Pelakuun pistokkaat lähtivät hyvin juurtumaan.
Ensimmäinen nuppu on jo ilmestynyt. Pitäisikö tuo ensimmäinen poistaa? Auttaisiko se kasvin haarautumiseen? En ole aikaisemmin pelakuita pistokkaista kasvattanut. Muistelen jostain lukeneeni, että paprikan ensimmäinen kukka pitäisi nipistää pois. Sopisiko se myös pelakuulle?
Viime keväänä ostimme kympillä neljä paprikantainta puutarhalta, saimme satoa tasan neljä paprikaa, jokainen taimi teki yhden paprikan. Tulikin arvokkaita paprikoita, rahaa meni 2,5 € per hedelmä ja koko kesän hoito ja huolenpito lisäksi. Maku oli oikein hyvä, kun jokainen taimi keskittyi kasvattamaan vain sen yhden ensimmäisen kukan. Jotain meillä taisi mennä pieleen.
Ikkunalaudalla avautuu kevään ensimmäinen begonian kukka.
Aikaisemmin olen kertonut yksinäisestä sorsapojasta, joka on pitkin talvea käynyt aterioimassa pihassamme. Muutamana päivänä pihaan on lennähtänyt kaksi sorsapoikaa, mitä ihmettä. Ovatko he nyt pari? No, tänään se selvisi.
Reviirille on ilmestynyt rouva.
Kaikille riittää, naakat ja oravatkin saavat osansa. Tosi aurinkoinen päivä, kuvat vaaleita.
Tässä ollaan niin hyvässä sovussa, mutta päivällä joella sorsapojille tuli riitaa. Vedessä taisteltiin niin, että vesi vaan pärskyi. Kumpikohan on rouvan valinta?
Viime päivinä olen seurustellut monta tuntia punatukkaisen tytön kanssa, Vihervaaran Annan. Muistanhan minä Annan teinityttö vuosiltani ja myöhemminkin TV:n sarjana katsottuna.
Nyt Yle lähettää uudistuneen Annan Yle ykkösen ja areenan kautta. Areena pihtaa niitä jaksoja, näyttää vain viikon ajan kutakin jaksoa vasta esityksen jälkeen. No, enhän minä malta yhtä sarjaa montaa viikkoa tihrustella. Siispä Netflixiin. Ensin ajattelin olevani jo liian vanha lasten elokuvaa katsomaan, vaan koukkuunpa jäin.
Alkuperäistä Vihervaaran Annaa tässä ovat vain henkilöt, Tarinat ovat uudelleen "sovitettuja". Sen huomaa viimeistään siinä vaiheessa kun Anna matkustaa Diana ystävänsä kanssa tämän Josefina-tädin palatsiin juhliin. Melkeinpä uskoisin L.M. Montgomerin tukehtuvan luumutorttuunsa jos hän olisi nyt ollut mukana Josefinan juhlissa. Huomaa, että L.M.:n alkuperäisestä tarinasta on kulunut jo yli sata vuodenkiertoa.
Jouduin itsekin aikamatkalle kun katselin Avonlean lasten leikkivän marmorikuulilla. Me saimme joskus vuonna kivi ja kanto eli n. 1946 tai oliko se 1947 Ameriikasta koululapsille tarkoitetun avustuspaketin. Siellä oli pussillinen marmorikuulia, en tiedä mitä materiaalia ne silloin olivat. Me emme kuitenkaan tietäneet mihin tarkoitukseen kuulat olivat. Mehän leikimme käpylehmillä ja hakohärillä. Tytöt harmittelivat kun niistä puuttui reiät, olisivat olleet hyviä helmiä. Vanhemmat takavarikoivat kuulat pikkuisille vaarallisina, pelättiin lasten tukehtuvan jos suuhun laittavat.
En muista mitä muuta siinä lahjapaketissa oli, mutta hammasharja oli niin kova, että sillä olisi voinut puhdistaa kuratilsat saappaista. Hammaspulveri maistui mintulta ja oli litteässä peltipurkissa. Meidän hammaspulverimme meni ns. parempiin suihin. Kaadoimme veljeni kanssa jauhetta kämmenelle ja nuolimme sen siitä suuhumme. Ilmankos, minulla on vieläkin omat hampaat suussa.😁
***
Hyvää Kalevalan päivää!
"Nouse aina aamusilla tämän päivänki perästä! Teepä meille terveyttä, siirrä saama saatavihin, pyytö päähän peukalomme, onni onkemme nenähän! "Käy nyt tiesi tervehenä, matkasi imantehena, päätä kaari kaunihisti, pääse illalla ilohon!"
(Lainattu Kalevalasta)