Kesäretki rantakahvilaan.

Kuvan voi klikata suuremmaksi.



Aamupäivällä kävimme hakemassa palvelutalolta ystävämummoni kesäretkelle. Lähdimme liikkelle jo hyvissä ajoin, ennenkuin päivä muuttuisi liian helteiseksi. Olimme kahvilassa aamun ensimmäiset asiakkaat. Istuimme ulkona terassilla ja katselimme veneilijöiden touhuja. Mukava vilpoinen tuuli mereltä teki retkemme miellyttäväksi. Ronja koirulikin oli mukana. Koska saimme taatan kuskiksi, niin teimme vielä pienen ylimääräisen kierroksen ystäväni tuttuja maisemia ihailemassa. Ajoimme katsomaan vanhan tarun kertomaa Lemminkäisen temppelin sisäänmenoväylää. Taru kertoo, että siellä jossakin syvällä maan alla on hautautuneena Lemminkäisen temppeli. Temppelin sisäänmenoaukkoa vartioivat mahtavat kivipaadet ja nyt siellä oli vielä paljon vettäkin.

Tästä on nyt kuusi tai seitsemän vuotta, kun minulta kysyttiin, että voisinko osallistua vapaaehtoiseen ystävätoimintaan. Mietin asiaa ja sitten päätin liittyä mukaan. Lupasin antaa tunnin viikossa yksinäiselle vanhukselle. Se tunti ei ole paljon, mutta siihen lupaukseen on sitten sitouduttava kokosydämisesti. Voin kertoa, että toiminta on hyvin palkitsevaa. Rahaa ei tietenkään makseta, mutta hyvä mieli on kultaakin arvokkaampaa. Ensin minulle annettiin kolme mummoa ystäväkseni, heidän kanssaan sitten yhdessä lauloimme, piirtelimme ja joskus juttelimme niitä-näitä. Vaitiololupauksen takia en voi tarkemmin selostaa ystävämummojeni tarinoita. Senverran kuitenkin rohkenen kertoa, että eräs ystävistäni oli jo yli yhdeksänkymmentä ja dementiakin vaivasi, mutta hän oli innokas laulamaan. Sain lahjaksi vanhan kansakoululaisen laulukirjan ja siitä me lauloimme kaikki osaamani laulut. Minä tarvitsin laulunsanoja, mutta ystävämummoni osasi kaikki laulut ulkoa, kun vain ensimmäisen säkeen aloitin. Nyt tämä ihana mummo laulaa jo taivaisissa kuoroissa, surin aidosti ystäväni lähtöä.

Minulle annettiin sitten uusi ystävä. Ensin kävin tutustumiskäynnillä, sattui olemaan hänen 87. syntymäpäivänsä. Virkailija sitten kysyi, että halusiko tämä mummo Unelmasta uuden ystävän. Ystävyys onnistuu parhaiten, jos molemmat osapuolet hyväksyvät toisensa. Syksyllä vietämme ystäväni 92-vuotispäiviä, olemme hyvin tutustuneet toisiimme näiden yhteisten vuosien aikana. Toivon, että saan pitää tämän ystäväni vielä monta vuotta. Meillä oli oikein onnistunut retki tänään ja kaikilla oli hyvä mieli.

Halusin välttämättä laittaa kollaasiin myös tänä aamuna auenneen pionin kukan, niin puhtaan valkoinen se on.

Helteisen päivän ilta.

Klikkaa kuvia isommiksi.



Mitähän kuvia talvella laittaisin blogiini, kun nyt kesällä täällä on kuin puutarhurin mainoksessa.
Kukat ovat niin värikkäitä ja ihania. Uudella kamerallani on niin hauskaa tutkia kaikkea tarkemmin ja ihmetellä luonnon monimuotoisuutta.



Mammankukkapenkissä oli tällainenkin "ruusu".



Tämäkin pieni päätti ilahduttaa kukinnallaan.



Päivällä taata pakeni riippakoristeomenapuun suojaan.



Pihalla tuoksuu ruusu.



Metsämansikkakin oli jo kypsynyt. Tämä kuvattiin illansuussa, kun kävimme metsälenkillä. Samalla saimme osallistua laulurastaan iltavesperiin. Lumoavaa.



Taatan lepopaikka ilta-auringossa.



Päivä on ollut kuuma ja mammalla jalat turpoavat, nyt jalkakylpy tuntuu ihanalta. Yrttikylvyn aineksia ovat; piharatamo, mesiangervo, koivunlehti, siankärsäheinä ja maitohorsma. Nokkonen olisi myös hyvää, mutta käsineet unohtuivat. Kuumaa vettä kaadetaan yrttien päälle ja annetaan vähän aikaa hautua, sitten tarkistetaan veden lämpötila ja sujautetaan varpaat ihanaan virkistävään kylpyyn. Aaah! Huomenna uudet yrtit.

Viikonloppuvieras ulkoiluttaa meitä.

Tämän pihakukkakollaasin onnistuin eilen poistamaan, kun lisäsin kuvaa noista harmaalehtisistä kukista.




Vanharouva vai pitäisikö sanoa vanhaneiti Ronja on täällä meidän ilonamme muutaman päivän.



Vaikka Ronja onkin jo ikäneito, niin hän on erittäin vetreä ja innokas lenkille lähtijä.



Ohitimme tämän vanhan talon, muutaman kuvan uskalsin napata. Olisinpa onnistunut kuvaamaan nuo vanhat kauniit puut kunnolla. Ne ovat valtavan suuret ja upeat. Lupiinikin oli niin puhtaan valkoinen, sinisiä oli enemmän, lupiinipeltoa riitti tielle asti.




Jatkoimme matkaa tuttua metsätietä, täällä ennen kävimme päivittäin. Silloin pikkuinen koiramme oli vielä elossa. Tässä näkemiämme metsäkukkia.

Pihalla kukkivat 25.06.2009

Tällaiset kukat ovat tänään kukassa. Ruusu ei ole omassa pihassa, mutta kuuluu taloyhtiön alueeseen, tuoksu on ihana.

Tämän sinitaivaan sain Annalta

Tämä kuvaa hyvin päivän tunnelmaa. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Terveisiä taatalle töihin.

Aattona satoi jälleen.

Kokkokin poltettiin tihkusateessa seuraavana aamuna.



Sorsaemo tuli tiedusteluretkelle. Sattuisiko pullaa löytymään?



Tervetuloa vaan, aina jotain kesävieraille tarjotaan.



Pikkuinen lähti yksin seikkailemaan.




Äitisorsa hermostui, mikä siellä liikkuu?



Oliko tämä minkki? Kuva on hieman epätarkka, kun otus oli niin vikkelä.



Minkki ajettiin tiehensä ja rauha palautui, pullaakin alkoi sadella.



Kiitos vaan kestityksestä.



Sitten mustalle kivelle sulkia oikomaan ja lepäilemään.



Luontokuvaajatkin saapuivat.



Järvi näyttää keltaiselta ylhäältä kuvattuna ja siniseltä rannalta kuvattuna.

Juhannus

Klik

Päivä Tukholmassa

Tästä aloitimme, ensin pöytään tuotiin aamupuurot neljälle.



Taata kävi poikien kanssa kiertoajelulla. Tämä järjestely katsottiin järkeväksi sateen takia. Kiertoajeluun sisältyi käynti Kansallismuseossa. Pikkuinen mies sitten illalla sanoi, että tänne on tultava pitemmäksi aikaa, kun siellä museossa häneltä jo menisi koko päivä. Keräsin tähän kollaasiin taatan ottamia kuvia. Neljä kuvaa on kaupungilta ja loput museosta. Kannattaa klikata kuvat auki.



Koska olen aikaisemmin jo kaksikin kertaa käynyt kiertoajelulla, niin päätin jättää kulttuurin harrastamisen täälläerää miesväen huoleksi. Suunnittelin itselleni hienon kirppiskierroksen, jonka uskoin kestävän saman ajan, jonka pojat olisivat omalla kierroksellaan. Lähdin laivalta "linkkuliisalla" T-centraaliin ja sieltä piti jatkaa sinisellä linjalla Sundbobergiin tunnelbaanalla. Pyörin aseman valtavalla alueella kuin puolukka ja hain sinistä linjaa. No, ei löytynyt, olivat sulkeneet linjan koko kesäksi juuri edellisenä päivänä. Bussilla olisi voinut mennä, mutta en uskaltanut lähteä tuntemattomille teille ilman karttaa. Köröttelin sitten vanhaan tuttuun Zinkensdammiin js siellä Myrornasta löysin pienen luulasisen maljakon. Samalla metrolipulla matkustin seuraavaksi Liljeholmeniin. Siellä on iso Stadsmissionin loppis.

Tässä kuvassa on pieni nurkkaus kotitaloustavaroita.


Vaatteet ovat siististi esillä värien mukaan.



Halli on valtavan iso, mukana on myös huonekaluja, kirjoja ja kenkiä. Täältä kotiutin yhden Saara Hopean suunnitteleman lasikulhon. Niin, ja oli ihan pakko ostaa taatalle hieno siniruudullinen talvipyjama. Vaatteita en yleensä osta, mutta nyt oli jostain liikkeestä saatu lahjoituksena avaamattomia tehtaan pakkauksia. Pyjama oli siis aivan uusi ja hinta oli 60 kruunua, eli 6 €. Jätin Liljeholmenin ja hyppäsin taas metroon onnellisena kulhon- ja pujaman omistajana.



Tulin Slussenille ja nousin Södermalmin torilta ylös tätä katua. Tuolla oikean puoleisella tytöllä oli niin huikean korkeat korot, että oli pakko ottaa kuva. Valitettavasti korkojen profiilia en uskaltanut juosta kuvaamaan. Nätisti tyttö siinä kivikadulla sipsutti, ihan hävetti läiskiä siinä perässä vanhoilla lenkkareilla.



Seuraavassa kulmassa etuoikealla onkin sitten jo Emmaus, kolme osastoa ja kolme kerrosta.



Tämä tytönpää suloisine myssyineen ja kauluksineen oli tervehtimässä ikkunassa.



Tämä lasivitriini on katutason tiloissa.



Tämä on kai jokin kerinpuu, veivattava versio.



Kelpaisiko tällainen vanha arkku nykymorsiolle kapiokirstuksi?



Entäs tarvitaanko vielä siirappiruukkuja. Vanhassa ruotsinkirjassani oli tarina pienestä pojasta, jonka äiti lähetti ostamaan siirappia kaupasta. Kaupantäti mittasi siirapin ruukkuun ja pyysi maksua, missä raha? No, se on ruukun pohjalla.



Tämä rasia oli niin soma, että halusi tulla kuvatuksi. Kotiin se olisi lähtenyt 3,5 : llä eurolla.
Ei paha hinta.



Alakerrassa löytyi lisää kotitaloustavaroita. Tällaiset puiset valtavan isot seinäkoristeet, mistähän lienevät kotoisin. Halusin kuiten ikuistaa ne kamerallani.



Tarvitaanko ruokailuvälineitä?



Entä näitä isoäidinaikaisia sokeriaskeja? Hinta 25 kruunua ( 2,5 € ).



Täältä löytyy myös paljon kirjoja, levyjä ja kasetteja.



Yläkerrasta löytyi näin kesäinen kattaus.



Kuvasin Emmauksessa täysin avoimesti ja esiinnyin kamerani kanssa valvonta kameroissa. Kukaan ei tullut sanomaan mitään. Tyttöä vaan hieman hymyilytti, kun ostin ainoastaan hunajapurkin ja jogurttipähkinöitä. Täällä siis myydään joitain "reilunkaupan" tuotteitakin.


Nyt olikin jo aika lähteä hiljalleen valumaan laivarantaan. Olisi ollut maksettuna linkkuliisan paluumatkakin, mutta bussipysäkki oli suljettu pari päivää aikaisemmin. Laajalti oli selostettu uusi reitti, mutta pienintä aavistusta ei ollut paikan sijainnista. Oli turvauduttava taas apostolinkyytiin. Ihailin kuitenkin ensin torin kukka-, marja- ja hedelmätarjontaa.
.


Belgialasia mansikoita.


Värikkäitä kukkia, olisi tehnyt mieli ostaa monta kimppua.



Aika luoda vielä silmäys sateenharmaaseen Tukholmaan.


Tämä kävelyreitti Slussenilta Vikingterminaaliin on uskomaton. Miksi ihmeessä Tukholman herroilla voi kestää vuosikausia rakentaa tätä kilometrin pätkää? Laitan tähän vaan nämä pari kuvaa, kun ovat jo tarpeeksi masentavia nämäkin.




Toisella rannalla näytti nostureilla olevan "pyykkipäivä".



Nämäkin kyytivälineet odottivat laivalle pääsyä.



Vihdoinkin sain Mariellan ahterin tähtäimeeni.



Tämä HATTU oli siis pakko kuvata. Valitettavasti kuvakulma ei tee oikeutta tälle luomukselle. Tähän päähänpantavaan oli saatu sopimaan ruusua, rusettia, harsoa, huntua, sulkaa ja kahta eriväristä nauhaa "vyöksi". Sanonpa vaan, että väriä on.