitteli minut iltaisin, että ei tulisi kylmä, sekin oli rakkautta. Saadaan olla onnellisia, meitä on rakastettu <3

    VastaaPoista
  11. Tykkäsin aina ukin tukasta, kun se oli noin, ihan kuin tuulenpuuska olisi vaan tempassut sen ylös lainehtimaan, just noin. Eikä se siitä ikinä harventunut, muuttui vaan hopealangoiksi.

    VastaaPoista
  12. Mitä aarteita sinulla onkaan ja suurin niistä tuo kertomasi isän rakkaus.

    VastaaPoista
  13. Ihana, ihana, ihana kertomus. Liikuttaa vesipuroa silmässä. Uskon, että lapsesi ymmärtävät . . .

    VastaaPoista
  14. MaMMeli, niinpä, sitä rakkautta ei meiltä pois voi viedä.

    Johanna, niin se ukin tukka muuttui vaan luonnonkiharaksi, saankohan minäkin vielä kiharat hiukset, hyvin jo taipuu ainakin.

    Villiviini, olen kanssasi samaa mieltä.

    utukka, kiitos utukaiseni.

    VastaaPoista
  15. Sinulla on ollut liikuttava muistojen isänpäivä; ja kulkevat nämä muistot ja isäsi arjessasikin mukana tietysti.
    Olen liikuttunut ja aivan ällistynyt isäsi taidoista ja etenkin rohkeudesta, millä hän on tarttunut "naisten" töihin.
    Hienoja aarteita!

    Minunkin isäni oli taitava tekijä, mutta pysytteli tarkoin miesten perinteisellä alueella. Isäsi oli rohkea, ja sitä rohkeutta on selvästi sinussakin ja Johannassa :-)

    VastaaPoista
  16. Vau mitä aarteita sinulla onkaan! Ihanat muistot rakkaudesta omaan lapseen ja perheeseen. Olet onnentyttö! Hieno tarina isänpäivänä.

    VastaaPoista
  17. Aivan ihania muistoja isätäsi, ei ihme, että itku on päässyt tulemaan.
    Mutta ihmettelen isäsi hienoa taitoa käsistään. Nämähän ovat todella kauniita, ja ruokalappu niin liikuttava!
    Lapsuus on ihanaa, kun tuntee, että välitetään ja rakastetaan!

    VastaaPoista
  18. Olen ollut koko päivän seurakunnan retkellä. vasta nyt ehdin kurkata koneella viestejä.

    Uuna, isäni oli todellakin monitaituri. Hän uskalsi tarttua mihin työhön tarvittiin. Kaikkensa hän teki perheensä hyvää ajatellen. Tuo ompeluhomma oli kuitenkin vähän sellainen hankala juttu, kun kotiin piti saada viihtyvyyttä ja äitini ei osannut mitään käsitöitä tehdä.

    anja, kivaa,kun tulit kurkkaamaan. Näitä muistoja yritän vaalia.

    Una, kiitos!

    Harakka, minähän olen sellainen itkupilli, sinähän sen jo tiedätkin.

    VastaaPoista
  19. Isäsi on ollut herkkä ja rakastava ihminen, nuo käsityöt kertovat hänestä paljon.
    Meillä oli kotona pyyhetelineen peittona myös tuollainen "kissapeitto", tosin kirjailtu punaisella. Toivottavasti nuo hienot muistot säilyvät pitkään!

    VastaaPoista
  20. Lueskelen täällä jälkijunassa ja liikutuin niin tästä postauksesta. Ihanaa omistaa tuollainen rakkauden täyttämä laatikko.
    Samoin jäävät varmaan elämään ihastuttavat tilkkutyösi jälkipolville.
    Omin käsin tehty on paras muisto, miten hienoa konkreettisestikin hyväillä edesmenneiden käden jälkiä.

    VastaaPoista
  21. marjukka ja Sirokko, kiitos teille kauniista sanoistanne.

    VastaaPoista
  22. Löysin äsken blogisi.
    Miten liikuttava tarina isästäsi. Se kannustaa minuakin kirjoittaman enemmän omista tunteistani.

    VastaaPoista
  23. Rosina, kiva kun tulit käymään. Täällä blogissa on mukava muistella menneitä ja saa hyviä blogiystäviä. Tervetuloa toistekin.

    VastaaPoista
  24. Unelma, kiitos että kerroit meille ihanan tarinan isästäsi ja hänen käsitöistään:) Varmasti harvinaisia olivat tällaiset miehet, jotka ompelemaan kykenivät...

    Ihanaa viikon jatkoa sinulle ja Taatalle ♥♥♥

    VastaaPoista
  25. Kiitos Unelma Ystäväni, että jaoit tämän hienon tarinan <3

    Terv. Minni

    VastaaPoista
  26. Aili Mummo ja Minni, kiitos teille vierailustanne.

    VastaaPoista

Kymmenen blogivuoden jälkeen jouduin ottamaan kommenttien valvonnan käyttöön.