Kaikkea voi sattua.

Linnuillekin voi sattua monenlaisia onnettomuuksia. Ei auttanut varoitustaulu lukutaidotonta. Siihen oli kärvähtänyt varislintu. Mietimme taatan kanssa, että oliko lintu pudonnut ylhäältä putken ja pylvään välissä.



Ulkokuistillamme on sellainen pieni vihreä kaappi, jossa säilytän kukkienhoitoaineita ja muuta pientä esinettä. Kaapinovi oli sateiden aikaan turvonnut eikä mennyt ihan kiinni. Heti ilmestyivät kaapinvaltaajat. Siellä se taidokkaasti rakennettu pesä nyt on kiinni kaapin ovessa. Vaikuttavat rauhallisilta otuksilta, ei olla vielä rohjettu toisten kotia hävittää. Pysytään kuitenkin mahdollisimman kaukana, ettei pesässä syntyisi paniikkia.



Ettei postauksesta tulisi liian harmaata, niin onhan tänne laitettava vähän kukkiakin ja ensimmäinen pensasmustikka.



Kävin aamupäivallä hakemassa metsästä ilmaista ruokaa, ihania mustikoita ja löytyi ojasta muutama vadelmakin.


Illalla ei sitten muuta tarvitsekaan, kuin kuistille syömään ihanaa mustikkamaitoa. Lusikka unohtui, täytyy mennä.

Ammut by Miina, elämyksiä Haikon puistossa.

Klikkaa kuvia.



Eilen meillä oli asiaa Porvooseen. Päätimme samalla poiketa katsomaan Miina Äkkijyrkän lehmiä Haikon kartanon puistoon. Miinan ammut ovat nyt päässeet oikein arvoiseensa ympäristöön. Suuret mahtavat työt vaativat paljon tilaa ja ilmaa ympärilleen. Jos liikutte Porvoon suunnalla, niin kannattaa poiketa Haikon puistoon, siellä saa vapaasti liikkua, eikä pääsymaksua ole. Mamman rahat eivät taitaisi riittää Haikon kylpylään tai ravintolaan, enkä Miinankaan ammua pystyisi hankkimaan, edes pientä vusua. Ihanaa oli kuitenkin katsella ja ihmetellä. Miina on suuri taiteilija. Kiitos Haikon kartanolle ja Miinalle, ajattelen sydämessäni.



Näkymä Haikon puistosta meren puolelta katsottuna. Kuvia puistosta on enemmänkin, mutta nyt on Miina pääroolissa.


Tänään posti toi uuden Kotilieden ja siinä näyttää olevan artikkeli Miina Äkkijyrkästä. En ole juttua vielä ehtinyt lukea, kun olen ährännyt näiden Miinan lehmien kanssa Picasassa.



Näitä taideteoksia ei tarvitse taiteilijan seisoa selittelemässä.



Kuvat kertovat selvää kieltä tekijän luovuudesta ja rohkeudesta.



Miina on tehnyt naisen työn hitsatessaan näitä teoksia. Taiteilijan kädenjälkiä katsoessaan ei tule heti ajatelleeksikaan mitä "materiaalia" on käytetty.

Tämä mahtava kaksikko olisi kyllä kaikkien itse nähtävä.

Tämä oli mielestäni hauska.

Tämä oli oikein sellainen mahtinauta. Jyhkeä luomus.

Tässä alinna olevassa kuvaaja vähän epäonnistui valon kanssa. Olin niin innoissani, että en huomannut ottaa kaikkea "vimpan päälle".

Kahvilla Porvoossa

Klikkaa isommaksi, (ainakin se kakkuhylly, nam)




Porvoon torin vaiheilla taatalla alkoi kahvihammasta kolottamaan ja mammallekin maistuisi kernaasti kuppi teetä. Astuimme sisään Cafe Cabriolen ovesta ja heti portaikossa oli kaunista katsottavaa.



Tämä lehtileike oli teipattu ilmoitustaululle. Miehen töitä esitellään kahvilan huoneiden sienillä. Ovat mielestäni tosi hienoja, katsomisen arvoisia (ja ostamisen, jos rahaa löytyy).



Kuvien tekijä on siis Carl Gustaf Hagstöm, kuvasin eteisestä nämä kaksi työtä. Pidin näistä erityisesti. Mielelläni olisin kuvannut töitä enemmänkin, mutta en oikein tietänyt saako niitä kuvata. Kahvilan puolella oli niin paljon asiakkaitakin, että siellä ei voinut kameran kanssa kovin innokkaana hääriä.




Niin ja sitten varsinaiseen asiaan, joka meidät kahvilaan toi. Taidenäyttely oli ylimääräistä plussaa.

Oli hieman valinnan vaikeutta. Ottaisimmeko makeaa?

Tai kenties suolainen olisi parempaa.

Tähän sitten päädyimme, kesämarjakakku oli viedä kielen mennessään.

Tämä juttu liittyy vielä siihen ammunäyttelyyn, en vaan saanut kaikkia kuvia valmiiksi samaan postaukseen.

Kasvitiedettä Ruissalossa

Naantalin jälkeen ajoimme Ruissaloon. Kävimme ihastelemassa kukkia ja puita Turun Yliopiston Kasvitieteellisessä puutarhassa. Kukkakuvia kertyi niin paljon, että tein pienen kollaasin muistoksi. Kuvia kannattaa klikata isommiksi.



Kukkaterapia aivan hurmasi katsojan.



Tämä valtava kasvi elelee kasvihuoneessa. Laitoin taatan mittatikuksi.



Eksoottisia lumpeita saatiin myös ihailla kosteassa lämmössä lasikaton alla.



Matka jatkui majapaikkaamme Ruissalon kylpylään. Hanhiemo tuli vastaan pienen untuvaisensa kanssa.

Tämä vanha puu oli muistutus kuolevaisuudesta. Kylpylän puisto on hyvin kaunis, paljon vanhoja puita, ruusuja, pensaita ja tietenkin hanhia.



Tässä on näkymä huoneemme ikkunasta. Oli taivaallisen ihanaa pitkän päivän jälkeen päästä saunaan, suihkuun ja pulahtaa viileään veteen uimaan. Turvonneet jalkaparat oikein kiittivät. Aamulla oli mukavaa karistaa hyvin nukutun yön jälkeiset unet uima-altailla. Runsaan aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa Turkuun. Kurkistus vielä kylpylän pihaan.

Tästä häkkyrästä en päässyt selville, mikähän se on? Näitä oli puiston alueella useita.

Tällainen kaunis puu oli jo kasvattanut hedelmiäkin. Emme tunnistaneet sitä. Tässä alla on vielä yksi näkymä puistosta.

Vallis gratiae, Naantali

Armonlaakso



Viime torstaina teimme jokavuotisen kesäretkemme kauniiseen Naantaliin. Aurinko paistoi niinkuin Naantalissa kuuluukin paistaa. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, kenelläkään ei tuntunut olevan kiire minnekään. Lapsia oli paljon, onhan Naantali nykyään Muumien kaupunki. Muistelimme taatan kanssa niitä omia riemukkaita vierailuitamme lapsenlapsien kanssa Muumimaahan.



Onnistuimme astumaan kirkkoon juuri sillä hetkellä, kun urkuri aloitti pienen konsertin kesämatkalaisille. Hiljennyimme hetkeksi lepuuttamaan jalkojamme ja nauttimaan musiikista.



Kolme nunnaa saapui myös entiseen birgittalaisluostarin kirkkoon hiljentymään. Tämä kirkko onkin ainoa rakennus, joka on jäljellä katolisen 1400-luvulla perustetun nunnaluostarin rakennuksista. Pyhästä Birgitasta on kirjoitettu monia historiallisia tarinoita.



Tämä vanha kioski on niin kaunis, että taas se piti saada ikuistettua Naantalia kuvaamaan.



Ensimmäinen muistikuvani Naantalista on olympiavuodelta 1952. Olin silloin Tupavuoressa, nykyisen Nesteen jalostamon paikalla. Silloin siellä oli Huhtamäkiyhtymän henkilökunnan kesäkoti. Olin lapsenpiikana hoitamassa kahta pientä tyttöä, toinen oli 4v ja pikkuinen juuri täyttänyt vuoden. Pieni olin vielä itsekin, oikein ihmettelen nyt jälkeenpäin, miten niin pienet lapset uskottiin minun hoitooni koko päiväksi. Hyvin kuitenkin selvisin, söimme kolmestaan ison laatikollisen suklaakeksejä viikon aikana. Päivällä saimme käydä syömässä lomakylän ravintolassa.

Paras tyttökaverini oli piikomassa Naantalin Nunnakadulla, hän oli vuodenverran minua vanhempi. Eräänä iltana pyysin rouvalta lupaa käydä tervehtimässä ystävääni. Lupa heltisi ja kävelin sen n. kolmen kilometrin matkan ja tapasin rakkaan ystäväni. Hänkin sai sitten luvan lähteä ulos kanssani. Kiertelimme pikkuruisen kaupungin tuotapikaa ja ilta alkoi jo viiletä, minun oli aika lähteä takaisin. Ystäväni lainasi talonväeltä polkupyörän ja lähti minua saattamaan Tupavuoreen. Istuin tarakalla sivuttain ja niin me viiletimme ulos kaupungista helmat hulmuten. Muistan kuinka hyvästelimme Huhtamäen portilla, minä itkin pikkuisen, yritin olla urhea, mutta koti-ikäväkin tuli siinä itkussa samalla hoidetuksi. Muistaakohan ystäväni vielä?


Kuvat suurenevat, kun klikkaat niitä.

Äitienpäivälahja

Tänään avautui ensimmäinen kukka ruusupenkissäni. Kiitos lapselleni.



Klikkaamalla loisto syvenee.

Mansikka on makea marja.

Pihan kukkia ja laatikollinen mansikoita.

Klikkaa kuvaa

Tämän mieluisan sain Maijalta

Kaikille ihanille blogisiskoille ja -veljille, myös kaikille lukijoilleni hyvää loppukesää toivoen, Unelma

Kesäpäivän puuhia.

Koko päivän on satanut, eilen illalla jo alkoi. Nyt oli mukava hetki koota muistoja aurinkoisista lomapäivistä.

Kuvia kannattaa klikata suuremmiksi.


Valoimme laattoja pihapolulle. Yksi laatta oli jo valmiina (ylärivissä keskellä), sen saimme valettua viime kerralla koekappaleeksi. Hyvin onnistui, toivottavasti tämä uusi erä on yhtä hieno. Kahta samanlaista ei tehdä.



Taata kuvasi tämän nokkosperhosen.



Kesävieraamme osasi ottaa loman rennosti. Ronja on niin pieni ja suloinen, painaa tuskin viittä kiloa. Taas on pikkuystävää ikävä.



Oli sentään joku, joka halusi olla viimeisteltynä vimpan päälle. Tässä suitaan ja rasvataan höyhenet sukeltelukuntoon.



Marjat piirakkaan löytyivät, mutta kovin olivat vielä epätasaisesti kypsyneet. Muutama päivä vielä, niin sitten marjaan oikein tosi mielellä.

Monenlaisia sivekkäitä pörrääjiä osui myös tähtäimeen ja sitten kaunis iltarusko lupasi huomisellekin poutaa.

Ajaton hetki

Seurasin Elbattaren lähtöä laiturista.

Kun klikkaat kuvaa, saat ruuduntäydeltä vaaleanpunaista tunnelmaa.

Harakalta ruusuja.

Harakka ilahdutti minua näillä kauniilla ruusuilla. Kiitos Harakka!



Apua, en osaa nimetä ketään. Haluaisin antaa sylintäyden ruusuja niin monelle ihanalle blogille ja kirjoittajalle. Olen viettänyt lukuisia hienoja hetkiä lukiessani tekstejänne ja katsellessani hienoja kuvianne. Usein on silmän nurkka kostunut liikutuksesta tai olen hörähtänyt vapauttavaan nauruun tässä koneeni äärellä. Blogiystävät, hienoja hetkiä olette minulle antaneet. Hyvää ja marjaisaa loppukesää kaikille. Lämmöllä, mamma