Vappuna 2021.

 Kevätväsymyskö on iskenyt kun mitään postausta en ole saanut aikaan. Pelakuut voivat hyvin.

 Oikein ihanaa kevättä kaikille blogiystäville!

Terveisin, Unelma

 

Pääsiäinen

 Aurinko on tehnyt ihmeitä. Viime viikolla tällä paikalla oli vielä puoli metriä lunta. Tässä jouluruusussa oli jo tammikuussa nuppuja, sitten tulivat pakkaset ja paljon lunta.

Toivon pääsiäiseenne paljon onnea ja iloa.

Voi tätä suloisuutta.

Sulkien ja höyhenten huoltoa.

Näitä upeita lintuja olemme saaneet ihastella maaliskuun 18. päivästä lähtien, nyt lintujen kotijärvellä löytyy jo sulaa vettä, meidät on jätetty toistaiseksi. Hyvää kesää hienoille linnuille.

Tämä siemenrohmu ei saapunutkaan lentäen paikalle.

Ruudun takaa kuvatessa näitä heijastumia tulee, mutta kuvia on vaan pakko napsia laadusta tinkien.

 

 

Siinä taisi mennä ensimmäiset sinivuokon nuput.

Sorsien populassa kaakatus on kiirinyt hyvästä ruokapaikasta. Sieltä tullaan tällä kerralla räpyläpatikkaa kun on hyvä hankikanto ( 23. 03.). Talvella kävi pihassa vain yksi pieni sinisorsa, nyt paikalla on usein kuusikin sorsaa samaan aikaan plus lintulaudan varsinaiset vierailijat ja riitaahan siitä tulee. Hupaisaa kuunneltavaa kun sorsat kaakattavat ISOILLA KIRJAIMILLA.

Toivon auringon tuovan minullekin vähän lisää virtaa. Olen ollut pitkin talvea useinkin hyvin väsynyt. Sanotaan, että "vuosi vanhan vanhentaa ja kaksi lapsen kasvattaa", ehkä nyt on ollut se minun vuoteni.

Mustarastaita tuli eilen iso parvi pihaan, kelpasi sitä laulua aamulla kuunnella. Tänään näkyi siemenbaarissa punarintoja ja joella meloi telkkä, mahtoi siinä lintuherra hämmästellä maiseman muuttumista.

Pitäisi kai viritellä jotain verkkoa tähän, jos bambit osuvat kierrokselle niin valkoiset kukat menevät ensimmäisinä.

No nih, johan tässä tätä lätinää tulikin, taidanpa nyt ottaa päälle päätteeksi pienet nokoset.

ps. Muutin isokoskelon telkäksi 01.04. kun tänään onnistuin saamaan linnun valokuvaan. Täältä kaukaa ikkunasta katsoen lintuja on vaikea tunnistaa kun molemmat ovat mustavalkoisia (urokset ).

On se niin herkkää, naakoillakin.

 

Näitä sulkia pitää jatkuvasti sukia ja siistailla.

 

Miten olisi kultaseni, hypähtäisitkö tähän viereeni?

 

No, jos välttämättä haluat, niin saatanpa hyvinkin hypähtää.

Oi, oi, taas meitä tarkkaillaan. Istuu nyt vaan rouva siinä rauhassa auringosta nauttien, ei tuo kamerankäyttäjä ole vaarallinen.

 

 

Joutsenet tulivat tänään.

 

Peurat tulivat ihmettelemään rantapusikon katoamista. 

Mekin kävimme katsomassa risukasoja, tänne ne sitten tuotiin odottamaan kuljetusta. Komeita risuja meidän pitäjässä.

On tehtävä tikuista asiaa kun karanteeni vaan jatkuu.

Iloa silmille.

 Ensimmäinen pelakuun kukka avautui eilen, en malttanut odottaa useamman nupun aukeamista, oli kuvattava heti. Pistokkaat leikkasin vesiastiaan 20.01. ja siitä viikon kuluttua alkoi juuria ilmestyä. Helmikuun 11. juurtuneet taimet istutettiin ruukkuihin ja nyt 13.03. ikuistin tämän ihanuuden. 

Talvisodan päättymisestä tuli eilen kuluneeksi 81 vuotta, siitä minulle ei ole mitään muistikuvaa, jatkosodasta toki paljon enemmän. Tarkoitukseni oli postata tämä kuva jo eilen, mutta en ehtinytkään, kun päivälleni tuli muuta ohjelmaa.

Areenaan on tullut tanskalaisen tv-sarjan, "Rantahotelli", kahdeksannen tuotantokauden viisi jaksoa. Hotellin tutut vakiovieraat tulivat viettämään v. 1941 kesälomaansa. Olosuhteet olivat kuitenkin muuttuneet, kun saksalaiset sotilaat olivat asettuneet naapurihotelliin. Tämä ei mikään dokumenttiohjelma ole, mutta jotakin viitteitä maan miehitysajan tapahtumista ja tunnelmista jaksoihin on kirjoitettu. Alunperin sarja on kai kirjoitettu viehättäväksi menneen maailman kuvaukseksi ja tanskalaiset kyllä osaavatkin tehdä koukuttavia ohjelmia. Olen katsonut kaikki aikaisemmat tuotantokaudet ja nyt tämän viimeisimmän kanssa kävi niin, että lähes yhdellä istumalla katsoin kaikki jaksot. Vain ruokailutauko sai minut välillä poistumaan ruudun ääreltä.

Tätä se korona ja talvi teettää. Kotona istutaan television tai tietokoneen äärellä. Netin kautta voi myös kuunnella äänikirjoja ja samalla kutoa sukkaa. 

Istumme täällä kuin mummot palvelutalossa, hekin vain odottelivat ruoka- tai kahviaikaa. Veera joskus päivittelikin, että aina sinä olet jonnekin menossa. Onneksi menin, Veerakin sai laivamatkalta aina  tuliaisia. Nyt on mitä muistella.  

Suunnitelmia tulevaa kesää varten meillä ei ole. Noudatamme hallituksen ohjeita, "pysykää kotona".

 

 

Maisemani muuttuu.

Tämä on minun suosikkimaisemani sillalta kuvattuna, tältä se näyttää nyt. Risut korjattiin luultavasti eilen.

Vanha näkymä ennen metsurin käyntiä, rivitalosta oli vain kalpea aavistus.

Tätä taloa olen kuvannut monta kertaa, se vaan istuu niin hyvin maisemaan.

Heräsin lähes kukonlaulun aikaan ihmettelemään outojen valojen heijastumista huoneen seinille. Aamuhämärissä oli vesakonsaneeraaja jo liikkeellä valtavan koneensa kanssa.

Päivällä olikin vähän sateinen keli, lunta ja räntää, mutta risukimput hävisivät vauhdilla maisemasta.

Noiden metsäkoneiden tehokkuudessa olikin ihmettelemistä. Ilman käsin koskematta autiutta on syntynyt. Meininki on vähän eri kuin meillä silloin lapsena kun lampaille kerppuja tehtiin.

Miltähän ranta näyttää myöhemmin keväällä kun lumet ovat sulaneet? Oikein ahdistun katsellessani tuota autiota rantaa, tulee ikävä niitä kauniita koivuja.

Ihminen haluaa muokata ympäristöään. Sipoossa asuessani ihmettelin kun uusia taloja rakennettiin, niin ruohomatto tilattiin rullana rautakaupasta ja nurmikolle hankittiin robotti parturoimaan jokainen korsi tasapitkäksi. Turha siinä on sitten valitella kun ei pörrää kimalaiset eikä liihottele perhoset niin kuin ennen vanhaan. Nih, missä vika? Ihmisen toiminnassa.

Yrttien kasvattaminen ikkunalla on ollut mukavaa ja hyödyllistä puuhaa. Uskon yrttien vihreyden antavan elinvoimaa kasvattajille, pelkkä kasvun ihmeen seuraaminen jo tuo hyvää mieleltä.

Jonkinlainen konsensus tässä nyt on saavutettu. Vielä eilen sorsapojat riitelivät joella niin että vesi roiskui. Nyt ruokaillaan sulassa sovussa. Aurinko on jo laskemassa, yölle on luvassa pientä pakkasta.

Löytyisipä nyt vielä rouva toisellekin sorsapojalle.

Sorsat ovat tottuneet ihmisiin täällä kylällä, ehkä niitä ei jokivarren autioituminen häiritse. Toisin saattaa olla niillä aremmilla linnuilla, jotka ovat turvaa hakeneet rannan pusikoista. Nyt täytyy vaan luottaa siihen, että Luoja luotunsa hoitaa.

FamilytTreeDNA lähetti geenikarttani ihmeteltäväksi. En ole karttaani vielä tarkemmin perehtynyt, enkä taida siitä mitään ymmärtääkään. Suomalainen olen vain 85 prosenttisesti, läntisestä Euroopasta kuitenkin. Irlannista kolme prosenttia, mistähän tuokin tulee. Tuskin se sitä tarkoittaa, että sadasta sukulaisestani kolme olisi irlantilaisia.😊  Tämä karttakin saattaa vielä muuttua paljon sitä mukaa kun ihmiset teettävät geenitestejä. Otin kuvan kuvaruudusta.

Uskoisin, että rakkaus luontoon on minulla geeneihin kirjoitettu. Hyvä niin.

Viherpeukaloinen.

Pelakuun pistokkaat lähtivät hyvin juurtumaan.

Ensimmäinen nuppu on jo ilmestynyt. Pitäisikö tuo ensimmäinen poistaa? Auttaisiko se kasvin haarautumiseen?  En ole aikaisemmin pelakuita pistokkaista kasvattanut. Muistelen jostain lukeneeni, että paprikan ensimmäinen kukka pitäisi nipistää pois. Sopisiko se myös pelakuulle?

Viime keväänä ostimme kympillä neljä paprikantainta puutarhalta, saimme satoa tasan neljä paprikaa, jokainen taimi teki yhden paprikan. Tulikin arvokkaita paprikoita, rahaa meni 2,5 € per hedelmä ja koko kesän hoito ja huolenpito lisäksi. Maku oli oikein hyvä, kun jokainen taimi keskittyi kasvattamaan vain sen yhden ensimmäisen kukan. Jotain meillä taisi mennä pieleen.

Ikkunalaudalla avautuu kevään ensimmäinen begonian kukka.

Aikaisemmin olen kertonut yksinäisestä sorsapojasta, joka on pitkin talvea käynyt aterioimassa pihassamme. Muutamana päivänä pihaan on lennähtänyt kaksi sorsapoikaa, mitä ihmettä. Ovatko he nyt pari?  No, tänään se selvisi.

Reviirille on ilmestynyt rouva.

Kaikille riittää, naakat ja oravatkin saavat osansa. Tosi aurinkoinen päivä, kuvat vaaleita.

Tässä ollaan niin hyvässä sovussa, mutta päivällä joella sorsapojille tuli riitaa. Vedessä taisteltiin niin, että vesi vaan pärskyi. Kumpikohan on rouvan valinta?

 Viime päivinä olen seurustellut monta tuntia punatukkaisen tytön kanssa, Vihervaaran Annan. Muistanhan minä Annan teinityttö vuosiltani ja myöhemminkin TV:n sarjana katsottuna. 

Nyt Yle lähettää uudistuneen Annan Yle ykkösen ja areenan kautta. Areena pihtaa niitä jaksoja, näyttää vain viikon ajan kutakin jaksoa vasta esityksen jälkeen. No, enhän minä malta yhtä sarjaa montaa viikkoa tihrustella. Siispä Netflixiin. Ensin ajattelin olevani jo liian vanha lasten elokuvaa katsomaan, vaan koukkuunpa jäin. 

Alkuperäistä Vihervaaran Annaa tässä ovat vain henkilöt, Tarinat ovat uudelleen "sovitettuja". Sen huomaa viimeistään siinä vaiheessa kun Anna matkustaa Diana ystävänsä kanssa tämän Josefina-tädin palatsiin juhliin. Melkeinpä uskoisin L.M. Montgomerin tukehtuvan luumutorttuunsa jos hän olisi nyt ollut mukana Josefinan juhlissa. Huomaa, että L.M.:n alkuperäisestä tarinasta on kulunut jo yli sata vuodenkiertoa.

Jouduin itsekin aikamatkalle kun katselin Avonlean lasten leikkivän marmorikuulilla. Me saimme joskus vuonna kivi ja kanto eli n. 1946 tai oliko se 1947 Ameriikasta koululapsille tarkoitetun avustuspaketin. Siellä oli pussillinen marmorikuulia, en tiedä mitä materiaalia ne silloin olivat. Me emme kuitenkaan tietäneet mihin tarkoitukseen kuulat olivat. Mehän leikimme käpylehmillä ja hakohärillä. Tytöt harmittelivat kun niistä puuttui reiät, olisivat olleet hyviä helmiä. Vanhemmat takavarikoivat kuulat pikkuisille vaarallisina, pelättiin lasten tukehtuvan jos suuhun laittavat.

En muista mitä muuta siinä lahjapaketissa oli, mutta hammasharja oli niin kova, että sillä olisi voinut puhdistaa  kuratilsat saappaista. Hammaspulveri maistui mintulta ja oli litteässä peltipurkissa. Meidän hammaspulverimme meni ns. parempiin suihin. Kaadoimme veljeni kanssa jauhetta kämmenelle ja nuolimme sen siitä suuhumme. Ilmankos, minulla on vieläkin omat hampaat suussa.😁

***

Hyvää Kalevalan päivää!

"Nouse aina aamusilla tämän päivänki perästä!
Teepä meille terveyttä, siirrä saama saatavihin,
pyytö päähän peukalomme, onni onkemme nenähän!

"Käy nyt tiesi tervehenä, matkasi imantehena,
päätä kaari kaunihisti, pääse illalla ilohon!"

(Lainattu Kalevalasta)

Minulle oli postia,

 laatikossa eilen. Voi, mikä mahtava tunne, saada kirje ystävältä. Uskomatonta, joku ajattelee sinua. Taittaa paperin kauniiseen kuoreen ja liimaa postimerkin. Iloitsenhan minä sähköpostista ja puheluistakin ilman muuta, mutta kirje. Vau.  Lämpimästi kiitän ystävääni sanoista. 

Ps. Persiljat voivat hyvin, olisin voinut laittaa siemeniä rohkeammin ruukuihin.

*****

Risusavottaa jokivarressa.

 

Talvella täällä joella ei juurikaan tapahdu mitään kun veneet ja kanootit ovat talviteloilla. Nyt kuitenkin vastarannalle ilmestyi tuollainen hirmu vekotin.

Se on tehnyt selvää jälkeä puista ja puskista. 

Saattaapi siinä joutsenpariskunta kotiin palattuaan hämmästyä kun tuttu jokiranta on autiona ja paljaana. Mistä nyt turvaa löytävät sirkkuset, kerttuset, kuovit ja kurjet?

Siinä nyt on risukasat, kerput ja vitsakset siisteissä riveissä.

Pellon poikki kulkivat peurat.

Tässä kohdassa jo toivoin, että jokunen isompi koivu olisi säästynyt.

Olipa hetken ihanaa kun yksi kaunis koivu jäi kasvamaan.

 Lyhyeksi jäi sekin ilo, metsuri palasi ja palasiksi laittoi kauniin koivun.

Toki minäkin ymmärrän, että hoitotoimenpiteet ovat jokivarressa tarpeellisia, mutta tuollainen totaalinen jyräys hämmastyttää. Olen kuvitellut, että tuo pöpelikkö suojaa jokea ja Päijännettä pellolta valuvilta lannoiteaineilta. Kiinnostaa nähdä mitä tuolla rannalla seuraavaksi tapahtuu. No, pajut kasvavat nopeasti entistä ehommiksi.

Minulle tuo joki on ollut ilon ja onnen tuoja kaikkine luonnon ihmeineen. Eipä täällä varsinkaan viimeisen vuoden aikana ole mitään tapahtunutkaan. Jutun aiheetkin ovat supistuneet suunnilleen sellaisiksi, että eilen kettu juoksi kirkolle päin ja tänään Saksalan suuntaan. Voihan itku.

Muuten, tänään se jolkkasi taas kirkolle päin.😊

Jatkuu huomenna.