Mamman maailma

Aamukampa / vuosikampa 2012 # 3

2012-01-28T11:21:00.004+02:00

"HAASTEAIKA ON AINA 2 VIIKKOA. TARKOITUKSEMME ON KUVATA VUODENAIKOJEN VAIHTELUA JOSSAIN VUODEN ALUSSA VALITUSSA VAKIOKOHTEESSA."

Eilen ja tänään on paistanut aurinko pitkästä aikaa. Koirulit ovat juoksennelleet jäällä ristiin rastiin samalla tuoneet vähän vaihtelua tähän vakiokohteen kuvaan..

Puutarhakalusteet odottelevat kesää ja uimareita lumivaipan alla.

Rannan soreat nuoret koivut ovat niin kauniita auringon hyväillessä niiden valkeita runkoja.

Tämä kuva on lähes vakio kohteesta, otettuna talviuintilaiturilta. Pilvinen päivä.

Pieni pilkahdus valoakin sentään.

Tämä kuva on meidän rajanaapurista, urheilukentältä. Lapset luistelevat iltavalaistuksessa.

Lunta on taas tullut viime talviseen tapaan. Pian taas ihmetellään, että mihin sitä saisi kasattua.

Täällä toisten vuosikampoja.

Kissamme Ville.

2012-01-25T22:12:00.004+02:00

Vuosia sitten eräänä kauniina kesäisenä päivänä avonaisesta keittiön ovesta asteli sisään komea keltaviiruinen kolli. Kävi puskemassa pari kertaa säärtäni ja sitten teki tupatarkastuksen kiertäen ympäri taloa. Siinä vaiheessa kollille jo kiikutettiin maitolautasta ja makkaransiivua. Se ratkaisi asian, kolli päätti jäädä ja hyppäsi makuuhuoneen sängylle päiväunille.

Ei meillä koskaan kissaa aikisemmin talossa ollut, mutta nyt oli, matokuurille pantiin kolli. Pari viikkoa kissa ehti meillä hellittävänä olla, kun mies soitti töistä. Työkaveri oli nähnyt meidän kollin näköisen kisulin kuolleena Helsingintien varrella. Heitin lapion ja muovisäkin auton takapaksiin ja ajoin tarkistamaan tilannetta. Siellä se sitten olikin kuollut keltainen kisuli. Lapioin kollin kalmon muovisäkkiin ja hautasin kotipihan takimmaiseen nurkkaan, itkeä tuhersin pettymyksestä. Näinkö se nyt päättyi meidän perheemme kissallinen elämä. Pari tuntia kului kun kuulin keittiössä häärätessäni pihalta komean mourunnan. "Miiau, eikö täällä saa minkäänlaista palvelua, miiauu?" Siinä sitten kollia hyviteltiin kermamaidolla ja silakoilla.

Samana iltana soi ovikello ja ulkona seisoi kaksi miestä, naapurimme ja hänen työkaverinsa. Teille on kuulemma ilmestynyt vieras kissa, olisikohan se meidän Kille? Pyysin herroja odottamaan hetken. Hain nukkuvan kissan makuuhuoneesta ja sanoin, että olisi kaksi vaihtoehtoa, toinen on haudattuna tuolla rajalla ja sitten tämä komistus tässä. Mies tunnisti kissan Killeksi ja yritti sitä lähestyä, kissa ponkaisi alas sylistäni ja ryntäsi takaisin sisälle. Ei ollut kissa ainakaan tuntevinaan miestä. Pitäkää sitten Kille, ei me tuollaisesta karkailevasta elikosta välitetä. Niin jäi kolli meille. Lapset antoivat uuden nimen, tuo Kille ei kelvannut. Tästä lähtien kollimme nimi oli Ville. Olen vieläkin sitä mieltä, että haudattu kissa oli Kille.

Ville oli sellainen oman tiensä kulkija, meni ja tuli miten tahtoi. Saatiin vähän harmiakin, kun Ville oli käynyt maistelemassa naapurin emännän kuistilla jäähtymässä ollutta joulukinkkua.
Ei Ville nälkäänsä kierrellyt. Sillä oli aina ruoat valmiina odottamassa, kunhan vaan suvaitsi kotiin tulla, yölläkin. Ville hyppäsi makuuhuoneen ikkunalle ja ilmoitti koputtamalla aikeensa kotiutua. Kummitätini oli meillä kerran vierailulla ja nukkui minun sängyssäni. Aamulla hän ihmetteli viisasta kissaa, tätikin oli käynyt päästämässä Villen yöllä sisälle.

Villen lempiruokaa olivat silakat, keitin ne aina, kun olin kuullut raakojen kalojen aiheuttavan kissoille agressioita, totta vai tarua, ken tietää. Ville viipyi joskus reissuillaan monta päivää ja silakkakuppi alkoi jääkaapissa joskus haista ruotsalaiselle hapansilakalle. Taas jouti yksi kalasatsi kompostiin. Seuraavan kesänä saatiin hyvä perunasato, kun keväällä lapioin kalat kompostista perunamaalle.

Jouluaattona Ville järkytti meitä minulle tuomallaan lahjalla, punatulkulla. Ville siellä keittiön oven takana taas mourusi, että täältä tullaan ja yllätyskin on mammalle. Kisuli ei ymmärtänyt miksi mamma ei ilahtunut saamastaan lahjasta, vaikka se oli valittu oikein joulun väreissäkin. Ville sai torut ja mamma riensi taas tontinrajalle lapion kanssa. No, - ei kissaa vaan se punatulkku.

Villen tarina sai surullisen lopun. Eräänä päivänä se tuli kotiin surkeassa kunnossa. Joku tunnoton ihminen oli heittänyt sen päälle turkoosinharmaata jäteöljyä. Siinä kohdassa tein sen isoimman virheen yrittäessäni auttaa kärsivää luontokappaletta. Nostin sen ammeeseen aikomuksenani huuhtoa öljy pois. Ville pelästyi ja hyppäsi minua vasten upottaen etutassujen kynnet syvälle solisluitteni päälle ja ryntäsi ulos takaovesta koskaan palaamatta. Emme saaneet tietää mitä Villelle sittemmin tapahtui. Yritimme etsiä, mutta emme löytäneet.

Kynnenjäljet paranivat aikanaan, tarkistin kuitenkin jäykkäkouristusrokotukseni voimassaolon.

Yritin eilen etsiä kuvaa Villestä, mutta en löytänyt. Pojalta sitten löytyi tuo ylhäällä oleva kuva. Ville siinä lötköttää pojan sylissä niin coolina ja rentona. Ehkä tähän myöhemmin löytyy vielä lisää kuvia.

Seuraavaksi meidän perheeseen sitten hankittiinkin koira.

Lousiananniemi 09.07.1829

2012-01-25T19:58:00.002+02:00

Eilen etsin erästä vanhaa valokuvaa, mutta sitä ei löytynyt. Käteeni osui joskus huolellisesti tallettamani iso kirjekuori. Aarrekartta, luulisin.

Gillan selkä

Kuoresta löytyi myös Amatsooni-laivan lokikirja.

Lokikirjan merkintä paljastaa, että kartta ja kirja on tehty poikani ollessa yksitoista vuotias. Kesät sähköttömässä kesämökissä olivat hienoa luovuuden aikaa.

Punaiset steariinitahrat paljastavat työtavan, jolla kartta on saatu aidon aarrekartan näköiseksi. Ai, ai, onneksi ei koko mökki palanut.

Luin muutaman sivun ja innostuin seuraamaan kapteeni Jason Montelin ja hänen miehistönsä seikkailuita.

Suljin taas vanhan kellastuneen kartan ja hauskan lokikirjan muistojen arkistoon. Ehkäpä poikani tästä lokikirjasta joskus innostuu kirjoittamaan pikkupojille seikkailukertomuksen.

Kuvat ja yhden aukeaman tekstin on julkaissut tekijän luvalla Kapteeni Jason Montelin äiti.

Ennakkoäänestys.

2012-01-25T19:00:00.002+02:00

Kävin jo äänestämässä, koska varsinaisena äänestyspäivänä suunnitelmien mukaan istun lentokoneessa.

Pakkasin aamulla reppuun uimavarusteet vesijumppaa varten ja suklaata ystävälleni palvelutaloon. Taata lupasi tuoda äänestyskortin tullessaan kirjastokäynnille. Olimme suunnitelleet ohjelman valmiiksi. Ei ihan onnistuttu, unohdin henkilöllisyyspaperit.

Pääsin kuitenkin äänestämään taatan tunnustettua minut vaimokseen, taatalla oli ajokortti mukana. Niin olisi ollut minullakin jos en olisi jättänyt lompakkoa kotiin uimahalliin mennessäni.

Sunnuntaista lähtien olen pohtinut kummalle annan ääneni. En harkintani lopputulosta aio paljastaa, mutta jotain sentään.

Olen joutunut tällä kerralla siirtämään omat tunteeni ja arvomaailmani hetkeksi vähän niinkuin sivuraiteille ja asetin tärkeysjärjestyksen ykköseksi Suomen. Yritin pohtia kumpi ehdokkaista olisi tässä maailman ja varsinkin Euroopan raha- ja taloustilanteessa sopivampi hoitamaan Suomen ulkopolitiikkaa. Elämme varsin erilaisessa Euroopassa aikaisempaan verrattuna, emme enää nyhrää täällä pohjan perillä vihreän kultamme varassa, vaan meiltä odotetaan yhteistyötä ja vastuuta oman kotimaamme ja Euroopan asioiden hoidossa. Suomi tarvitsee nyt viisaita johtajia. Onneksi heitäkin löytyy, tälläkin toisella vaalikierroksella heitä on kaksi.

Kannattaa käyttää kansalaisoikeuttaan, meillä on yksi ääni jokaisella.

Alkukirjainhaaste # 48 UL

2012-01-24T20:58:00.001+02:00

ULpukka

Haaste Anjalta.

2012-01-24T19:46:00.002+02:00

"Jos minulla olisi kaikki maailman rahat, mitä viisi tärkeintä kohdetta ilman materiaalisyyllisyyttä hankkisin! Haaste edelleen viidelle."

Ruusuorapihlaja lumihuntuisena.

Vielä iltahämärissä oli näin kaunista heti, kun oven aukaisin.

1. Äitinä ja isoäitinä sydämellä ovat ensimmäisenä lapset ja lastenlapset. Heidän elämänsä turvaaminen on ykkösenä mielessä. Toivon, että lastenlapsistani tulee hyviä ihmisiä, niinkuin heidän vanhempansakin ovat, rahalla ei sydämen hyvyyttä voi hankkia.

2. Ostaisin tämän kotipitäjäni eteläisestä osasta suuren maa-alueen, paljon merenrantaa. Sinne rakennuttaisin kylpylän, jonne kaikki mummelit ja lapsoset saisivat tulla uimaan ja hemmoteltavaksi niin usein kuin haluaisivat ilman rahaa ja hintaa. Pääsyvaatimuksena olisi vain iloinen mieli ja toisten huomioon ottaminen.

3. Seuraavaksi olisi kai annettava rutkasti rahaa Venäjälle, että he rakentaisivat jätevesilleen puhdistuslaitoksia tuota Itämerta suojelemaan.

4. Lähtisin jälleen maakaupoille ja ostaisin puutarhamaata. Rakentaisin sellaisen kukkatarhan ja yrttimaan, että sitä tulisivat ihailemaan ihmiset ympäri maailman. Myös koirat olisivat tervetulleita.

5. Ostaisin Vierumäen kuntoilukeskuksen (sitten kun Hjallis on saanut sen huippukuntoon). Kutsuisin kaikki jäljellä olevat sotaveteraanit sinne hoitoja saamaan ilmaiseksi ja ilman nöyryyttäviä lääkärissäkäyntejä, siis ei mitään ehtoja eikä lausuntoja, että sinähän jo olet päässyt kerran kuntoutukseen.
Nuoret vähävaraiset perheet olisivat myös tervetulleita viettämään perhelomia minun Vierumäelleni. Tiedän, että monilla lapsiperheillä ei ole varaa lomailuun.

Tiedän, että maailmassa on paljon hätää ja köyhyyttä. Annan toisille haasteen vastaanottajille tilaisuuden auttaa heitä. Täällä kerralla halusin auttaa omia vähäosaisia kansalaisiamme.

Olen huono ketjuttamaan näitä haasteita, pelkään häiritseväni bloginpitäjien omaa luovuutta. Tämän haasteen jätän jokaiselle asiasta innostuneelle. Olkaa hyvät, ilmoittakaa minullekin jos olette haasteen napanneet, tulen lukemaan mielelläni.

Alkukirjainhaaste # 47 PÖ

2012-01-18T09:06:00.002+02:00

Suomessa tätä autoa kutsutaan PÖsöksi. Ajattelin ensin pölykapselia, mutta taata minua valisti, että pölykapseleita ei kaikissa autoissa enää ole.

Täällä toisten PÖ-kuvia.

Lainattua

2012-01-17T13:05:00.001+02:00

Kävin taas kurkkaamassa naamakirjaa ja siellä oli tämä hauska kirjoitus, jonka veljeni oli jostakin löytänyt. Lainaan sen tähän.

"Hirveetä, kun ei ollut vihreetä! Marketin nuori kassa kehotti vanhempaa naishenkilöä ottamaan seuraavalla kerralla oman kauppakassin, koska kauppa on päättänyt olla enää satsaamatta ympäristölle haitallisiin muovikasseihin. Hämmentyneenä vanharouva selitti anteeksipyydellen, ettei hänen nuoruusaikoinaan ollut tietoakaan Vihreästä Ajattelutavasta. Kassa vastasi: ”Sehän meidän ongelmamme juuri on, kun te ette aikanaan välittäneet tarpeeksi ympäristöstä.”Oikeassahan hän oli – ei meidän aikanamme ollut vihreitä ajatuksia.

Siihen aikaan me palautimme maitopullot, juomapullot ja olutpullot kauppaan, joka sitten lähetti ne meijeriin tai tehtaaseen pestäväksi ja steriloitavaksi ja täytettäväksi, jotta samoja pulloja voitiin käyttää yhä uudelleen. Niitä siis todella kierrätettiin. Mutta ei meillä mitään vihreitä ajatuksia silloin ollut.

Me kävelimme kerroksiin kaupoissa ja virastoissakin, koska joka paikassa ei ollut rullaportaita. Ostoksillekin menimme kävellen emmekä hypänneet 300-hevosvoimaiseen autoon aina kun piti mennä parin korttelin päässä olevaan lähikauppaan. Mutta kassa oli ihan oikeassa, emme me mitään vihreitä ajatuksia miettineet.

Lastenvaipatkin siihen aikaan pestiin, koska ei ollut näitä kertakäyttöisiä. Pyykki kuivattiin narulla eikä energiasyöpössä 500 Wattia virtaa käyttävässä vempaimessa – tuuli- ja aurinkovoima kuivasivat vaatteet ihan oikeasti. Lapset saivat vanhempien sisarustensa pieniksi jääneet vaatteet, eivät aina upouusia. Mutta eihän meillä silloin tosiaankaan ollut mitään vihreitä ajatuksia.

Siihen aikaan meillä oli vain yksi televisio tai radio, ei vastaanotinta joka huoneessa. Ja tv-ruutukin oli jokseenkin nenäliinan kokoinen, eikä koko Uudenmaan. Keittiössä tehtiin ruokaa, hämmennettiin ja sekoiteltiin käsin, koska ei ollut sähkökoneita apuna joka käänteessä. Kun pakkasimme jotain herkästi särkyvää postipakettiin, käytimme vanhoja sanomalehtiä suojaamaan lähetystä, koska ei ollut styroksia tai kuplamuovia. Emmekä me ruohoakaan leikanneet bensiiniä polttavalla koneella. Meillä oli työnnettävä käsikäyttöinen ruohonleikkuri. Me pidimme lihaskuntoa yllä työnteolla emmekä kuntosalin sähköisillä juoksumatoilla. Oikeassahan kassa siis oli, ei meidän päässämme mitään vihreitä ajatuksia silloin ollut.

Joimme vettä kraanasta kun janotti, sen sijaan että olisimme joka kerta käyttäneet erityistä pullovettä. Täytimme täytekynät musteella emmekä ostaneet heti uutta kynää kun muste loppui. Ja vaihdoimme partahöylän terän, heittämättä koko kapinetta roskiin kun terä tylsyi.Siihen aikaan ihmiset käyttivät ratikkaa tai linja-autoa matkantekoon ja lapset menivät kouluun polkupyörillä tai jalan, eikä äidin tarvinnut hoidella heidän takiaan 24-tunnin taksipalvelua. Kotona oli yksi pistorasia eikä kokonaista rivistöä jos vaikka minkälaisille elektronisille laitteille. Eikä tarvinnut käyttää mitään tietokoneohjattua vempainta, joka on yhteydessä tuhansien kilometrien päässä avaruudessa olevaan satelliittiin, jotta löytäisi lähimmän pitsapaikan. Mutta eikö olekin surullista, kun nykynuoriso valittaa, miten tuhlaavaisia me olimme, kun meillä ei ennen vanhaan ollut näitä vihreitä ajatuksia?

Kopioitu kaverin seinältä, kirjoittajaa en tiedä.."

Rakastan satuja.

2012-01-15T17:07:00.007+02:00

Sen tiesi myös ystäväni, Anja, hän järjesti tämän balettimatkan Tallinnaan syntymäpäivääni juhlistamaan jo hieman etukäteen.

Tämä oli siis matkamme aihe ja tarkoitus. Ohessa baletin hieno ohjelmavihkonen.

Koska baletin juoni oli minulle tuttu, niin seuraavan aamun evääksi ostin tämän ihanan juuston. Tämän paketin näkeminen Anjan Tallinnankodin lähikaupassa sai jo hymyn huulille.

Sadun päähenkilö oli Klaara, joka sai kummisedältään joululahjaksi pähkinänsärkijänuken. Jouluyön uni sitten johdatti Klaaratytön ihanaan satuun, jossa pähkinänsärkijänukke heräsi eloon ja pelasti Klaaran hiirikuninkaan vallasta. Kuva ohjelmavihkosesta.

Klaara sai nauttia ihanista ja satumaisen kauniista tanssiesityksistä. Tämä itämainen tanssi oli kuin nautittavaa akropatiaa, kuitenkin höyhenenkevyttä katsojien silmille.

Lumihiutaleiden tanssi (Valse des flocons de neige)

Tänne hain linkin lumihiutalevalssiin.

Tämän aukeaman kuva on hyvin kaunis. Balleriinat siinä tanssivat kukkaisvalssia.

Tässä muutamia kuvia ohjelmavihkosesta, olisi tehnyt mieli tallentaa blogiin koko vihko.

Anjan laukusta löytyi myös tämä pieni siili, jonka nimi on Heterahka. Kiitos, Anja.

Seuraavana aamuna hyppäsimme Viruhotellin edestä Prisman bussiin, joka kiidätti meidät ostoskeskus Rocca al Mareen. Siitä paikasta löytyy vaikka mitä ja mitä ei löydy, sitä ei ihminen tarvitsekaan.

Tämä iloinen neitonen sai meidät "voideltua" ostamaan käsivoidetta. Mukavalta tuo voide tuntuikin käsissä.

Lahjaksi vielä namit kotimiehille tuotavaksi.

Satamaan kiiruhdimme tuiskussa ja tuulessa. Tuolla pyryssä kuvasin kunnioitetut isät rientämässä parkkipaikalta sisätiloihin.

Jos kuvan klikkaa isommaksi, niin voi nähdä pyrynkin.

Poikkesimme vielä Rimissä mesiostoksilla. Täällä rannassa etelään matkaajat olivat levähtämässä.

Nyt ei tehnyt mieli pulahtaa hyiseen mereen.

Vielä tämän kuvan ehdin napata ja sitten tuli taas se tuttu lause kameraan "Muistikortti täynnä". Mikä taika siinä onkaan, että tämä täyttyminen tapahtuu aina tärkeällä hetkellä kaukana kotoa.

Kiitos, ystäväni, piristävästä ja mieltä kohottavasta elämysmatkasta.

Aamukampa / vuosikampa # 2012 Haaste 2

2012-01-15T14:22:00.006+02:00

Perushaasteen lisäksi innokkaille kuvaajille haasteena on kerran kuussa napattava kuva, joka kertoo jonkin erityispiirteen juuri siitä kuukaudesta. Tammikuun kuukausihaaste on

Hanki

Vakiokohteeni aurinkoisena päivänä.

Järvi on jo jäätynyt kauttaaltaan, joku innokas pilkkijä oli uskaltautunut kairaamaan avantojakin lähelle rantaa.

Ylöspäin ja eteenpäin.

Puro ei ole vielä jäätynyt.

Kuntoilurata lumisessa metsässä. Tämä taitaa olla jakson lumisin kuva, kävisiköhän ylläoleva "hanki" haasteeseen. No, tammikuuta on vielä runsaasti jäljellä, ehkä lisää luntakin on tulossa.

Tänään meidät häädettiin radalta kinttupolulle. "Seuratkaa vaan oransseja merkkejä, niin löydätte kotiin." Hiihtokausi on alkanut, mummelit pois luistelevien latukiitäjien tieltä.

"Tule varpu riemulla, ota siemen multa".

Kylän keskustan aamuväritys 12.01.2012 noin 09.00 bussipysäkiltä katsoen.

Täällä toisten vuosikampoja.

Alkukirjainhaaste # 46 MU

2012-01-11T09:35:00.003+02:00

Mummon tekemää muusia.

Täällä lisää MU-sanoja.

Satumaisia kuvia katsomassa.

2012-01-09T21:06:00.003+02:00

Tuulan ja Johannan yhteisnäyttelyssä S- Galleriassa. Fleminginkatu 34.

Tekijä, Johanna.

Tänään oli ihanaa käydä katsomassa hyvänmielen kuvia Helsingissä. En koskaan yritä edes arvioida runojen tai kuvien laatua tai sisältöä. Kuvia ja runoja on tarkasteltava sydämellä. Jos teos minua jotenkin koskettaa, silloin pidän sitä onnistuneena.

Johanna kuvat ovat iloisen värikkäitä, täynnä hauskoja tai yllättäviä yksityiskohtia. Niistä oikein loistaa tekemisen ilo, runsaasta värimaailmasta löytyy myös tunnetta ja herkkyyttä.

Tekijä,Tuula

Tuulan työt ovat taitavasti piirrettyjä ja hänen värimaailmassaan on hillittyä tyylikkyyttä. Hänen kuvissaan näen usein jonkin pienen hauskan tarinan, piirrettynä ihanalla huumorin pilkkeellä.
Tuo sininen väri tuli kuvaan heijastuksena ikkunasta, pahoittelen.

Johanna

Tuula

Johanna

Tuula

Johanna

Tuula

Johanna

Kiitos tytöille tästä mukavasta näyttelystä. Paljon olette vaivaa nähneet tämän näyttelyn esille laittamisessa.

Olen saanut luvan kuvien ottamiseen ja julkaisemiseen blogissani. Valitettavasti olen tällainen amatöörikuvaaja, työnne ei oikein pääse oikeuksiinsa näillä sivuilla.

Kehoitankin blogiystäviäni käymään itse katsomassa näitä satukuvia ja liitelemässä hetkeksi ulos arjen harmaudesta.

Blogin sivupalkissa on mainos, jota klikkaamalla saa lisää tietoa ja tekijöiden yhteystiedot.

Hassu vanha juttu.

2012-01-06T18:16:00.005+02:00

Tämä kuvakortti Turun Yliopistosta on postitettu 17.07.1944 äidilleni nimipäiväksi, joka oli pari päivää myöhemmin. Kortin lähettäjästä ei ole tietoa, mutta postileima kortissa näkyy selvästi. "Salakauppa on kansan pettämistä" ja toisella kotimaisella, "Smyghandel är svek mot folket".

Se hassu juttu tapahtui tietenkin minulle muutamaa vuotta myöhemmin ja liittyy tähän rakennukseen.

Meidän kotipihallamme, siellä "linnafältillä" korjattiin vanhaa puuaitaa. Lahonneita osia vaihdettiin uusiin. Me penaskat tietenkin kiireesti tutkimaan, löytyisikö jotain jännää. Ja kyllä löytyikin, siiamilaiset perhoset, valtavan suuret ja ennen näkemättömät. Ne olivat kasvaneet lujasti kiinni pyrstöistään, jos olisivat siitä lentoon lähteneet, niin toisen tuntoviikset näyttivät itään ja toisen länteen. Mielenkiintoista. Olin kyllä nähnyt kaksikerroksisen kärpäsen, mutta tämä oli ihan muuta.

Haettiin siihen äitikin katsomaan, mutta outo oli perhoslaji hänellekin. Siihen siiamilasuuteen ei puututtu ollenkaan.

Haettiin sitten sisältä pieni pahvilaatikko ja siiamilaiset siirrettiin varovaisesti laatikkoon. Naapurin tytön kanssa lähdimme riemusaatossa lampsimaan pitkin Linnankatua kaupungille, poikkesimme Turun Sanomien toimitukseen näyttämään löytöämme. Toimituksessa meihin suhtauduttiin hyväntahtoisesti hymyillen, kukaan ei kuitenkaan asettunut biologian asiantuntijaksi, vaan meitä ohjattiin lähtemään Yliopistolle siiamilaistemme kanssa. Arvelivat, että siellä saatetaan kiinnostua laatikkomme sisällöstä, koska laji oli outo toimittajillekin.

Kipitimme kiireesti torin poikki Yliopistolle. Muistan vieläkin sen vanhan ihanan rakennuksen ilmapiirin, sen komeat kiviportaat ja vanhojen kirjojen tuoksun.

Kerroimme vahtimestarille asiamme ja hän ohjasi meidät biologian osastolle. Nousimme sydän pamppaillen monta kerrosta ylemmäksi ja löysimme henkilökuntaa, Professoreita, arvelin ja niiasin syvään.

Innoissani kerroin siiamilaisista ja availin pahvilaatikon ympärille kiedottua narua. Professoritkin odottivat kiinnostuneena pienten tyttöjen löytöä. Viimeinen solmu ja jännitys tihenee. Voi, mikä yllätys sieltä paljastui, kaksi suurta perhosta. Professorien suupielet värähtelivät, mutta kukaan ei nauranut.

Vanhempi Professori etsi suuren painavan arvokkaan näköisen teoksen ja esitteli sieltä meille kuvan, jonka alla luki Sireenikiitäjä. Tämä laji liikkuu hämärän tullen ja oli pudonnut varmaankin puretun aidan rakosesta. Vakavalla äänellä hän vielä selitti, että meille joskus myöhemmin varmasti selviää se siiamilaisuuskin. Professori pyysi meitä jättämään laatikon sisältöineen heille, koska nyt oli hyvä mahdollisuus saada kokoelmiin uros ja naaras sireenikiitäjä.

Siiamilaistemme myöhemmästä kohtalosta en tiedä mitään, mutta jos joskus Turun Yliopistolla näette sireenikiitäjäpariskunnan, niin nyt tiedätte, mistä ne ovat sinne lentäneet.

Tämän ihanan rakennuksen tappoi turuntauti ja tontille rakennettiin ruma mitättömyys. Muistoissani kuitenkin säilyy aina tämä upea rakennus ja kuulen pienten popojeni kopseen kaikuvan sen upeassa portaikossa.

PS. Se perhonen on ilmeisesti syreenikiitäjä, mutta minähän kerronkin "niinkuin sen muistan".

Annika toivoi junasukkalinkkiä

2012-01-05T14:04:00.002+02:00

Toivottavasti linkki nyt aukeaa.

Tässä se tulee.

Aamukampa/vuosikampa 2012

2012-01-04T14:10:00.006+02:00

Uusi aamukampahaaste on taas avautunut.

"Valitse huolella kohteesi, sillä sitä seurataan koko vuoden 2012 ajan.

Lisäksi voit kuvata kuinka paljon tahansa muita vuodenajan merkkejä ja mukavia tapahtumia aina kahden viikon ajalta, jolloin haaste on voimassa."

Seurantakuvaksi valitsin tämän rantanäkymän, koska se liittyy tärkeänä osana lähes jokaiseen päivääni. Tämä kuva on otettu 31.12.2011.

Tässä on kuva samasta paikasta 03.01.2012. Jatkossa rajaan kuvan niin, että laiturinpää on mukana, sen avulla näkymää on helpompi hahmottaa samaan kohtaan. Näkymä muuttui kolmessa päivässä jo melkoisesti.

Hetken näkyi myös talvipäivän aurinko.

Tässä näkyy se syy, joka saa minut tuonne rantaan lampsimaan.

Vuodenvaihde on ollut myrskyisä puut ovat kaatuneet ja sähköt katkeilleet. Tätäkin postausta olen rusnannut koko iltapäivän, kun kaksi kertaa on tullut sähkökatko väliin ruutua pimentämään.

Nyt aloitamme härkäviikot ja samalla yritämme torjua sitä kuuluisaa kevätväsymystä. Täältä löytyy yksi lääke väsyn nujertamiseen.

Täällä toisten aamukampoja.

Iloisia yllätyksiä.

2012-01-02T15:48:00.005+02:00

Olkitähtiyllätyksestä jo kerroinkin ja nyt tulee lupaamaani jatkoa. Lapsiani olin varoitellut ostamasta mitään lahjoja, koska minäkään en keksi mitään nuorille sopivaa pakettiin pistettävää, ne jokavuotiset sukat kaikille ja kirjekuoret lastenlapsille. Niin taas kävi tänäkin vuonna, että rakkaani olivat taas lahjakassit täyttäneet, estelyistäni huolimatta. Niitä en nyt tarkemmin esittele, mutta sydämestäni kuitenkin kiitän, olette rakkaita.

Pojan lahjakassista löytyi myös tämä pikkuinen ihana yllätyskassi, siellä oli kaunis kortti ja "saippu", suoraan Mörönperän saippukeittiöltä.

Mari on kertomansa mukaan askarrellut saippuja kymmenisen vuotta, nyt hänellä on tälle toiminnalle asianmukaiset luvat ja saippuja tulee myös myyntiin. Turvallisia ovat! Sille varalle, että jonkun lukijan lomareitti sivuaa Mörönperää, niin lainaan tähän pienen otteen Marin kirjeestä.
"Puutarhan yhteydessä on tänä vuonna sitten pieni saippuapaja. Erilaisia saippuoita on eri tarkoituksiin. Saamasi saiput sisältää manteliöljyä eli se ei kuivata ihoa. On sellainen hienon hipiän saiput, reseptin olen kehitellyt itse kuten kaikkien saippuoiden reseptit."

Mörönperän puutarhalla onkin jo aikaisemminkin ollut avoimet ovet puutarhaharrastajille.

Marin "Vapaasti versoo" blogi on ollut talvitauolla, mutta avautuu taas kunhan siemenet alkavat itää.

Sydämellinen kiitos, Mari, oli ilo saada tuollainen lisäaineeton saippu lahjaksi. Toivon hankkeillesi menestystä tälle ja tuleville vuosille.

Muutamaa päivää ennen joulua postilaatikosta löytyi myös tämä hyväntuulenkirja. Pieniä hauskasti kerrottuja tarinoita Pentti-Oskari Kankaan elämäntaipaleelta. Näihin tarinoihin olen jo tutustunutkin "Herrankukkaron perjantaikirjeen" sivuilta, nyt on mukava lukea niitä kirjan muodossa. Kirjaa voi tilata Positiivareiden kautta. Kirjan tuotto menee hyväntekeväisyyteen.

Pentti-Oskarille ja vaimollensa terveiset sinne vapaaehtoistyöhönne Sri Lankaan.

Tästä kirjasta olinkin kuullut jo aikaisemmin ja nyt sain sen omakseni. Tämä on ystäväni Anjan ja hänen kanssaan kirjoitusta opiskelleiden oppilaiden yhteinen projekti. Kirjassa on runoja ja tosikertomuksia elävästä elämästä. Olen ihaillut näiden kirjoittajien taitoa ja uskallusta kertoa vaikeistakin asioista. Olisipa mukava päästä tuollaiselle kurssille.
Kiitos, Anja, lahjasi lämmitti sydäntäni. Seuraavaksi sitten odotan sinulta ihan omaa runokirjaa. :-)
Anjan hersyvää kerrontaa voi käydä lukemassa täällä.

Joulun alla kävin SusuPetalin joulumyyjäisissä kirjaostoksilla ja lähtiessäni Susu antoi kainalooni tämän virkkaamansa ihanan revontulikaulurin ja lämmittävät rannekkeet. Ihan mykistyin onnesta. Kelpaa minun nyt aamuisin tuolta rannasta kotiin sauvoa, kun on lämmin kauluri ja rannekkeet ystävän lahjana lämmittämässä.
SusuPetal onkin monille lukijoille tuttu, hän on oikea monilahjakkuus. En edes yritä kertoa hänen saavutuksiaan. Käykää itse tutustumassa SusuPetalin moniin blogeihin. Tässä yhden linkki.

Sydänlämmin hali sinulle SusuPetal.

Lisäksi olen saanut Kirkon Ulkomaanavun ja Unisefin lahjat, jotka menevät todelliseen tarpeeseen, heille, joilla ei ole mitään.

Muistuikin mieleeni yksi lapsenlapsen äitienpäivälahja muutaman vuoden takaa, se oli kana jonnekin kehitysmaahan, en enää muista minne. Ajatuksissani seurasin tuon kanan vaiheita, kuvittelin sen munivan köyhälle perheelle kirjavan munan päivässä. Oikein näin silmissäni kanan juoksevan innoissaan ympäri kylää, "kot, kot, koot, kot taas tuli muna, kot, kot, koot, taas tuli muna, kot. Aikanaan sitten uskoin kanan joutuneen perheen ruokapöytään grillattuna.

Valkoiset joulukukat ovat myös kauniita. Joulutähtiä ei minun lapsuudessani kukkakaupoissa näkynyt. Hyasintti- ja tulppaanikorit erityisesti muistan. Tämä valkoinen kukkakuva tuokoon terveiseni ja kiitollisuuteni teille huomaavaisuudestanne ja ystävyydestänne. Onnea Vuodelle 2012.

Mandi

2012-01-01T08:53:00.003+02:00

Eilen metsälenkillämme tapasimme hyvänpäiväntuttuni Mandin. Taatalla sattui olemaan kamera taskussa. Mandin isännältä saimme luvan kuvaukseen ja esittelyyn. Mandi asettui arvokkaana kuvattavaksi.

Mandi on oikein mallikoira, joka ei turhia hötkyile. Mandi kulkee ylväänä kuin Saaban kuningatar välittämättä ollenkaan vastaantulevan koirulin räksytyksestä.

Meidät Mandi tuntee koiraihmisiksi ja tulee aina tervehtimään lähemmin. Silloin pienet rapsutukset ovat paikallaan.

Mandi on kylän suosikki, hänen vitivalkoinen turkkinsa on aina niin hohtava ja hyvin harjattu. Usein Mandin tavattuani mielen valtaa haikeus, kun tiedän, että meille ei enää koskaan voida koiraa kotiin omaksi ottaa. Onneksi omistan paljon koiraystäviä ja Mandin kohtaaminen tuo aina hyvän mielen pitkäksi aikaa.

Vuoden viimeisenä päivänä veden kuvajaisessa lipuivat pilvet ja jäähileet.

Uusi vuosi 2012

2011-12-31T17:13:00.004+02:00

Austraalialaiset ovat jo aloittaneet uuden vuoden juhlinnan. Rakettien loistetta ja räiskettä saimme ihailla netin välityksellä hetki sitten.

Minä viivähdän vielä hetken tapaninpäivän sähköttömyyden tunnelmassa. Vanha Riihimäen luulasinen kynttilänjalka on tukeva alusta valon antajille.

Joulun alla sain kokea ihania yllätyksiä, niistä kerron lisää ensimmäisen aurinkoisen päivän jälkeen, jolloin voin kuvata aarteitani ilman salamaa.

Tämän uskomattoman herkän ja suloisen olkitähden minulle on lähettänyt ihana blogiystäväni, Marja, Raumalta. En onnistunut kuvaamaan tähtikaunottaren keveyttä ja haurautta. Olkitähti, nimeltään Safiiri, on tehty ohuenohuesta nurmilauhan oljesta suurella taidolla. Kiitos, Marja, en osaa kertoa, kuinka sydäntäni lämmitti tämä kaunis lahja.

Yhtään emme tiedä mitä alkava vuosi tuo tullessaan meille suomalaisille yhdessä ja erikseen. Maya-intiaanit ovat jo aloittaneet lähtölaskennan maailmanlopulle, jonka pitäisi tulla 21.12.2012. Inkat riensivät sen tiedon jo kumoamaan, ei tule maailman loppua, vaan suuria muutoksia on tulossa. Muutos parempaan olisikin tervetullutta, niin paljon pahuutta on maailmassa, meillä ja muualla.
On kuitenkin turvallinen ja rauhallinen mieli, kun olen jättänyt oman ja rakkaitteni elämän Korkeimman suojelukseen. Yritetään pitää toisistamme huolta kodissa ja maailmalla. Uskon, että lopulta rakkaus voittaa vihan, ahneuden, vallanhimon ja kaunaisuuden valtaa pitävienkin sydämissä.

Vuoden alussa saamme valtakuntaan uuden presidentin. Puolueet ovat valinneet joukoistaan parhaat mahdolliset ehdokkaat. Toivon, että uusi presidentti olisi viisas ja kansaa yhdistävä henkilö. Tarvitsemme nyt jämäkkyyttä asioiden hoitoon, koska pääministerikin on kertonut kovien aikojen olevan edessä. Kansa sitten päättää ja saa sellaisen presidentin kuin on ansainnut.

Mitä muuta valtakunnassamme tapahtuu tulevana vuonna, jää nähtäväksi, ken elää, hän kokee.

Toivotan blogini lukijoille oikein onnellista ja rauhaisaa vuotta 2012.

Päivityksiä

2011-12-29T13:08:00.004+02:00

Joulukuun alussa saamani toinen amarylliksen kukka avautui jouluksi. Joulukorttejakin oli tullut melkoinen pino, niitä voisikin tarkastella vielä lähemmin loppiaisena. Kiitos kaikille lähettäjille.

Viimehetken sukkasatoa vajaista keristä. Tähän kirjavaan raitasukkaan sain idean -Maijulta-. Vihreät sukat kudoin laivamatkalla Tukholmaan, mustat valmistuivat vasta aattona.

Tämä kuva on Tukholmasta, Liljeholmenista, täällä olemme usein käyneet kaupunkilähetyksen kirpparilla, nyt se on suljettu. Oli turha reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Olen kuullut, että Tukholmassa on pulaa asunnoista. Näyttää olevan pulaa myös pesäpuista. Aina neuvokkaat harakat ovat päätyneet kerrosasumiseen. Mahtaa siinä keväällä käydä aikamoinen sätkätys.

Tukholman reissusta ei ole mitään mainittavaa kertomista. Vettä ja räntää satoi koko päivän. Siellä on kuitenkin aina mukava käydä, viihtyisi useammankin päivän.

Aattoaamuna talviuimarit järjestivät tonttu-uinnin klo 9.00. Me olimme silloin jo matkalla joulun viettoon. Minun tonttu-uintini tapahtui siis jo heti kuuden jälkeen. Valo laiturin päässä loistaa kutsuvana.

Sinne vaan reippaasti portaita alas ja pieni pulahdus virkistävään kylpyyn.

Tulimme Vierumäelle veljen perheen kanssa joulua viettämään. Tervetuliaismalja, omenamehua ja vishyvettä. Oikein hyvää, kannattaa kokeilla. Tämä on siis minun maljani, toisten lasien sisällöstä en ole täysin varma.

Minua hemmoteltiin ihanalla teellä. Tuo pieni teepallo asetettiin lasiseen kulhoon ja kiehuvaa vettä päälle.

Vähitellen kukka avautuu ja tuoksuu ihanalta. Kuvastani ei tullut täydellistä, mutta teen maku sitä oli. Kiitos teille kaikille.

Tapanin päivänä lähdimme ajelemaan kotiin. Myrskyn jälkiä oli jo ehditty raivata tieltä. Kotona meitä odotti yllätys. Koti tuntui kylmältä, sähköt olivat pois.

Lähdimme heti rantaan katsomaan tarvitseeko uimakoppi siivousta tonttu-uinnin jäljiltä. Olin luvannut huolehtia siivouksesta joulukuun loppuun asti. Siivousta ei tarvittu kaikki oli siistiä ja valotkin paloivat. Luulin sähköjen jo palanneen meillekin ja erehdyin menemään uimaan. Kotona sitten jatkuikin pimeys ja minua alkoi palella järvessä pulikoimisen jälkeen. Kuvittelin saavani kotona kuumaa teetä, no saahan sitä kuvitella, juu. Täällä meidän pitäjässä oli sähköt päällä vain osassa kylää. Tunnit kuluivat ja alkoi hämärtää. Haimme kynttilät esille ja lisäsimme päällemme villapuseroa ja sukkaa, kyllä tässä selvitään.

Taatan läppärissä oli akussa vielä vähän virtaa jäljellä, saimme lukea tietoa tilanteesta, joka tuntui varsin lohduttomalta. Vanhan patteriradion "duraselit" uupuivat hetkessä.

Meitä kutsuttiin Johannan luo yöksi lämpimään, mutta päätimme kuitenkin jäädä kotiin. Halusimme varmistaa, että kaikki koneet lähtevät käyntiin sähköjen palattua.

Onneksi olimme aamulla Vierumäellä tankanneet kunnon aamiaiset ja veljen vaimo oli vielä varustanut kylmälaukkuumme kalkkunarullaa evääksi. Nälkä ei vaivannut, mutta lämmintä teetä kaipasin.

Kun tarpeeksi tiukka paikka tulee, niin aivotkin alkavat toimia. Muistin, että meillä on jossakin otsalamput, niitä tarvittiin edellisessä asunnossa koiranpissatusreissuilla. Katovaloja ei siellä metsässä ollut. Samalla muistin, että uimakopissahan on sähköt päällä ja siellä on myös vedenkeitin. Kaivoimme yläkaapin viimeisestä nurkasta termoskannun esille, lurutimme sen vettä täyteen. Polkaisimme pienen punaisen vankkurin käyntiin ja hurautimme rantaan. Napsautimme kopissa valot päälle ja vesipannu sähköverkkoon. Hetkessä meillä oli kannullinen kuumaa vettä. Nopeasti kotiin ja teehetki olikin siellä autuas. Katsoimme huolestuneena vesitornia, joka tummana varjona heikosti häämötti korkealla mäellä. Pian loppuisi vesikin, torni oli pimeänä.

Näin se ilta kului, istuin villahuopaan kääriytyneenä kutomassa sukkaa otsalampun valossa. Olisi se kutominen onnistunut ilman lamppuakin, mutta olihan se mukava jotain nähdäkin.

Taata luki uutta joululahjakirjaa pyhistä kalliomaalauksista. Hieno kirja, kiitos pojalle.

Menimme aikaisin nukkumaan ja puolikahden aikaan sähköt palasivat ja katkeilivat vieläkin muutamia kertoja. Ja mitä tekivätkään mamma ja taata? Ryhdyimme teen keittoon.

Pakastimen lämpötila oli kohonnut miinus kahteen asteeseen, marjat olivat kuitenkin jäässä, ei hätää.

Tiistaina aamupäivällä Anja ystäväni soitti Porvoosta ja kutsui meitä heille syömään jouluruokia. Anja arvasi, että meillä ei ole mitään, kun pyhät olimme reissussa. Kylläpä maistuikin ystävän laittama lämmin ateria hyvältä. Kiitos, ystäväni.

Meillä ei ole tarkkaa tietoa sähkökatkon pituudesta, mutta uimakopilla kuulimme jollakin aluella täällä sen olleen 26 tuntia ja toisaalla 15 tuntia.

Sen tästä opimme, että kynttilöitä ja paristoja talosta on aina löydyttävä ja taata saa seuraavalla Claes Olssonin reissulla ostaa pienen retkikeittimen, kaasulla toimivan. Saa sillä sitten pihalla keitellä teevettä.

Tämän vuodatuksen jälkeen onkin mukava katsella näitä eilen kuvaamiani joulukukkia.

Jouluruusu on yksi suosikkini. Viime joulun kukan istutin keväällä pihalle, nyt pelkään sen paleltuvan, kun lunta ei ole ollenkaan.

Joulu

2011-12-23T10:28:00.006+02:00

Blogin joulutauko alkaa. Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua kaikille. Pitäkää huolta toisistanne.

Klikkaa kuvaa isommaksi.

Aamukampa / joulukampa # 4

2011-12-18T14:02:00.003+02:00

Ei tässä nyt oikein ehdi blogiakaan päivittää, kun on valmistauduttava jouluun.

Mukavaa alkavaa jouluviikkoa kaikille.

Täällä lisää joulukampoja.

Alkukirjainhaaste # 45 PUU / KUU

2011-12-14T08:16:00.004+02:00

Puutarha

Täällä toisten PUU / KUU kuvia

Joulun odotusta Porvoossa

2011-12-13T09:52:00.002+02:00

Voiko pikkuinen liike vielä tästä kauniimmalta näyttää vanhassa puutalossa?

No, seuraava sininen putiikki vetää kyllä vertoja. Somia ovat molemmat.

Arvokkuutta, historiaa.

Huumoria ja käsityöläisen kekseliäisyyttä.

Perinteitä Timbaalin porttisyvennyksessä.

Tyylikästä koristelua.

Kahvi- tai teetauko on paikallaan täällä.

Palokunnantalon myyjäiset vetivät paljon asiakkaita kahden päivän tapahtumaan.

Sää ei ollut kovinkaan jouluinen tai talvinen. Väkeä oli kuitenkin paljon liikkeellä. Vanhan kaupungin pikku putiikit olivat niin somia ja asiakkaita sisään kutsuvia.

Lucia v. 1955

2011-12-13T09:35:00.002+02:00

Tämän lähemmäksi Luciaa en ole päässyt, avustajaksi sentään.

Joulun odotusta kerrostalossa

2011-12-13T09:06:00.003+02:00

Sunnuntaina meidät kutsuttiin ystävän luo kylään läheiseen kerrostaloon.

Porraskäytävän vaaleat seinät on somistettu joulun tunnelmaan.

Valokuvat eivät oikein vastaa sitä mukavaa tunnelmaa, joka on vastaanottamassa tulijaa, heti kun oven aukaisee.

Oli mukava astua sisään tähän taloon. Kiitos emännälle ihanasta keitosta.

Aamukampa/ joulukampa # 3

2011-12-11T16:25:00.005+02:00

Kotona ei vieläkään ole paljoa joulun merkkejä.

Kukat kuitenkin kukkivat.

Tämä orkidea avasi keväällä kahdeksantoista kukkaa, nyt ne vasta varisivat, mutta upea kukka jaksoi vielä näin ennen jouluakin tehdä yhteen varteen neljä kaunista kukkaa.

Tämän pikkuisen orkidean nimeä en muista. Kukkavarsia on kuitenkin monta, ensimmäiset kukat avautuvat aina joulukuun alussa.

J.K. Amalia tiesi kukan nimen, se on Ludisia. Kiitos Amalia.

Varma joulun läheisyyden merkki on joulujuhlat perjantaikerhossa. Sopukasta oli tilattu kakut ja voileipäkakut. Kuulemani mukaan hyviä olivat.

Tavaratalon joulutunnelmaa kävimme myös katsomassa saapaiden ostomatkalla. Nyt voi talvi tulla, minulla on uudet Kuomat aamulenkkejä varten.

Näistä perinteisistä pukeista tykkään.

Värikkäitä joulukoristeita näkyi jokaiseen makuun.

Glögi on aina hyvää joulukuussa, ei vie yöuniakaan illalla.

Toisten jouluisia aamukampoja on täällä.

Alkukirjainhaaste # 44 IT

2011-12-07T22:07:00.002+02:00

ITämaan tietäjät ovat tulleet katsomaan Jeesuslasta.

Täällä toisten IT-kuvia.

Ensilumi tuli Itsenäisyyspäiväksi.

2011-12-06T12:42:00.004+02:00

06.12.2011

Sytytin ikkunalaudalle kynttilän.

Aamuhämärissä lähdin kävelemään rannalle, uimakaverini odotteli metsätiellä.

Täällä on aamuisin niin kaunista, nyt varasin kamerankin mukaani.

Tälle alueelle melko korkealle paikalle aloitettiin kesällä rakentamaan kunnallistekniikkaa.

Mahtavat konevoimat raivaavat tietä kodinrakentajille.

Rannat olivat jo jäässä, mutta oikealla näkyvän laiturin päässä jo pörräsi vedensekoittaja jäitä sulattamassa.

Aurinko alkoi nousta jo korkeammalle valaisten kauniisti uutta lunta omenapuun oksilla.

Täällä olivat ensimmäiset vieraat jo saapuneet aamupalalle keittiön ikkunan alle.

Tämä liikunnan moniosaaja roikkui takajaloistaan omenapuunoksalla ja taiteili etujalkansa ruokinta-automaatin jyväaukolle, häädettyään ensin pikkulinnut kauemmaksi.

Tästä kauniista kukka-asetelmasta kiitos Tiinalle ja Juhalle.

Tämän aamun ensihetket eivät olleet niin auvoiset kuin kuvista voisi päätellä. Aamun ensimmäinen takaisku osui ennenkuin olin kunnolla vielä silmiäni auki saanut.

Aamunavauksen aivovoimistelu meni heti pieleen, kun valmistauduin nautiskelemaan aamuteestäni ja päivittäisestä sudokustani pahaa aavistamatta. Olin jo kaivanut kynät esille valmiina täyttelemään tyhjiä ruutuja. Kaikki sudokun ystävät voitte kuvitella ällistykseni, kun sudokuni oli jo täytetty valmiiksi Uusimaan toimesta. Pitäisiköhän lähettää reklamaatio lehtitalolle, järjestää nyt tällaisia yllätyksiä vanhoille käpyille. :-)

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Aamukampa/ joulukampa # 2

2011-12-03T13:32:00.003+02:00

Taatelikakkua meillä on leivottu vuosikymmeniä aina jouluksi, mummin reseptillä.

Eilinen sadepisara oli jäätynyt harmaamalvikin siemeneen.

Yhdessä lähdimme uintiretkeni jälkeen Palvelutalon myyjäisiin.

Arpajaisissa oli monenlaisia voittoja. Taata voitti itselleen tarvikkeet ristipistotyöhön. Siellä sitten vitsailtiin, että taatalle siinä joulunpyhiksi ajankulua. Hih..

Palvelutalon ystävien myyntipöydän nurkkaus.

Tässä tämän joulunaluslauantain tärkeimmät tapahtumat. Käsitöitä ja joulukoristeita.

Täällä on toisten joulukampoja.

Nimipäivä

2011-12-02T10:28:00.002+02:00

Nyt onkin sitten koko päivän minun nimipäiväni. Kakkua ei vielä ole, mutta eiköhän iltaan mennessä jotain valmistu. Tällä makoisalla siemensämpylällä aloitetaan.

Olen joskus blogini alkumetreillä kertonut nimeni tarinan. Koska olen saanut tässä matkan varrella paljon ihania lukijoita lisää, niin laitankin linkin tuohon tarinaan. Jos on aikaa niin käy kurkkaamassa, juttu ei ole pitkä. Klikkaa tätä lausetta.

Positiivareiden joulukalenteri

2011-12-01T11:45:00.001+02:00

Unohdin eilen muistuttaa Positiivareiden kauniista joulukalenterista. Klikkaa tätä linkkiä. Tänään ehdit vielä kuunnella Hoosiannankin.

Dropsin joulukalenteri

2011-11-30T21:14:00.003+02:00

avautuu huomenna täällä

Viime vuonna kalenterista löytyi kivoja pieniä käsityömalleja joululahjoiksi tai koristeeksi joulukotiin.

Alkukirjainhaaste # 43 TI

2011-11-30T09:54:00.005+02:00

.
TIernapojat esiintyvät Tuomaan markkinoilla Helsingissä 12.12. 2010. Luntakin oli. :-)

Täällä toisten TI-kuvia.

Eilen menetin

2011-11-28T07:43:00.006+02:00

yhden lukijani, enkä edes tiedä kuka hän on. Vielä aamulla lukijoita oli 98, illalla enää 97.

Olen pahoillani, että lukijani on pettynyt blogiini. Myönnän, että syksyn aikana olen huonosti panostanut blogini sisältöön. On ollut elämää blogistanian ulkopuolellakin, kiireellistäkin.

En ole ehtinyt kommentoida lukijoitteni omiin blogeihin, olen kuitenkin käynyt lukemassa, usein monta postausta peräkkäin.

Kommentointeihini vaikuttaa myös sananvarmistukset, ne joskus ahdistavat ja vievät turhaan aikaa. Miten laittaa esim. tuplaw:n ja vieressä olevan v:n? Mallissa näkyy vain kolmesakarainen v, valitse siitä sitten, ensin v tai w. Näissä arvaustapauksissa Mr. Murphyn laki toimii aina. Usein ne sanat ovat niin epäselviä, että luovutan ja siirryn seuraavaan blogiin. Joskus on käynyt niinkin, että olen jo ehtinyt siirtyä kommenttilokerosta pois ja vasta sitten olisi ollut tulossa tuo sanavarmistus. Omasta blogistani olen poistanut tuon sanojen varmistuksen aikoja sitten, mitään ongelmia ei ole tullut. Tuulan blogissa oli silloin tästä asiasta keskustelua. Sorry, en löytänyt sitä juttua Tuulan lukuisien postausten joukosta.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikilla.

P.S. Oven kuvasin käydessämme Ritarihuoneen joulunäyttelyssä.

Lisäys tekstiin. Tuula antoi nyt sen linkin osoitteen, klikkaa tätä. Kiitos, Tuula.

Kynttiläuinti

2011-11-27T18:03:00.004+02:00

.
Talviuimarit järjestivät tänään avoimienovien tapahtuman rannalla. Kehoitettiin kutsumaan ystäviä ja naapureita tutustumaan talviuintipaikkaamme.

Iltapäivällä alkoi mahtava vesisade kynttiläuinti muuttui lyhtyuinniksi. Minä olin kutsunut ystäväni, Anjan, kanssani kynttiläuinnille. Siellä me vesisateessa polskutimme pimeällä järvellä. Olihan taas mellevä olo, kun nousimme pukeutumisparakille nauttimaan kuumaa glögiä. Miesten osasto oli muutettu tarjoilutilaksi.

Sää ei ollut paras mahdollinen uusien uimareiden innostamiseksi, mutta uskoisin muutamia uusia tulevan mukaan sinne meidän terveyskylpyläämme. Vielä en tiedä montako uimaria tänään osallistui tapahtumaan, parikymmentä nimeä oli jo vihossa ennen meitä.

Tässä on meidän pukeutumistilamme. Siistiä, kotoisaa ja lämmintä.

Lyhdyt valaisivat tietä laiturille. Kuvittelin ottavani paljon kauniita tunnelmallisia ja houkuttelevia kuvia kynttilöiden valaisemasta polusta, mutta esteri taas puuttui asiaan. Ei sitä nyt sovi liikaa hurmostella uimisen kanssa. Otan uudet kuvat siinä vaiheessa, kun luntakin on tullut.

Kiitos Anja, kun tulit käymään. Taata vähän pettyi kun Simo ei ollutkaan mukana.

Mukavaa adventtiaikaa kaikille.

Joulukampa # 1

2011-11-26T19:54:00.009+02:00

Mukavaa pikkujoulua.

"Joulukammassa seurataan ensisijaisesti kunkin omaa joulunalusaikaa

ja sen touhuja ja tapahtumia,

mutta joulunodotuskäsite on niin laaja,

että se voi sisältää puuhien lisäksi

esim. vuodenajan kuvaamista ulkona,

omia reissuja, ostoksia, ulkona näkyviä joulun merkkejä

ja kotona puuhastelua.

KAIKKI kohteet joulukammassa ovat vapaita!"

Palvelutalon vapaaehtoiset ystävät ovat taas koristellet tuloaulan kauniin jouluisaksi. 03.12. järjestetään joulumyyjäiset. Kuvassa Lucia neito seurueineen.

Itäkeskuksen Tallinnanaukion joulutori on avautunut. Joulutori on yhtä ankea kuin tuo aukio yleensäkin on. Nuo synkännäköiset kopit ovat ehkä myyjille hyviä, kun myyntiaukko on surkean pieni ja pimeä. Myyntitiski on niin korkealla, että lyhyemmät henkilöt eivät sinne yllä. Tuo näkymä ei asiakkaita puoleensa vedä. Minua ainakin masensi tuo synkkyys. En minäkään mikään krääsän ystävä ole, mutta saisi noissa kojuissa edes valoja näkyä. Väkisin tulin verranneeksi aikaisemmin näkemiäni joulutoreja muualla maailmalla, niissä on aistinut joulun tunnelmaa.

Ehkä tuo tihkusateinen sääkin vaikutti minun ja muidenkin asiakkaiden alakuloon.

Hiljalleen näitä sukkiakin valmistuu isoja ja pieniä. Pikkuisten vauvansukkien pääliosassa kokeilin Risusydämen Marjan antamaa neulemallia. Selkeä ohje, onnistui minultakin. Nyt uskallan aloittaa jotain kookkaampaa käsityötä tällä ohjeella.

Muiden joulukampoja on täällä.

Alkukirjainhaaste # 42 HA

2011-11-23T09:27:00.003+02:00

.
HAaparousku,

tämä nyt ei ihan muotovalio yksilö ole, mutta aina ei voi sienikään olla täydellinen.

Täällä toisten HA-kuvia.

Kahdeksan kuukautta on kulunut,

2011-11-20T18:35:00.005+02:00

siitä kun katsoin tämän ohjelman, ja siihen liittyvät kysymykset vastauksineen. (Ohjelman latautuminen kestää jonkin aikaa, mutta kannattaa katsoa.)

Viljatonta elämääni.

Täällä kerroin tarinaani kahden viljattoman kokeilukuukauden jälkeen.

Nyt olen saanut sähköpostia ja kyselyitä viljattoman ruokavalion vaikutuksista tämän hetkiseen elämääni. Uskallan kertoa, koska olen saanut viralliset tulokset verikokeista.

Yritän kertoa parhaan kykyni mukaan.

Tämä kahdeksan kuukautta elämässäni ovat olleet parasta mitä pitkään aikaan olen saanut kokea. Ruokavaliosta ovat siis totaalisesti poistuneet vain neljä viljaa. Sokerin olen jättänyt myös pois melkein kokonaan koska makeanhimo on hävinnyt, eikä painokaan saisi nousta. Nyt voin ihan huoletta nauttia joskus viljattoman leivoksen, en sorru enää hillittömyyksiin makean kanssa. Tummaa suklaata otan joskus palasen, ja se riittää.

Koska pullat ja leivät ovat pois elämästäni, niin olen saanut tilalle voin, kerman ja kananmunat. Lihaakin syön, mutta hillitysti ja usein meren antimien muodossa.

Nyt seuraa pitkä lista ikävistä asioista, jotka minua aikaisemmin vaivasivat ja tekivät elämäni surkeaksi. Ne kaikki ovat nyt pois. Nykyään herään aamulla pirteänä ja reippaana, olen heti elämässä kiinni. Sydämen jokailtaiset rytmihäiriöt ovat kadonneet. Saan nukuttua oikein hyvin kun epämääräiset nivel ja lihaskivutkin ovat poissa. Palleanseudun turvotus on hävinnyt. Palleatyrää en muista minulla olevankaan, kun se ei enää aiheuta mitään oireita. Lääkärin kirjoittamia närästyslääkkeitä en ole edes lunastanut apteekista, en tarvitse niitä. Nitroa en ole tarvinnut enää ollenkaan, rintakipuja ei enää ole. Jalkojen turvotus on pois.

Lokakuussa kävin Mehiläisessä lääkärissä, pyysin ottamaan verikokeet, kolesterooli- ja sokeriarvot. Viime talvena minulle kirjoitettiin kolesteroolilääkitys, mutta en voinut niitä tabletteja syödä kun ne aiheuttivat lihasten krampaamista, kuusi tablettia olin ehtinyt syödä sitä myrkkyä, eivät sopineet minulle. Veren sokerit myös aiheuttivat huolta, kun kesällä nuorinkin veljeni jo sairastui aikuisiän diabetekseen. Kun lääkärini soitti tulokset ja sanoi kaiken olevan loistavasti, ei mitään hätää kolesteroolin ja sokerin kanssa, tiesin olevani oikealla tiellä.

Minulla on ollut ihana kesä ja syksy, viime talven terveysongelmat ovat muisto vaan. Jokainen uusi aamu on lahja elämältä. Kesällä uskalsin lähteä kauan haaveilemaani Ameriikan matkalle ja vielä syksyllä sain nauttia ihanasta ruskasta Pyhätunturilla.

En uskalla väittää, että viljaton ruoka olisi tämän kaiken hyvän saanut aikaan, mutta missään tapauksessa en enää halua iskeä hampaitani limpun syrjään. Hyvä olo on niin uskomaton asia.

Ruokablogissani olen syksyn mittaan esitellyt valmistamiani aterioita ja välipaloja. Syön paljon vihreitä kasviksia ja suomalaisia marjoja. Pääateriani vaikuttaa runsaalta, mutta muut neljä ruokailua ovatkin sitten kevyempiä.

Joskus ajattelen, että kunpa joku olisi minulle munuaissyöpäleikkauksen jälkeen sanonut, että kokeile kaksi kuukautta viljatonta ruokavaliota, niin olisin monelta säästynyt. Nuori kandi HYKS:ssä vaan totesi, että nyt elät taas ihan normaalisti. No, minä mässytin pullat ja leivät ja voin huonosti jatkuvasti.

Minua kyllä yritettiin auttaa terveyskeskuksessa, monia tutkimuksia tehtiin, mutta koskaan ei kyselty mitä ruokaa syön. Olinhan kertonut eläväni terveellisesti virallisen ruokaympyrän mukaisesti, vaan sepä ei sitten ole minulle sopinutkaan.

Olen lukenut Antti Heikkilän blogista hänelle lähetettyjä palautteita, niitä taitaa olla pari tuhatta ja kaikki kertovat samantapaisista asioista, joita nyt olen itse kokenut.

Ihmettelenkin, miksei tutkita viljaoireita tarkemmin. Nyt saadaan helposti selville keliakiat ja allergiat, mutta kenellekään ei ole tullut mieleen, että on muitakin syitä viljojen sopimattomuuteen. Itse aavistelin jo vuosi sitten syksyllä, että ongelmani saattavat johtua syömästäni ruoasta, silloin hain tietoa kiinalaisen lääketieteen asiantuntijalta. Hänen ohjeensa jo viittasivat siihen, että vilja ei minulle sovi, silloin muutettiin aamuinen kaurapuuro hirssipuuroksi. Se muutos ei kuitenkaan yksin riittänyt.

Ketään en kehoita jättämään viljoja pois ruokavaliostaan, jos mitään oireita ei ole, niin ei ole mitään syytäkään luopua leivästä. Hyvää ravintoa se on ja mikä onkaan ihanampaa kuin tuoreen leivän tuoksu (tosin minulla se ei enää saa sieraimia värisemään). Leivän tilalle teen siemensämpylöitä, nekin ovat hyviä. Kahden kuukauden kokeilu ei kuitenkaan olisi ns. terveelle ihmiselle vaikeaa, jos turvotus- ym. oireita ilmenee.

Mukavaa joulun odotusta kaikille! Ilman viljoja selvitään, onhan rosollit, laatikot, kinkut ja lipeäkalat. Joulupipareitakin jo harjoittelin leipomaan kastanjajauhoista. Pian sytytämme jouluvalot ja laulamme tip, tap, tip, tap, tipe,tipe.....

Syksyn ensimmäiset jäähileet järvessä.

2011-11-20T11:23:00.007+02:00

.

Olemme uimakavereiden kanssa siirtyneet talviaikaan nyt viikonloppuna, on mukavampi uida päivänvalossa. Treffipaikalle tulemme yhdeksäksi ja siitä sitten kävelemme yhdessä rantaan.

Pakkasta oli aamulla seitsemän astetta ja vedenlämpö oli neljä astetta. Ensimmäisen kerran näkyi jäähileitä järven selällä ja laituri oli huurteessa. Kenenkään tossunjälkiä ei vielä ollut jäänyt merkiksi uimareiden käynnistä. Kun järvi jäätyy lisää, niin tältä laiturilta ei enää voikaan uida. Kuvan otin kännykällä.

Tämä kuva on viime tiistailta, aurinko on hiljalleen nousemassa. Tälle pienemmälle laiturille on jo levitetty sähköllä lämmitetty matto, siinä eivät tossut jäädy laituriin kiinni. On vielä melko pimeää seitsemän aikaan aamulla.

Ensi sunnuntaina iltapäivällä talviuimarit järjestävät kynttiläuinnit, kyläläiset saavat tulla tutustumaan kunnan ja urheiluseuran järjestämään talviuintimahdollisuuteen.

Minulle on vielä epävarmaa pystynkö jäissä uimaan, aika näyttää. Ainakin vielä tänään tuntui hyvältä. Olen saanut hyviä ohjeita kokeneilta konkareilta. Ensimmäisenä talvena on viisasta tehdä vaan lyhyitä pulahduksia veteen, että elimistö tottuu. Ei siis kannata heti "syväjäädyttää" itseään. Jotain taikaa tuossa kylmässä vedessä on. Kastautuminen ensin hirvitti, mutta nyt olen jo tottunut. Uinnin jälkeen on ihana raikas ja reipas olo.

Harjoitus tekee mestarin,

2011-11-16T20:15:00.003+02:00

vai tekeekö sittenkään.

Vauvalankoja oli vielä jäänyt viime vuodelta pussukan pohjalle. Päätin kutoa palvelutalon myyjäisiin vauvan tossut. Näitä tossuja olen kutonut viidenkymmenenkahden vuoden aikana lukemattomia pareja, luulin osaavani jo ilman katsomatta tämän mallin. No, kuinkas sitten kävikään?

Istuin kutomassa ja katselin samalla Teemalta ohjelmaa suomalaisten muusikkojen virolaisten kanssa yhdessä järjestämää suurkonserttia Tallinnan laululavalta joskus entisen vallan aikoina. Ohjelmassa haastateltiin silloin paikalla olleita ihmisiä Suomesta ja Virosta. Virolaisten puheet jouduin lukemaan tekstityksestä. Sain taas huomata, että enää ei mummeli pysty montaa asiaa klaaraamaan samaan aikaan.

Tossuissa olin päässyt siihen vaiheeseen, että reikäkerros oli tehtävä nauhoja varten. Lisäsin langankiertoja ja kaksi silmukkaa väliin. Seuraavalla kerroksella reikärivi syntyi ja jatkoin kutomista, nyt en enää katsonut, osaanhan minä joustinneuletta, nih.

Vasta myöhemmin siinä vaiheessa, kun ompelin takasaumaa huomasin mokani. Tossun varsi oli niin leveä, että se olisi mahtunut minunkin nilkkaani. Voi, ei. Olin unohtanut langankierron jälkeen neuloa kaksi silmukkaa yhteen, silmukkamäärän olisi kuulunut pysyä vakiona. Ei muuta kuin purkuhommiin. Melkoinen höppänä tunsin olevani. Yläkuvassa on se laajaresorinen tossu.

Nyt tossut ovat saaneet uuden kuosin, purettu ja tehty uudestaan. Kukahan vauveli sitten saa näistä tossukoista varpaanlämmittimet?

Alkukirjainhaaste # 41 NI

2011-11-16T07:18:00.003+02:00

NIemi

Täällä lisää NI-kuvia

Hurraa, Stevia!

2011-11-14T16:18:00.008+02:00

EU on hyväksynyt Stevian vihdoinkin elintarvikkeeksi. Täällä lisää tietoa, klikkaa Linkki .

Tämä kuva on viimekesästä. En nyt innoissani löytänyt uudempaa kuvaa, taimet sain ystävältäni Anjalta. Tämän kesän kasvustoon hain siemenet Turusta.

Täällä on minun ensimmäinen juttuni Steviasta.

Jälleen tunnustuksia.

2011-11-13T17:21:00.003+02:00

Tämän tunnustuksen on lähettänyt Aili-mummo, Aili-mummon arkea blogista.

1. Lempivärini: Vanharoosa ja sininen

2. Lempieläin: Koira

3. Onnennumero: Tänään se on 13 ja huomenna 14

4. Alkoholiton lempijuomani: Vesi

5. Facebook vai Twitter: En pidä kummastakaan.

6. Mistä pidät: On ihanaa herätä terveenä aamulla ja iloita siitä, mitä elämä on tuonut mukanaan vuosien varrella.

7. Lahjojen saaminen vai antaminen: Antaminen

8. Lempimuotosi: Sydän.

9. Lempipäiväsi: "Joka aamu on armo uus"... siinäpä se.

10. Lempikukka: Tämä kysymys ei ole reilu, jos on pakko joku mainita, niin olkoon sitten ruusu.

Kiitos Aili-mummo tunnustuksestasi.

Tämä herkkuleivos on jo kiertänyt niin pitkään, että en nimeä ketään. Tämän saa tästä napata jos joku vielä haluaa tunnustuksiaan kirjata.

Aamukampa/syyskampa # 13

2011-11-12T14:55:00.005+02:00

Ei ole vieläkään talvi tullut meidän ovelle. Risiinit ja daaliat paleltuivat meidän matkatessamme merellä.

Risiini on poistunut kanervan tieltä. Lisää syyskampoja täällä.

Tuuletusmatka Tukholmaan.

2011-11-10T14:58:00.004+02:00

Taas tupsahti tarjouskirje Viikkarilta ja siihen tartuttiin, kun taatallakin sattui olemaan vapaa viikko.

Kiva yllätyskin koettiin heti alkumatkasta, kun poikani sattui matkustamaan työasioissa Tukholmaan samalla laivalla. Poika meidät ensin huomasi, hän oli katsellut, että onpa taatan näköinen mies. No, taatahan se onkin ja mammakin mukana. Pojalla oli omat jutut työporukan kanssa ja me taatan kanssa lähdimme hakemaan ruokapaikkaa.

On ihanaa istua nauttimaan toisten valmistamaa hyvää ruokaa, ihan vaan kaikessa rauhassa.

Myymälässäkin kävimme suunnittelemssa paluumatkan ostoksia ja jotain pientä jo varasimme loppuiltaa varten. Kassojen luona minut melkein taklasi kumoon pois kiitävä neitokainen. Pillit ulvahtivat soimaan hänen jälkeensä ja tyttöä kehoitettiin pysähtymään, ei pysähtynyt. Yksi kassojen pojista säntäsi tytön perään ja turvamiestä kutsuttiin asiaa selvittämään. Tyttöä vielä marssitettiin uudelleen kassojen ohi ja pillit ulvoivat. Emme jääneet katsomaan asian etenemistä.

Taatalla oli mukanaan lukemista ja minulla vakiovarusteena sukankutile. Melko aikaisin menimme nukkumaan. Yöllä heräsimme, kun hyttiin osui helikopterin valonheitin. Nousimme katsomaan oliko joku pudonnut yli laidan. Liikuimme kuitenkin hyvää vauhtia tyynellä merellä eteenpäin. Helikopteri pörräsi siinä yläpuolellamme kymmeniä minuutteja ja lähti sitten pois. Yön hiljaisuus palasi täysikuun valaistessa merellä kulkijoita. Me vedimme uudelleen peittoa korviin ja jatkoimme uniamme.

Aamulla selvisi, että laivalla oli ollut yöllä sairaustapaus, apuun tarvittiin lääkäriä. Poika oli nukkunut omassa hytissään niin sikeästi, ettei ollut kuullut mitään helikopterin pörinää.

Taas saimme kokea kuinka ihmisen elämä on hauras ja arvaamaton. Koskaan ei kotoa lähtiessään tiedä mihin kokemuksiin lopulta joutuukaan ja mistä aamulla itsensä löytää. Eikä alkoholillakaan tarvitse olla asian kanssa mitään tekemistä.

Aamu valkeni aurinkoisena, mutta muuttui nopeasti sumuiseksi päiväksi. Kävelimme Slussenille ja katselimme suloista perheidylliä. Siinä edessämme käveli kaupunkia kohti oikea suurperhe. Edellä kulki neljä lapsukaista, isä työnsi kaksosten vaunuja, nuori äiti kulki vierellä ja kaksi pienokaista taapersi vielä perässä. Lapsukaisia oli kahdeksan ja äidin olemuksesta selvästi huomasi, että lähiaikoina perhe vielä saa uuden vauvelin. Uskoisin, että perhe oli tullut Suomesta, lasten nimet viittasivat siihen suuntaan.

Oikein täytyy ihailla näitä nuoria vanhempia, he haluavat antaa lapsilleen virikkeitä ja iloisia matkailukokemuksia, vaikka vanhemmille matkat ovat varmaankin rasittavia noin suuren joukon kanssa. Mielessäni toivottelin kaikkea hyvää noille lapsukaisille ja heidän vanhemmilleen.

Matkasimme Ropstenille metrolla ja siellä poikkesimme Myrornan kirpparille. Joulutavaroita oli jo paljon esillä. Tällaiset ikkunakyntteliköt eivät taida enää naapurimaassa olla muodissa, kun ovat joutaneet kirppareilla myytäviksi.

Jos olisi uutta kotia perustamassa, niin kirppareilta löytyisi ihan kaikkea ja mitä ei löytyisi, niin sitä ei ihminen tarvisisikaan. Täällä kaikki esineet ovat siististi ja kauniisti esillä.

Nykyään jalkoja hoitavatkin pikkuiset kalat. Nämä jalat eivät ole minun eikä taatan. Sain luvan kuvan ottamiseen. Kalat eivät siitä häiriintyneet, vaan jatkoivat innolla kuolleiden ihosolujen nyppimistä asiakkaansa jaloista. Klikkaa kuvaa.

Olen kuullut iilimadoista ja kärpäsentoukista hoitajina, mutta kalat ovat uutta.

Näitä granaattiomenoita ja kurpitsoita en voinut vastustaa Skärholmenin torilla. Täytyypä käydä Yaelianin blogissa katsomassa mitä ruokaa näistä ompuista voisi tehdä. Nuo kurpitsat ovat vain koristeita.

Minulla on ollut perinteisesti aina Ruotsinmatkalla ostaa prinsessaleivos. Nyt siitä ei voi nauttia sen vehnäjauhopohjan takia. Löytyi kuitenkin uusi houkutus, johon lankesin. Budapest leivos on yhtä ällön makea, mutta siinä ei ole ollenkaan vehnää. Tuollaisen leivoksen jos vielä saisi stevialla makeutettuna, niin se olisi jo lähellä täydellistä. Eihän yksi makea pala minua mihinkään kaada, mutta ihmeesti tuo makeanhimo on jonnekin kadonnut uuden ruokasysteemin mukana, onneksi.

Alkukirjainhaaste # 40 SU

2011-11-10T12:29:00.003+02:00

SUvanto

Lisää SU-sanoja löytyy täältä.

Sukkahaaste, junasukat.

2011-11-08T13:08:00.004+02:00

Amalian kuukauden haaste on sukka.
Minua pyydettiin kutomaan taas Palvelutalon joulumyyjäisiin vauvan junasukat. Sukat valmistuivat tänään.
Täällä on ohje. Minun sukkani on hieman muunneltu versio, koska olen kutonut paksummasta langasta.

Olisi suotavaa, että ihmiset kävisivät joulumyyjäisissä, koska tuotteista saatavat tulot yleensä menevät hyvään tarkoitukseen. Pian ne alkavat, olkaa tarkkoina.

Pyhäinmiestenpäivä

2011-11-06T16:28:00.003+02:00

onkin nykyään Pyhäinpäivä.

Ajatus tästä postauksesta syntyi jo eilen, mutta päivä Helsingissä hyydytti aivotoiminnan siinä määrin, että juttu oli parasta siirtää tälle päivälle.

Illalla mekin taatan kanssa sytytimme täällä kotona kynttilän ja muistelimme poisnukkuneita omaisiamme ja ystäviämme.

Päivällä pistäydyimme Helsingin Tuomiokirkossa pienen hiljentymishetken merkeissä.

Minulla ei ole ollut kunniaa tuntea ketään pyhää miestä, mutta nainen on. Hänen nimensä oli Ida, sydämessäni vaalin hänen muistoaan aina.

Ida-täti pyöräili elämääni kun sairastin kahdeksan vuotiaana tuhkarokkoa. Kuka olikaan Ida tai Iita-täti, kuten me lapset häntä kutsuimme.

Iita-täti oli yksinäinen leskirouva, joka oli harras kristitty. Reumasairaus oli turmellut hänen kätensä ja jalkansa melko pahoin, mutta hänen hyvä sydämensä oli puhdasta kultaa. Jumalanvaltakunnantyö oli Iita-tädille rakasta. Kivuista ja säryistä huolimatta hän kierteli polkupyörällään pitkin omaa ja naapuripitäjiä myymässä hengellisiä kirjoja ja lehtiä. Siinä samalla hänellä oli tilaisuus kertoa Jumalan rakkaudesta. Näin hän asian itse ilmaisi. Työnsä tärkeys kai antoi hänelle voimia polkea vanhaa polkupyöräänsä sen ajan huonoilla hiekkateillä.

Meillä kotona ei silloin sodan jäkeen hengellisiä asioita harrastettu, mutta Iita-täti otettiin laukkuineen hyvin vastaan. Äiti lennätti kahvipannun hellalle ja Iita-täti alkoi viihdyttää sairasta lapsosta. Meillä olivat ikkunatkin peitetty filteillä, koska oli sellainen käsitys, että valo turmelee tuhkarokkoisen lapsen silmät.

Iita-täti aloitti laulun, "Ystävä sä lapsien.." Äitinikin innostui laulamaan ja niin me lauloimme yhdessä monta tuttua hengellistä lastenlaulua. Jälkeenpäin kuulimme seinänaapurin emännän luulleen, että nyt se mukula tekee kuolemaa.

Ei tullut silloin noutaja, paranin ja Iita-täti jäi elämäämme tärkeäksi osaksi, vaikka ennen tätä emme häntä tunteneet.

Perheemme muutti sitten takaisin kaupunkiin ja Iita-täti oli aina Turussa käydessään meidän vieraanamme. Minä ja veljeni olimme usein lomiemme aikana vastaavasti maalla Iita-tädin luona.

Näin vuodet kuluivat ja muutin pois kotoa omaan kotiini. Kerran vanhempani toivat sinne myös Iita-tädin hänen oman toivomuksensa mukaisesti. Oli enää muutama päivä siihen hetkeen kun ensimmäisen lapseni piti syntyä. Kerroin Iita-tädille, että vähän jännittää miten kaikki sujuu. Siihen Iita-täti vastasi, että älä yhtään murehdi, olen joka päivä rukoillut sinun ja vauvan puolesta, niin olen aina tehnyt. Olet rukousten lapsi. Uskon, että Iita-tädin rukoukset kantavat vieläkin. Hän oli niin vilpitön ja hyvä ihminen. Koskaan en kuullut hänen pahaa sanaa kenestäkään sanovan. "Kiitos Taivaan Isälle", oli Iita-tädin tärkeä lause, jonka me kaikki muistamme.

Iita-tädin rakkaudenlahjan sain kerran kesälomalla vierailullani hänen luonaan. Iita-täti haki kamarista piirongin laatikosta pienen käärön ja siellä olivat nämä lusikat. Lusikoiden tarina ei nyt kuulu tähän yhteyteen, mutta Iita-täti halusi lahjoittaa ne minulle muistoksi, koska hänellä ei koskaan ollut omia lapsia. Lusikat ovat kulkeneet mukanani nyt jo kuusikymmentä vuotta. Tämä lahja on kultaakin arvokkaampi, koska se on rakkauden lahja vilpittömältä ystävältä.

Iita-täti on ollut yksi niistä enkeleistä, joka minulle on annettu oppaaksi ja avuksi elämän tiellä.

Minkälaisen muiston me jätämme lähimmäisillemme lähtömme jälkeen?

Pihalla 06.11.2011

2011-11-06T12:32:00.003+02:00

Eilen kävimme Helsingissä Ritarihuoneella katsomassa joulunäyttelyä. Valitettavasti näyttelyssä oli kuvaaminen kielletty.

Täällä meidän puutarhassa ei vielä ole tietoakaan joulusta, kukat kukkivat ja rikkaruohot kasvavat.

Tämän krassin kukka on oikein syksyn viimeinen ponnistus, terälehtiäkin on monessa kerroksessa.

P.s. Kehäkukkahan tämä on. Kiitos anonyymille tarkkaavaisuudesta. Viime keväänä sotkin verenpisaran ja särkyneen sydämen. Ai, ai, sentään, pitäisi varmaan ottaa taas oikoluku vakavissaan.

Kirjolehtipeippi on kukkinut koko loppu kesän, tämä hauskan näköinen kasvi on kova leviämään, näitä mättäitä on ilmestynyt kesän kuluessa sinne sun tänne.

Hortensia pensas on jo pukeutunut syksyn väreihin.

Ruokaakin vielä löytyy kuivuneiden lehtien suojista, viininlehtisalaatti on jo yhden talven uinunut lumipeitteen alla.

Koristeomenapuusta lehdet jo ovat lentäneet, tilhiä tässä odotellaan.

Kivipolku on peittynyt lehtien alle. Lehdet haravoidaan vasta keväällä kukkien ja matosten ravinnoksi. Kukaan ei kulje tätä polkua talvella.

Syysasteri on tänä syksynä ehtinyt kukkaan. Viime syksynä ehdimme nähdä vain nuput, sitten tulikin lumipeitto päälle. Vahvat tehokkaat värit.

Syysvuokko on myös ollut innokas kukkija tänä syksynä.

Näitä pieniä ystäviä on saanut ihailla koko kesän.

Orvokit ovat kukkineet ahkerasti. Itse ovat paikkansakin valinneet. Tämä on ollut piilossa kuunliljojen lehtien suojissa. Hyvä piilo, en ole napsinut ruokien koristeeksi.

Aamukampa/syyskampa # 12

2011-11-06T10:52:00.006+02:00

Aamuisella uintireissulla kuvasin syksyn merkkejä reittini varrella. Pihallamme kukkii vielä monet kukat, niistä kuvia seuraavassa postauksessa.

Täällä toisten aamukampoja.

Alkukirjainhaaste # 39 LAS

2011-11-01T21:04:00.004+02:00

Lasiesineet kuvattuna kollaasiin.

Täällä lisää LAS-kuvia.

Lokakuun loppu.

2011-10-31T13:39:00.006+02:00

Eilen taata toi pihalta ruusunoksia maljakkoon. Taas olemme saaneet elää toisenlaista lokakuuta.

Eilen vaihdoimme kelloja talviaikaan. Meille tuli uimakaverien kanssa sekaannusta, veteen kuitenkin kaikki selvisimme ja hyvät naurut saimme. Puhelut ja tekstiviestit vaihtuivat, paitsi minulla, joka olin unohtanut avata puhelimeni lauantaisen teatteri-illan jälkeen.

Aamulla olimme taas kaikki koolla tutulla kohtauspaikallamme, oli ihana aurinkoinen aamu. Ei olisi uskonut, kun yöllä satoi puhdasta puurovettä.

Äläkää leikelkö silmiä kaikkiin kurpitsoihinne ja poltelko niitä halloweenina pihalla. Säästäkää vähän talvenvarallekin.

Olen jo kurpitsasalaattia ja pikkelsiä tehnyt, mutta nyt muistui mieleeni tuo keittokirja. Joka vuosi kurpitsojen aikaan otan sen esille. Hassua sinänsä, tuossa kirjassa ei mitään kurpitsareseptiä edes ole, tai on sentään. Olen sen "muistiinpanoja" sivulle tallentanut "ikivanhalta" mummolta saamani reseptin. Ei tuo mummo silloin vielä vanha ollut, mutta minulle alle kaksikymppiselle nyt vaan siltä tuntui.

Tuo vanha hyvä ohje löytyy täältä.

Tämä keittokirja on ollut minulla käytössä yli viisikymmentä vuotta. Muistan kun se ilmestyi v. 1957, silloin se todellakin edusti alansa huippua. Minulla ei heti ollut rahaa sen hankintaan, mutta jo seuraavana vuonna sain tuon halutun kirjan omakseni.

Tottumattomalle nuorelle perheenäidille kirja muodostui korvaamattomaksi. Keittokirjani lehdet ovat jo tummuneet ja rasvatahrojakin löytyy, kannet kuitenkin ovat siistit, koska ne ovat pyyhkimisen kestävää muovia.

Kirjassa on lähes kaikki mitä sen ajan perheenemännän oli osattava, ruoka-aineiden valinnasta kauniisiin kattausohjeisiin asti.

Meillä ei silloin vielä ollut nettiä apuna pulmatilanteita ratkomassa.

Olen jo nuorena tyttönä päättänyt, että jos minulle joskus lapsia annetaan, niin ruokaa omilleni valmistan, heidän ei tarvitse voileipä kädessä pihalla juoksennella. Kunnia-asiana pidin myös kauniin kattauksen, ainakin viikonloppuina ja juhlien aikaan.

Kiireisten työvuosien aikaan suuret lupaukseni eivät välttämättä toteutuneet. Maksalaatikkoa, nakkeja ja pussimuusia oli ruokalistalla, kun kiljuva nälkä oli kaikilla. Runsaan puolukkahilloläjän kanssa maksalaatikko maistui oikein hyvältä. Eikä siellä keittiössä häärinyt äiti essu edessään lapsia koulusta odottamassa. Uunista tai jääkaapista jälkikasvu joutui välipalansa etsimään. Alkuvuosina ei mitään jääkaappiakaan ollut.

Aamupuurosta koululaisille kuitenkin pidin kiinni, kunnolla tankataan ennen kouluun ja töihin lähtöä. Eräänä aamuna lähes kaksimetrinen lukiolaispoikani sitten julisti, että puuroa ei enää tarvitse keittää, hän ei sitä syö. No, ok, ei keitetä sitten. Melkein viikko meni ja poika tuli kertomaan, että hän voisi sittenkin syödä aamulla puuroa, koska koko aamupäivän on ollut koulussa kova nälkä.

Tämän puolivuosisadan aikana on hyllyyni kertynyt monen monta keitto-opasta. Toisia olen vähän selaillut ja ihastellut hienoja kuvia, jotkut ovat jääneet kokoaan unholaan.
Mieluisin on ollut Mysi Lahtisen keittokirja, siinä annetaan hyviä ohjeita perinteisiin suomalaisiin ruokiin, ilman mitään konstailuita.

Viime vuosina kokkailuni on ollut sellaista "otetaan mitä on" tai "kaapista löytyy" tyylistä ruoanlaittoa.

Viime keväänä käänsin uuden sivun elämäni keittotaidossa. Kaapista ei enää löydy neljää viljaa. Nähtäväksi jää, miten näillä eväillä mennään jatkossa.

Huomenna eletäänkin jo marraskuuta. Pimeää on, mutta annetaan valoisten ajatusten täyttää mielemme.

Aamukampa/syyskampa # 11

2011-10-29T12:30:00.006+03:00

Syyskampa, aina lauantaisin.

Kuunliljat ovat yhtä lukuunottamatta jo painuneet talviunille.

Risiinit ovat vieläkin pirteitä, samoin pelakuut ikkunalaudalla.

Daaliakin innostui vielä aukaisemaan yhden kukan tuolla risiinin suojassa. Koskahan näihin ruukkuihin saa laittaa talvi-istutukset, daaliakin aloitti uuden kukinnan.

Täällä toisten syyskampoja.

Vietä vielä hetki Turussa.

2011-10-26T18:10:00.006+03:00

Eilen kävimme tutustumassa Carl Larssonin näyttelyyn taidemuseossa. Turkuun on saatu paljon hienoja töitä yksityiskokoelmista ja Tukholman National Galleriasta.

Suuri osa töistä oli nytkin kuvauksia Larssonin perheidyllistä, niitä katsellessa tulee hyvä mieli. Kun kahdeksan lasta pyörii jaloissa, niin aiheista ei taatusti ole pulaa. Valokuvaaminen oli kielletty.

Jussi Mäntysen joutsenet eivät lennä etelään. Kaunis ja sulava veistos. Näitä voi ymmärtää tavallinen kansalainenkin ilman selityksiä. Kuvaa kannattaa klika isommaksi, niin voi paremmin nähdä syksyn hehkun.

Puolalanpuiston ympärillä on vielä säilynyt vanhoja kauniita rakennuksia. Tässä rinteessä me lapsina laskimme mäkeä pahvin palanen laihan pyllyn alla. Yhdellä pojalla oli oikein rattikelkkakin, hänen menoaan siinä kateellisina seurasimme.

Tämä on yksi Turun kauneimmista taloista, paljon kivoja sieviä yksityiskohtia löytyy.

Yksi iäkäs rouva astui ulos tästä paraatiovesta, teki mieleni kykyä, että millaista on asua noin kauniissa talossa.

Tämä herhiläinen on lennähtänyt Yliopistonkadulle.

Ennen kotiin lähtöä poikkesimme vielä kauppahalliin. Johanna oli tilannut rusinamakkaraa.

Tuo hauska kieltotaulu minua aina huvittaa. Yksi kuva kertoo paljon sanoja enemmän.

Taata ei sitten päässyt tämän kojun ohitse ilman pysähdystä. Nyt hänellä on possumunkkeja paperipussissa viikoksi. Muistan minäkin vielä tuon yltiömakean leivonnaisen maun.

Silakkamarkkinoilta on niin paljon kuvia, että tein vielä yhden kollaasin. Klikkaamalla kuvaa näkyy ehkä paremmin. Kiinalaisille pojillekin maistuivat paistetut silakat.

Torilla

2011-10-25T21:50:00.002+03:00

Kokkaava henkilö menee Turun torilla ihan sekaisin. Kaikkea ihanaa tuoretta tekisi mieli ostaa.

Tämä lehtikaali on suuri suosikkini, nyt näin ensimmäisen kerran sitä tuollaisena liilana versiona.

Tämä viehättävä rouva myi minulle kassit täyteen kotiin viemisiä. Pyysin lupaa kuvaukseen ja blogini torikuvia kaunistamaan.

Mihinkähän nuo pussukat nyt saisi mahtumaan, reppuun vai kassiin. Siellä on kaalia, naurista, retiisiä, kyssäkaalia, lehtikaalia, kahta erilaista salaattia ja kaupanpääliseksi sain vielä kaksi lehteä tuota liilaa lehteä. Huominen päivä kuluukin kokatessa.

Halloween on jo turkulaistenkin mielissä.

Kurpitsaa löytyy joka kokoa ja värejäkin oli useita.

Turun torilla oli ihan oma tunnelmansa. Entiseen ei enää ole paluuta. Myyjätkin ovat vaihtuneet, vietnamilaiset myivät nyt suppilovahveroita ja puolukoita, virolainen tyttö myi kalaa, ja mitähän muita uusia turkulaisia siellä olikaan. Aikaisemmin myyjät olivat Turusta ja ympäristökunnista.

Näiden ostosten jälkeen lähdimmekin kotimatkalle. Minulle jäi taas kerran haikea olo, en olisi halunnut vielä lähteä.

Alkukirjainhaaste # 38 JO

2011-10-25T21:02:00.004+03:00

Tuomaantorin pukki vuonna 2010.

Joulupukit

Täällä lisää JO-kuvia.

Murrejuttu

2011-10-24T09:44:00.009+03:00

Kulkkaa, mää olenki nyt tääl Turus, terveissii vaa.

Eile tääl ol viäl silakkamarkkinoitte viimene päiv, ehritti viäl mukkaa, mut niist sit lisää myähemmi.

Mää ole huamannu semmose jutu, et ko mää tule tääl syntymäkaupunkis käymää nii mää ala puhuta turummurret heti ko ajetaa Uuremaa tullist läpi. Em mää ihan hyvi enää ossaa kiält ko melkke viiskymment vuat o tarvinnu yrittää suamee puhuta, et asiakkaatki vähä paremmi ymmärtäisivä mua. Mut nuatti o säilyny, se ei varmaa kattooka enne ko krematorioo laittava. Sil samal nuatil mää sit puhu ne muutama sana enklantiaki jokka mää ossaa.

Ole mää huamannu ettei nämä nykyiset turkulaiseka enää puhu samal taval ko Honkammamma aikonas ja moni muu ihana aito ikäihmine.

Ny mää nosta käre ylös ja luavuta. Ei tämä mun murre näytä oikkialt täl taval kirjotettuna, tarttis saara puhuta.

Melken jo luulin, että täällä on edustettuna koko EU. Ei ollut Helsingissäkään näin valtavasti myyjiä silakkamarkkinoilla. (latojan oma mielipide)

Meni tuo murejuttu vähän riman alitukseksi, on yritettävä muuttaa tyylilajia. Hih..

Tapasimme eilen markkinoilla läpitte hauskan miehen, hänen tarinointiaan oli mukava kuunnella.

Ehtoolla sitten tulin verranneeksi omia kertojanlahjojani, lopputulema oli, että köyhää on.

Olen huono jutunkertoja, vitsejäkin muistan vain kaksi. Niillä olen kuitenkin pärjännyt.

Kerronkin tässä nyt sen toisen. Kaikki tuttavani ovat tämän jutun kuulleet jo montakin kertaa, joten te voittekin jättää lukemisen nyt tähän, täällä erää.

Tapahtui tuolla Ameriikan maalla, jossa on tunnetusti valtavan suuria parkkialueita. Tämä on tosi, kävin itse elokuussa Teksasissa sen seikan tarkistamassa, suuria ovat P-paikat. Sellaisia parkkialueita Suomessa on vaan yksi, tuolla Tuurin Vesan kyläkaupalla.

No, rouva ajeli valtavan jeeppinsä parkkiin ja lähti ostoksille. Parin tunnin kuluttua hän sitten tuli ulos kaupasta valtavaa ostoskärryä työntäen. Se kärry oli suuri kuin tavarahäkki, jos ei olisi ollut pyöriä alla, niin trukkia olisi tarvittu sen siirtämiseen. Pyöristäkään ei ollut paljon apua, kun rouva ei enää muistanut mihin oli jeeppinsä parkannut. Parkkipaikan hoitaja tuli apuun.

-Minkä merkkinen rouvan auto on?

-Se on jeeppi.

-Minkä värinen auto on?

-Tumma.

Parkkipaikan hoitaja huokaisi, hehtaarikaupalla oli alueelle parkkeerattuna tummia jeepejä.

Sitten rouva äkkiä ilahtuneena muisti, että vasemman eturenkaan pölykapseli oli valkoinen.

Hikisen tunnin etsiskelyn tuloksena vihdoinkin löytyi musta jeeppi, jonka oikean eturenkaan pölykapseli oli valkoinen, katollaan suuri iloisen punainen kanootti.

Aamukampa/syyskampa # 10

2011-10-22T17:33:00.003+03:00

Tältä tämä nyt näyttää, siisvousryhmä on valmiusasemissa. Risiini on taas voimissaan, kun ilmat lämpenivät. Tämä kuva piti olla jo viime lauantaina vuorossa, mutta minulla on mennyt pasmat sekaisin. Toivottavasti jo ensi viikolla nähdään vähän vieraskoreampaa kuvaa, tätä se nyt vaan on tänään.

Kanukkapensaassa on ruska alkamassa.

Osa lehdistä on jo lentänyt maahan.

Kanukkapensaan oksat ovat kauniin punaisia talvellakin.

Hiekat varovaisesti kengän pohjista, ettei lehti rikkoudu.

Täällä toisten syyskampoja.

Leena Lumen blogissa on arvonta, valitaan vuoden 2011 kaunein kirjankansi.

Kiirettä pitää.

2011-10-20T19:59:00.004+03:00

Näinhän eläkeläiset usein sanovat.

Eilen päivällä ennen illan kaameaa ukonilmaa kuvasin vielä pihalla karhunvatukan oksaa. Eipä taida ehtiä kypsäksi nämä marjat ennen pakkasten tuloa.

Päivällä kävin palvelutalolla ensin vesijumpassa ja senjälkeen ystäväni 94 vuotisjuhlassa. Samalla tuli kuluneeksi seitsemän vuotta siitä kun ensimmäisen kerran vapaaehtoistyön ohjaaja vei minut tutustumaan tähän ystävään. Häneltä ensin kysyttiin, että haluaisiko hän, että Unelma tulisi hänelle ystäväksi. Minut hyväksyttiin ja mukavasti tämä seitsemän vuotta onkin sujunut.

Ystäväni entinen naapuripariskunta oli myös tullut onnittelukäynnille. Palvelutalon henkilökunta oli kattanut kahvipöydän, oli kaunis kakkukin hankittu. Minulle riitti kupillinen teetä, en ole seitsemään kuukauteen viljatuotteita syönyt. Hyvin olen tottunut, enää ei tee mieli täytekakkua. Tuollaisen ison, kuvassa näkyvän suurennuslasin minäkin kohta hankin.

Tänään minulla oli Helsinkipäivä. Olin varannut ajan silmänpaineen mittaukseen, se operaatio on tehtävä puolenvuoden välein.

Koska minulla oli melkein kaksi tuntia aikaa seuraavaan kohteeseen lähtemiseen, niin päätin kysäistä kampaamosta olisiko mahdollisesti yhtään vapaata aikaa hiusten leikkuuseen. Minua onnisti, pääsin heti käsittelyyn.

Ensin tukanpesuun toiseen huoneeseen ja siellä olikin vastassa yllätys. Ystävällinen kampaajarouva kysyi, että haluanko samalla selkähierontaa. Enhän heti ymmärtänyt mitä sillä tarkalleen ottaen tarkoitettiin. Varovaisesti siinä ensin estelin, kun olin vähän ulkona koko hommasta. No, kokeillaan. Rouva laittoi koneen käyntiin ja tuolinselkänojassa alkoivat pyörät pyöriä ihanasti selkääni vasten alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Tuntui niin ihanalta, kun vanhoja luita vähän tumpuloitiin. Vähältä piti etten pyytänyt rouvaa pesemään hiuksiani uudelleen. ;-)
Näyttää siltä, että aina kannattaa kaikkea uutta kokeilla.

Kampaamossa tarjottiin myös teetä tai kahvia. Minulle teetä, kiitos. Lämmin kupponen vihreää minttuteetä virkisti mukavasti. Kauniit kupit.

Yksi suunniteltu käyntikohde oli Tokyokan, japanilaiset teepurkkini olivat taas tyhjiä. Kävin ostamassa täydennystä.

Tokiokanista ostin myös tällaisia riisikakkuja, ihan vaan uteliaisuutani otin kassalle mukaani.

Kotona sitten saimme taatan kanssa hyvät naurut, kun minä löysin kakkupussista tuon kuvassa näkyvän pussukan. Kiertelin sitä ja ihmettelin mitähän siinä on? Luultavasti jotain kastikejauhoa? Tarkempi tutkimus sitten paljasti, että tuo olikin sellainen pussi, joka pitää kosteuden loitolla keksipussista. Englanniksi siinä kiellettiin, älä syö. En ole koskaan aikaisemmin törmännyt tuollaiseen pussiin ruoka-aineissa, joissakin käsilaukuissa niitä on näkynyt paljon pienempinä. Tosi kuivia ja kovia olivat riisikakut.

Kävin myös luontaistuotekaupassa hakemassa pullon havupuu-uutetta. Sen olen kuullut olevan hyvää yliskunnon ylläpitäjää ja erikoisesti tekevän hyvää silmille. Kokeillaan. "Rohkea rotan syö", sanoi entinen työtoverini ja ihmetteli miksi me nauroimme. Kerroimme sitten, että vanhakansa sanoo suomeksi, "rohkea rokan syö". Ruotsinkielisenä hän oli kuullut sen toisin. No, kyllä se rotan syöminenkin rohkeutta vaatisi.

Huomenna onkin taas se viikon mukavin päivä, aloitamme viikonlopun vieton. Mukavaa viikonloppua kaikille.

Alkukirjainhaaste # 37 RI

2011-10-18T20:33:00.002+03:00

RIsiini

Tämä kasvi koko komeudessaan näkyy täällä

Täällä lisää RI-kuvia

Mammamaista välineurheilua.

2011-10-16T22:25:00.003+03:00

Urheilu kyllä kuulostaa kohdallani vähän liian hienolta, sovin paremminkin kuntoilun piikkiin.

Nykyään minulla on kaksi mielilajia, sauvakävelen ja uin, uintiin liittyy myös vesijuoksua.

Kuntourheiluunkin tarvitaan nykyään kaikenlaista rekvisiittaa, enää eivät riitä pelkät Suomi-verkkarit ja tennarit. Ei herra paratkoon.

Aikanaan minäkin rohkaisin mieleni ja menin urheiluliikkeeseen ostamaan lenkkareita. Nuori reipas myyjähenkilö kyseli lenkkarieni käyttötarkoitusta, juoksenko vai kävelenkö. Täh, pitääkö olla kahdet? No, ostaisin kävelylenkkarit, kun minä tuota kävelyä harrastan enemmän. Nousin sukkasillani sellaiseen laitteeseen, joka sitten valitsi minulle jalkoihini sopivat lenkkarit, tietenkin talon kaikkein kalleimmat. Myönnettävä on, että ne lenkkarit kestivät monta vuotta ja tekivät kanssani monta ulkomaan matkaakin.

Pian sitten kävi selväksi, että myös kävelysauvat ovat aivan ehdoton juttu, kun kerran Mietaakin niitä suositteli. Ja minä kun en rahaa sauvoihin tuhlaa, vanhat suksisauvat saavat kelvata, tuumailin. Ei haitannut, vaikka joku vääräleuka naapuri huutelikin perääni, että mihin sukset jätin? Niitä suksisauvoja ei sitten voinut ottaa lentokoneeseen mukaan, oli ostettava oikein Exellit, sellaiset kokoon taittuvat teleskoopit.

Tänä kesänä ostin Teksasista itselleni uudet lenkkarit ja nyt ostin myös uudet sauvat, kun ne Exelit painuivat lyttyyn ihan yllättäen ja pyytämättä. Tuossa yläkuvassa näkyvät uudet lenkkarit ja nuo hassut sauvat. Oli ihan pakko ostaa nuo pinkit, kun sopivat niin noihin alennusmyynnistä löytyneisiin menojalkineisiin, myös hintansa puolesta.

Nyt minulle on uimisestakin tullut välinekuntoilua. Uimapukujakin on moneen lähtöön, kun tuolla uimahallilla simpparit menettävät elastisuutensa yhden talven aikana. Mieli uimapukunikin mahtuisi nykyään kaksimetriselle amatsoonille. Tallinnasta löysin sellaisen söpön uimapuvun, jossa on pikkuisen punttiakin, ei se sentään mikään rantapyjama ole, mutta kuitenkin, pienet lahkeet ovat somat.

Tuo juoksuvyö on verraton apuri, tykkään uida sen kanssa, tai siis juosta. Uiminen sen kanssa ei oikein onnistu, kun se nostaa pyllyn pintaan ja nenä painuu vettä kohti. Tuo vyö on tällaiselle vanhalle lyylille hyvä siinäkin tapauksessa, jos jokin kohtaus yllättäisi, niin naaraajien ei tarvitsi lammen pohjia koluta, vaan pinnalta löytyisi.

Narulla roikkuvat viimeisimmät urheiluhankintani. Talviuintiin tarkoitetut sukat ja käsineet. Tänään jo niitä testasin, mukavat olivat kahdeksanasteisessa vedessä. Sukista vaan oli saksittava varsia lyhyemmiksi, kun olivat liian tiukat säärestä. On vähän eri paria nuo käytäväiset ja sääret. Sukka on s, mutta varren pitäisi olla l. Eipä ole meikäläiselle suotu säihkysääriä, ei.

Kohtuullisesti meikäläisen varusteisiin kuitenkin rahaa on mennyt. Eikä ole kovin trendikäs tuo lajivalikoimakaan, mutta mukavasti on kunto pysynyt kohdallaan tälläkin äheltämisellä.

Tämäkin uimakopin avain, johon liitin roikkumaan tämän pikkuisen iloisen keijun, on jo maksanut kympin. Tuota keijua katsoessani tulen aina hyvälle tuulelle. Se onkin oikea mielentila lähteä patikoimaan syyskylmälle järvelle.

Aamukampa/syyskampa # 009

2011-10-15T17:28:00.005+03:00

Purossa on paljon vettä. Syksyisiä puuhia riittää.

Seurailimme puron vartta ja tulimme toiselle järvelle.

Kuvat on taas otettu puhelimella, kun sieniretkelle en huomannut ottaa kameraa mukaan.

Saimme vähän metsän antimiakin mukaamme. Viljatonta ruokaa blogissani kerron mitä näistä suppilovahveroista keittelen.

Täällä lisää syyskampoja.

Sipoonrantaa rakennetaan.

2011-10-14T15:55:00.003+03:00

Diili-ohjelmaa katsellessani muistui mieleeni parin vuoden takainen ohjelma, jossa haettiin myyntijohtajaa Hjallis Harkimon suurprojektille Sipooseen. Myyntijohtaja sitten valittiinkin, mutta nyt tänä syksynä hän jo lähti tästä projektista pois.

Poikkesimme ottamaan muutaman kuvan, kun ilmakin oli niin suotuisa. Näitä kerrostaloja voi ihastella Porvoon tieltä. Talot ovat vielä työn alla.

Näissä ihan rannassa olevissa taloissa oli jo asukkaita, tyhjiäkin huoneustoja vielä oli.

Näkymä venerantaan.

Minkähälaista olisi asua tässä talossa? Meri on ihan siinä olohuoneen vieressä.

Pieni pihakin on jo valmiina.

Pieni leikkipuistokin on jo valmiina kuvasta oikealla. Kuvasin tuota keskeneräistä rakennusta, siitä on todella hienot näkymät merelle.

Heti taloryhmän takana ja sivulla on kävelylaituri. Tuolla jos lasten kanssa olisi kävelyllä, niin valjaat heille tarvittaisiin. Mitään kaidetta ei ainakaan vielä ollut.

Asunnot täällä ovat kalliita, osakehuoneuston kuulemma saa omakotitalon hinnalla. Uskon, että alueesta tulee todella upea.

Jos kuvan klikkaa isommaksi niin taustalla kaivurin takana näkyy osa Villanellan alueesta. Siellä on upeita taloja.

Kerrostalojen meren puoleinen osa on vielä rakennustyömaata. Osa rantalaituria on kuitenkin jo valmiina.

Syysasuinen saaristo näyttää auringon paisteessa upealta.

Kiinnostavaa on nähdä miltä alue valmiina näyttää. Uskoisin, että varsinainen Sipoon nähtävyys tästä kehittyy. Toivottavasti asukkaat eivät laita puomeja tien eteen. Viihtyisikö täällä? Kuka tietää, vaikka tuolta asunnon hankkisin, jos olisi paljon rahaa. Raitista ilmaa ainakin riittäisi, kun puhuri mereltä toisi vilpoisaa meren tuoksua.

Harkimo on kyllä rohkea mies, kun tuollaisen suururakan on aloittanut kotikuntansa kehittämiseksi. Menestystä hankkeelle vaan edelleenkin.

Alkukirjainhaaste # 36 MA

2011-10-12T09:05:00.003+03:00

MArkkinat

Täällä lisää MA-sanoja

Maija antoi sanat.

2011-10-11T14:40:00.006+03:00

Viisi sanaa; rohkeus, lanka, itku, rakkaus ja etelä.

Maija löytyy täältä.

ROHKEUS.

En ole koskaan pitänyt itseäni rohkeana, enemmänkin olen ollut sellainen pää pensaassa tyyppi. Tänä syksynä kuitenkin olen rohkaistunut pulahtamaan kylmään veteen uimaan.

Isäni oli rohkea ja hänen aseveljensä, jotka lähtivät puolustamaan v. 1939 kotejamme mahtavaa ylivoimaa vastaan.

LANKA

Pehmeä värikäs villalanka saa aina sormeni levottomaksi, pitäisi päästä kutomaan. Aikaisemmin kudoin vaatteitakin, mutta nyt keskityn vain sukkiin ja pipoihin. En jaksa enää pitää käsissäni isoa kutiletta. Sukkien kutominen on sellaista ihanaa hermolepoa. Iltaisin on mukavaa käpertyä omaan tuoliinsa sukkaa kutomaan.

ITKU

"Aika on nauraa ja aika on itkeä."

Itku helpottaa tuskaa, pienten lapsosten kolhut paranevat puhaltamalla. Meillä aikuisilla itku myös vapauttaa ja puhdistaa.

Vuosien varrella olen huomannut, että niitä ystäviä, joiden kanssa olen itkenyt, en ole unohtanut.

Voi, että tuo sipulikin joskus itkettää.

Rakkaus

" Kun kahdesta ihmisestä tuntuu, että he ovat tunteneet toisensa koko ikänsä, heidän rakkautensa kestää varmasti koko eliniän." (Gibran)

Näistä Maijan antamista sanoista RAKKAUS on varmaankin suurin ja kaunein. Rakkautta on vaikeaa määritellä se on tunnettava ja koettava sydämellä.

Kaunein rakkauden määritelmä löytyy Raamatusta I Kor. 13

"Rakkaus on pitkämielinen. Rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi. Rakkaus ei kerskaa. Rakkaus ei pöyhkeile.
Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti. Rakkaus ei etsi omaansa.
Rakkaus ei katkeroidu. Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.
Kaikki se peittää. Kaikki se uskoo. Kaikki se toivoo. Kaikki se kärsii.
Niin pysyvät nyt Usko, Toivo ja Rakkaus, nämä kolme ;
mutta suurin niistä on Rakkaus."

Äidinrakkaus on vahva, vaikka lapsia olisikin viisitoista.

ETELÄ

Pian on taas se aika vuodesta, jolloin haluaisin asua lämpimässä ja auringossa. Vaikka sydäntalvella olen syntynyt, niin talvi pimeine liukkaine teineen on aina ollut kauhistus. Koskaan en totu pakkaseen ja viimaan. Lapsena pidin hiihtämisestä ja luistelemisesta, silloin ei talvi vielä ahdistanut.

Tämä kuva syöpyi niin mieleeni, että haluan sen nyt uudelleen tänne blogiini.

Lankaa syttyrälle.

2011-10-11T11:54:00.005+03:00

Tänä vuonna olen suosinut näitä kivoja raitalankoja. Näitä on mukava kutoa, kun langanpäitä ei tarvitse päätellä. Sukkia olen hiljalleen kutonut autossa istuessani ja televisiota katsoessani. Tulosta ei ole syntynyt viime vuotiseen tahtiin, eikä taida olla tarvettakaan. Enää en kääri sukkia pakettiin jouluna. Täällä ne ovat kopassa valmiina, jos joku sai viime vuonna sopimattomat, niin saa tulla vaihtamaan.

Pialle tiedoksi, että antamasi lankakerät ovat nyt muuttaneet olomuotoa.

-maiju- lähetti minulle palkinnon osallistumisestani alkukirjain haasteeseen. Yhdet pienet sukat tästä kerästä vielä taitaa tulla.

Vielä on monta kerää lankaa kutomattakin. Seuraavat sukat valmistuvatkin sitten palvelutalon myyjäisiin. Minulta pyydettiin sinne junasukat, koska viime vuonna junasukat myytiin ensimmäisten joukossa.

Syyspörinää.

2011-10-09T11:54:00.004+03:00

Hei, minulla on nyt vyö. Jaa, että mitä merkillistä siinä on jos ihmisellä on vyö. No, sitä vaan, että viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen minulla ei ole ollut vyötä, eikä senpuoleen ole ollut vyötäröäkään. Yhtä pötköä koko mamma. Nyt olen huomannut, että farkkuni lököttävät kuin skeittarimiehillä, on siis tehtävä jotain. Onneksi olen saanut pikkusiskoltani kauniin vyön, jonka nyt otin käyttöön, välittömästi kun huomasin vyötärölinjaani ilmaantuneen hienoista palautumista. Kiitos uuden ruokaympyräni ja innostukseni ulkoiluun.

Eilen lähdimme taas Itäkeskukseen, kun taatalla oli sinne asioita. Minulla oli taas "matti kukkarossa", joten pyysin taataa ajamaan kylämme Ottomatin kautta. Miksi ihmeessä et ota rahaa Itiksestä, ihmetteli taata. No, minä en uskalla mennä sinne rahaseinälle jonottamaan, kun siellä liikkuu kaikenlaisia rosvoja. Olen sellainen hönelö, että minulle ei tarvitsisi edes viitosta uhrata lattialle heiteltäväksi, nopsaan kumartuisin jo €uron kolikonkin perään ja unohtaisin rahat ja kortin aparaattiin. -Taata lupasi tulla vartioimaan rahannostotapahtumaani.

Uskomatonta, että nuoret miehet matkustavat Suomeen ihan vaan rosvoilemaan. Yhdellä raha-automaatilla asioineella mummolla oli tuuria, kun reipas suomalainen poika näki hämäystempun tapahtuneen, nosti konnan seinälle ja pakotti luovuttamaan mummon kortin takaisin. Enemmän pitäisi löytyä sellaisia reippaita nuorukaisia, jotka rosvojen kiinnisaamiseksi uskaltavat toimia.

Entäs sitten tällainen juttu. Jossakin maassa joku turjake keksii perustaa "tärytys firman", ja päättää, ei kun Suomeen. Lehdistä sitten saamme lukea, että useilta paikkakunnilta on varastettu tärytyskoneita. On se nyt vaan kertakaikkiaan härskiä toimintaa. Onneksi suomalaiset poliisit ovat tehokkaita, heitä vaan saisi olla paljon enemmän. Oletteko muuten panneet merkille kuinka komeita suomalaiset poliisit ovat?

Meillä asuu nyt kärpänen, on asunut jo monta päivää. Pitkin aamua yritin saada sitä asettumaan kuvattavaksi, mutta ei se innostunut asiasta. Nyt se taitaa vetää nokosia jossakin verhon poimussa. Jos olisi kesä ja kärpäsiä ilmestyisi tänne sisälle, niin minähän heti ryntäisin lätkän kanssa niitä jahtaamaan. Tätä ei jahdata, ainakaan vielä. Se vaikuttaa aika siistiltäkin, seurasin sen puhdistautumisseremoniaa eilen aamulla. Tarkoin se suori siipensä ja lukuisat koipensa, ihailtavaa. Eilen minua ei häirinnyt ollenkaan sen pörinä ikkunalla, vaikka yritin ottaa pienet päikät. Voi hyvät hyssykät, jos kärpänen olisi minulle tehnyt saman tempun kesällä, niin lätkä olisi läjähtänyt samantien.

Hei siskot ja veljet, nyt saa taas mennä "munalla töihin", niinkuin silloin ennenvanhaan Teijan ja munavuorien aikaan televisiossa kehoitettiin. Myöhemmin tuli kauhea kolesteroolipeikko, joka karkoitti suomalaisten ruokapöydistä myös voit ja kermat. Nyt on oikein arvovaltaisella taholla tutkittu munia ja todettu ne lähes syyttömiksi kohonneisiin kolesteroliarvoihin. Minun sanani ei ole aina kovin luotettava, koska usein kirjoittelen vähän niinkuin ketunhäntä kainalossa. Siksi laitankin tähän yhden linkin, joka kannaattaa lukea. Klikkaa tästä.

Kauniit värit ilahduttavat syksyistä kaihomieltä. Mukavaa alkavaa viikkoa.

Pihakatselmus.

2011-10-09T11:05:00.002+03:00

En olekaan pitkään aikaan tehnyt kollaasia pihan kukista. Nyt alkaa jo olla viimeiset hetket ennen pakkasten tuloa. Tykkään näistä kukkakollaaseista, kun kukat niissä ovat kuin meidän pihalla toinen toistensa vieressä, edessä ja takana, kaikki kukkavärit sopivat suloisesti yhteen pihallamme. Vähän niinkuin kukat kedollakin. Moni kukka onkin itse täällä paikkansa valinnut.

Kuvat otin jo perjantaina, mutta en ehtinyt kaikkia vielä esitellä.

Bellikset siirsin tilavampaan paikkaan, mutta tämä tykkääkin mielummin kukkia kivipolulla.

Yksi unikkokin on vielä ehtinyt nuppunsa aukaista, hyvää tukea antaa pihakuusi.

Syysvuokko on niin kaunis ja puhtaan valkoinen.

Vielä löytyy kimppu kukkia sunnuntaiseen kahvipöytään.

Tänään haetaan viimeinen kesäkurpitsa sisään ja kaivetaan maa-artisokkaa soppatarpeiksi.

Päätimme jättää kaikki siemeniä tuottavat kukat talventörröttäjiksi, ihan vaan pikkulintujen tarpeisiin. Näin jo tiaisparven mahtavan harmaamalvikin siementen kimpussa.

Aamukampa/Syyskampa # 008

2011-10-08T10:27:00.004+03:00

Lyhtykoison lyhdyt jo punertuvat, kohta pääsevät sisälle narulle kuivumaan.

Koivuissa ovat lehdet jo kellastuneet, mutta Astrid Lindgren ruusu on aloittanut vielä uuden kukinnan.

Vielä yksi kivikkokasvi on täydessä kukassa.

Mikä se tämä hurjake on, joka luulee olevansa omenapuu? Sehän on maa-artisokka, tullut siihen kukkapenkkiin omin lupinensa mullan mukana. Olen jo uhannut sitä pataan joutumisella, siis ne mukulat. Ehkä jo ensi viikolla toisessa blogissani täällä julkaisen soppareseptin. :-)

Löytyneeköhän tuolta juuresta kuitenkaan mitään, kun tuota vartta on kasvanut metritolkulla.

Ehkä tämä kasvi onkin sukua sille muinoiselle Jaakon herneen varrelle?

Lisää syyskampoja löytyy täältä.

Viikon varrelta.

2011-10-07T18:53:00.005+03:00

Tänään kuultua.

Metroasemalla nähty teksti T-pidassa.

"Luoja anna minulle kärsivällisyyttä.
NYT HETI!!"

Minulla menee niin lujaa, että hädintuskin kärrillä pysyn. Viikot kuluvat lentäen.

Torstaiaamuna sain taas pienen opetuksen, kun luulin jääneeni rannalle pelkässä märässä uimapuvussa. Nyt asia jo naurattaa ja sen tiimoilta onkin kehitelty monta hauskaa versiota.

Rantaan oli ennen minua ehtinyt jo kaksi rouvaa ja he olivat avanneet uimakopin oven omilla avaimillaan. No, minä menin sisään myöskin ja aloin valmistautua järveen pulahtamiseen. Rouvat siinä saapuivatkin sisään uinniltaan, muutamia kuulumisia vaihdoimme ja minä lähdin ulos laiturille. Kaikessa rauhassa siellä meloin kunnes huomasin rouvien pylkkivän pois rannasta kävelysauvoineen. Voi kauhistuksen kananhäkki, työnsivätkö tytöt uimakopin oven kiinni? Yritin huutaa heidän peräänsä, mutta siinä sateessa ja tuulessa ääneni ei kantanut rantaviivaa pitemmälle. Meloin pika vauhtia rantaan, tein takuulla oman tämän kesäisen uintiennätykseni. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan näin kahden hahmon kääntyvän pois näköpiiristäni.

Sydän kylmänä ryntäsin uimakopille ja helpotus, ovi oli jätetty raolleen. Uimarit olivat kokeneita talviuimareita, he arvasivat, että minun avaimeni oli takin taskussa sisällä, kuten puhelinkin. Nyt tiedän, että järveen en mene ennen varmistamista takaisin sisään pääsystä.

Ajatelkaahan miltä olisi näyttänyt, kun mamma siellä uudessa märässä kaksiosaisessaan olisi pinkonut halki kylän liian isot yhteiskäytössä olevat croksit jalassaan, vesijuoksuvyö ympärillään. Niin, ja olihan minulla lisäksi Henkan ja Maukan lippalakki päässäni kovan tuulen suojana. :-) Mitähän minusta olisi ajateltu?
Hurjinta olisi ollut, jos joku olisi tullut toista tietä uimakopille ja nähnyt siellä mummelin vaatteet, eikä vedessä olisi näkynyt yhtään räpiköijää.

Nyt on kuitenkin paljastettava, että minulla ei olisi ollut mitään hätää vaikka kopin ovi olisikin mennyt lukkoon. Taata oli tuonut minut rantaan juuri sen kovan sateen ja tuulen takia, lähti sitten uintini ajaksi lenkille. Tiesin, että taata pian tulisi ja voisimme lähteä autolla hakemaan vara-avainta uimakaverilta.

Vettä on muutamina päivinä losottanut tuutin täydeltä. Tässä viemärin suulla onkin kokoelma tämän lähiseudun puiden lehdistä.

Säilöntää talven varalle, tässä kiehuu kurpitsapikkelsi. Keittiössä on tuoksunut ihanasti etikka ja mausteet.

Ronja haettiin meille sunnuntaina muuttoruljanssia karkuun. Ronja 16 v. oli hämmentynyt, kun hänen tutuilla reiteillään oli esteinä muuttolaatikoita ja koko elämä oli päälaellaan. Siinä kahden kodin hässäkässä sitten olikin unohtunut koirulin varustekassista Ronjan sydänlääkkeet. Ykköspostissa lääketabletit tulivat melko nopeasti perässä, eikä mitään ongelmia ehtinyt tulla. Minulla oli kuitenkin katsottuna lähimmän eläinlääkärin puhelinnumero valmiiksi.

Ihmettelimme minkä ihmeen mankelin läpi lääkekirje oli kulkenut, kun pillerit saapuivat perille murusina. Yritin annostella lääkkeen oikean suuruiseksi arvioimalla. Imutin muruset pehmeään namipalaan ja koiruli sai tarvitsemansa lääkeannoksen. Kaikki sujui lopulta ihan hyvin. Ronja on ikäisekseen oikein virkeä ja iloinen, vaikka näkö ja kuulo jo vähän huonot ovatkin. Otetaan pienet päikkärit välillä ja taas elämä on ihanaa.

Ehtiiköhän tämä ruusunnupputerttu kukkia ennen pakkasten tuloa? Tänään löysin vielä paljon kukkia pihalta, syyskatselmus sitten syyskammassa huomenna.

Alkukirjainhaaste # 35 PU

2011-10-05T09:15:00.004+03:00

Tammikuussa

PUhelinkoppi toukokuussa

Täällä lisää PU-kuvia.

Aamu-usvaa lokakuussa.

2011-10-02T10:01:00.002+03:00

Rannassa oli niin kaunista, että oli pakko kaivaa kännykkä repusta. Taas kerran päätin, että kamera on aina laitettava mukaan.

Veden lämpö on taas laskenut yhdellä asteella, eilen oli 13 tänään 12 astetta. Yöllä oli ollut pakkasta, koska ruohot olivat huurteessa aamulla.

Aamukampa/syyskampa # 007

2011-10-01T11:01:00.003+03:00

Otin kuvan vähän lähempää katua, että sain tuon ruusuorapihlajanoksan mukaan. Ikkunalla kukat ovat jo syksyisen ränsistyneitä ja pionien lehdet alkavat ruskettua. Lobeliat kottikärryssä ovat jo kuolleet ja toinen risiini on uuvahtanut.

Täällä lisää syyskampoja.

"Lehti puusta variseepi,
päivä yötä pakenee.
Lintu pieni syksyn tieltä
kesämaille rientelee.

Minä pieni paimentyttö
lentohon en pääsekään.
Tänne tänne jäädä täytyy
syksyhyn ja ikävään."

P.J.Hannikainen

Aamulla varhain, kun aurinko nousee.

2011-09-30T09:19:00.002+03:00

Aamu oli niin ihana, että pakkasin kameran mukaani uintiretkelle. Koivunlehtiä oli jo varissut veden pinnalle.

Varjot ovat jo pitkiä, kuvaajan varjokin näkyy rannan hiekalla Pelastusrenkaan vieressä. :-)

Muita uimareita ei rannalla näkynyt. Onneksi taata palaa tänään työmatkalta Belgiasta, voin taas houkutella häntä mukaani aamulenkille. Olen jo luopunut toivosta, että hänet saisin veteen pulahtamaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille.

Kirjainhaaste KY # 34

2011-09-27T21:14:00.003+03:00

KYmijoki

KYmenlaaksoa.

Täällä lisää KY- kuvia.

Lisää ruskaretkemme tähtihetkiä.

2011-09-24T22:20:00.004+03:00

Rovaniemeltä matkasimme Oulun kautta Raaheen. Tämä jyhkeä kivikirkko sopii hyviin merelliseen kaupunkiin.

Kauniita uusia rakennuksia.

Rannan puistikossa kasvoi näin hauskoja sieniä.

Raahessa oli meren rannalla vielä näin vihreää.

Muitakin matkalaisia kuvasimme. Mikähän on kurkipariskunnan päämäärä?

Seuraavaksi saavuimme Kokkolaan.

Kokkolassa tapasimme sukulaisia, kuviakaan emme enää innostuneet ottamaan, jätettiin seuraavaan kertaan. Täällä Öjassa saimme ihastella kotieläimiä ja nauttia taatan nuorten sukulaisten seurasta. Näiden heppojen tallin esittelin jo aikaisemmin täällä.

Kuvat hepoista ovat lainattuja talonväeltä. Siis tämä ja kaksi seuraavaa myös.

Pikkuruinen poni on uusi tulokas taloon.

Äiti ja tytär, Kutri ja Sonja.

Kuva on lainattu.

Samoin tämä vauhdikas esteenylittäjä. Koska hepat ylittävät esteitä niin Sonja myös. Tämä kuva on niin hupaisa.

Minun ottamani kuvat koiruleista eivät oikein onnistuneet, kun mallit olivat niin nopeita. Suloisia hauveleita, meidätkin hyväksyttiin joukkoon ihan heti.

Tosin Kutri taisi olla vähän katkera, kun valtasin kutileeni kanssa hänen mielituolinsa.

Yöllä oli ollut pikkuisen pakkasta. Tyrnimarjat saivat makeutta lisää. Mekin saimme poimia kulhollisen marjoja kotiin viemiseksi.

Ihania vitamiinipommeja. Olen jostakin lukenut, että kolme tyrnimarjaa päivässä turvaa vitamiinin tarpeen. En kuitenkaan malta kolmeen jättää, voisin syödä vaikka kymmenen.

Paavo ja Iines ovat tulleet ruokatauolle.

Paavo on komea kilipukki.

Tämä kello on tallin oven suussa.

Talliin valmistui nyt uusi pilttuu pikkuiselle ponille.

Oli mukavaa viettää pari päivää sukulaisten vieraina. Sain tutustua emännän reseptikirjaankin. Olen jo uudessa ruokablogissani esitellytkin mukavan ja terveellisen aamiaismuffinsin ohjeen täällä.

Viikko sitten maanantaina aamulla varhain aloitimme kotimatkamme etelään.

Viimeisin pysähdyspaikkamme oli Jyvaskylässä. olimme jo vähän reissusta väsyneitä ilmeisesti, koska yhtään kuvaa emme sieltä ottaneet. Viivähdimme kuitenkin mukavan kahvi- ja teehetken serkkuni, rakkaan ystäväni kodissa. Hänet tapaamme aina mieluusti, ehkä seuraava tapaaminen onkin sitten täällä meillä.

Ystävältä

2011-09-24T20:31:00.003+03:00

Sylvi on laittanut minulle tämän mieltä ilahduttavan viestin. Kiitos Sylvi.

Aamukampa / syyskampa # 006

2011-09-24T17:15:00.004+03:00

Syyskampa # 005 jäi minulta laittamatta, kun olimme ruskaretkellä. Täällä ei isoja muutoksia ole vieläkään näkyvissä.

Eilen kävin lunastamassa itselleni avaimen talviuimareiden pukeutumiskopille. Nyt se kokeilu alkaa, nähtäväksi jää, pystynkö jatkamaan pakkasten tultua.

Tänään minulla ei ollut uimakaveria, mutta taata tuli varmistamaan etten liian kauaa vedessä viihdy. Olisi tuonne veteen voinut unohtuakin, kun aamu oli niin kaunis ja kuulakas. Ahvenet siellä hyppelivät kirkkaassa vedessä jo odottamassa. Vielä ei tunnu kylmältä, eilen mitattiin 14 astetta veden lämpötilaksi. Myönnetään, että senverran kylmää on, että mielellään siinä juoksuksi pistää, vesijuoksuvyö on verraton keksintö.

Syksyn merkit näkyvät jo järvellä.

Täällä lisää syyskampoja.

Kotimatka alkoi.

2011-09-23T15:43:00.003+03:00

Sateista ja sumuista tietä Rovaniemelle.

Joutsenpariskuntakin taisi olla etelään matkalla.

Taatan teki mieli tavata Rovaniemelle muuttanut entinen työkaveri. Niinpä hän edellisenä iltana soitti ja ehdotti tapaamista jossakin Rovaniemen kahvilassa. Sovitaan tarkemmin aamulla.

Taata saikin puhelun, mutta ei tavattukaan kahvilassa, vaan meidät kutsuttiin työtoverin kotiin.

Yhdeksässä vuodessa olikin tapahtunut monenlaista, taloon oli tullut vaimo Koreasta. Hän oli valmistanut meille ihanan sushi aterian.

Sani-rouva on hyvin kotiutunut Suomeen, kielenkin hän hallitsee jo oikein hyvin. Sani on joulun tienoolla työssä joulupukin apulaisena vastaamassa korealaislasten lähettämiin joulukirjeisiin.

Miesväki joi jälkiruoaksi ne kahvit, mutta minulle Sani valmisti korealaista vihreääteetä.

Huomasin, että teen valmistaminen, tarjoilu ja nauttiminen ovat taitolaji. Olen niin iloinen, kun Sani minua opasti. Haluaisin itsekin oppia jotain noin kaunista.

Tässä on tarvittavia välineitä, teelusikka, jolla nostetaan teelehdet pannuun ja pikkuruinen kaunis teesihti.

Teelusikka on oikea taideteos, siinä istuu sammakko lehden päällä.

Korealainen teehetki, Sani taitavin huomaamattomin liikkein tarjoili teetä, samalla kertoen kotimaansa teetavoista.

Tee tarjoillaan pienistä kupeista, joissa ei ole ollenkaan korvaa. Tee haudutetaan ensin teekannussa ja kaadetaan hieman jäähtymään kulhoon, pikkuinen teesiivilä kerää mahdolliset teelehdet juomasta. Teetä ei siis tarjoilla polttavan kuumana. Emännän tarjoamaan teekuppiin tartutaan oikealla kädellä ja siirretään kuppi vasempaan käteen. Teestä kuuluu nauttia kolmella aistilla, ensin ihaillaan teen väriä, senjälkeen tunnustellaan teen tuoksua ja kolmanneksi vasta maistetaan.

Tee maistui niin hyvältä, että minä unohdin korealaisen etiketin. Join kupin tyhjäksi ja Sani kiirehti sen taas täyttämään. En edes muista kuinka monta pikkuruista kuppia ehdin juoda, kun Sani hienotunteisesti kysäisi, että haluanko lisää. En olisi saanut juoda kuppia tyhjäksi, koska silloin emäntä täyttää sen uudelleen. Pieni teetilkka kupin pohjalla kertoo emännälle, että vieras on jo tyytyväinen ja nauttinut teetä tarpeeksi. Minä vanha suomalainen en sitä tietänyt, vaan join sitä ihanaa teetä kuin pesusieni. Anteeksi, Sani. Tarjoilemasi tee oli niin hyvää.

Taas tuli opittua jotain uuttakin.

Kiitos teille ystävät mukavasta juttutuokiosta. Oikein hyvää syksyä.

Ahvenlampi ja konsertti.

2011-09-22T21:10:00.003+03:00

Pyhätunturilta palatessamme poikkesimme vielä Ahvenlammella ystäväni kesämökillä.

Tällä tuntui erämaalta. Haeskelimme viimeisiä sieniä ja puolukoita varvikosta.

Täällä erämaajärven rannalla on rikkumaton luonnon rauha. En ollenkaan ihmettele, että ystäväni täällä viihtyy koko kesän. Nyt mökki oli jo osittain talviteloillaan, on siirrytty kaupunkiin loppuloman ajaksi.

Porojakin vilahteli maastossa, mutta meille käänsivät peräpeiliä ja katosivat omille teilleen.

Palasimme kaupunkiin ja levähdimme hetken, illalla oli tiedossa musiikkia urheilutalolla.

Kuvat ovat valitettavan huonoja, kun en rohjennut käyttää salamaa.

Sotilasmusiikki on minulle aina ollut mieluisaa.

Ohjelma

Konsertti oli hieno ja viihdyttävä, niinhän viihdekonsertin kuuluukin olla. Kuulijoita oli runsaasti.

Kai Hyttinen on miellyttävä laulaja, joka osaa eläytyä esittämäänsä aiheeseen. Hän kertoili myös pikku juttuja laulujen lomassa, siteerasi laulajaystäväänsä Tapio Rautavaaraa. "Jos pienestä miehestä jää pitkä varjo, niin tietää, että pimeys on lähellä."

Minuun teki sykähdyttävän vaikutuksen tai tarkemmin ottaen tajunnan räjäyttävän kokemuksen S. Paakkunaisen sävellys R´AI´ DO LUOHTI. Orkesterinjohtaja kertoi, että Paakkunainen oli tehnyt yhteistyötä Nils Aslak Valkeapään kanssa ja säveltänyt hänen kanssaan yhdessä joikuja. Liekö Lapin taika vaikuttanut minuun niin voimakkaasti, että tämä minulle ennestään tuntematon teos teki niin suuren vaikutuksen. Säveltäjän muutakaan tuotantoa en tunne, ehkä olisi syytä tutustua.

Konsertin loppuosan istuin hiljaa, päässäni soi edelleenkin LUOHTI.

Orkesterin johtajan nimi on minulta unohtunut, en löytänyt sitä ohjelmalehtisestäkään.

Keskiviikko päivä oli ollut täynnä uusia kokemuksia ja elämyksiä.

Tunnustuksia

2011-09-21T22:06:00.003+03:00

Minttuli laittoi minulle nämä kauniit ruusut ja haastoi tekemään tunnustuksia.

1. Lempiruokani

Vaihtelee mielialan ja vuodenajan mukaan. Kestosuosikki on uunilohi, mutta nyt olen ihastunut poronkäristykseen. Siitäkin huolimatta, että Kemijärvellä söin itseni ähkyyn. ;-)

2. Lempimakeinen

Syön nykyään vain yhden palan tummaa suklaata päivässä.

3. Lempilukeminen

Runokirjat ja novellikokoelmat. Silmäni eivät oikein kestä kokonaisten romaanien lukemista. En nim. osaa jättää aloittamaani kirjaa kesken, vaan ahmin ne yleensä saman tien loppuun asti.
Viimeisiin hauskoihin lukemiini kirjoihin kuuluu Tuomas Kyrön Mielensä pahoittaja. Seuraavaksi yritän saada käsiini hänen uuden kirjansa Kerjäläinen ja jänis.

4. Mieluisin paikka tehdä käsitöitä

Viimeksi olen kutonut sukkia autossa ruskamatkalla etelästä Kemijärvelle ja takaisin.

5. Lempielokuvani

Viimeisin ihastukseni on ollut Kuninkaan puhe.

Pyhätunturi

2011-09-21T18:59:00.004+03:00

Tässä horisontissa pitäisi näkyä Pyhätunturi. Sadepilvet kuitenkin kätkivät sen näkyvistä.

Sateen takia emme pystyneet kävelemään ylemmäksi, mutta huikeat näkymät olivat tältä tasanteeltakin.

Täällä kahvilassa istuimme odottamassa luontokeskuksen esittelyfilmin alkamista. Kirjoitimme muutamia kortteja ja tutkimme myynnissä olevia matkamuistoja.

Ilokseni löysin Hilja Aaltosen kirjoittaman kirjan "Tien päässä taivas".

Muistan Hilja Aaltosen nuoruuteni päiviltä, olin kuuntelemassa hänen palavaa julistustaan Jumalan armosta ja rakkaudesta. Lainaan pienen katkelman Hilja Aaltosen runosta.

"Vaikka ei silmäni kauaksi yllä,
se, mitä näen, riittää kyllä.
Taivas on määrännyt ajat ja tieni,
omille harteille vastuu jää pieni.
Kuninkaallista arvoa kannan,
pelkoni, huoleni Herralle annan.
Isäni, valtias taivaan ja maan,
hänkö ei pystyisi huolehtimaan".

Sain myös tällä matkallani tietää, että Hilja Aaltonen on nyt syyskuussa täyttänyt sataneljä vuotta.

Kairosmajan Revontulikappeli

Kappelista lisätietoa täällä.

Tässä yhden runoilijan sanoja kirkon seinällä. Mies oli myös löytänyt tunturissa itselleen mielenrauhaa.

Poroja liikkui teiden varsilla.

Tältä se ihmisen parturoima tunturi näyttää lumettomaan aikaan.

Lapin marjatkin maistuivat makeammilta. Ehkä ne pitkät aurinkoiset päivät kesällä antavat marjoille hienommat aromit, luulisin.

Alas kuruun emme laskeutuneet sateen takia. Nyt jäi jotain koettavaa seuraavaan kertaankin.

Olisikohan maaruska ollut vieläkin kirkkaampaa aurinkoisena päivänä?

Luonto oikein tuhlaa värejään Lapissa ruska-aikaan. Jotenkin jäi sellainen tunne tuolla tunturissa, että täällä on helppo hengittää ja tänne haluaisin vielä palata.

Alkukirjainhaaste VO # 33

2011-09-21T18:27:00.003+03:00

VOimistelijat.

Kuva on otettu heinäkuussa 2011 Veijo Rönkkösen patsaspuistossa Parikkalassa.

Täällä lisää VO-kuvia.

Kohtasimme "Hiljaisen kansan".

2011-09-20T22:53:00.003+03:00

Hiljalleen mekin siellä sateisella tiellä köröttelimme, ei juurikaan ollut muita liikkujia tiellä. Oltiin melkein erämaassa, talojakaan ei paljon näkynyt tien varrella. Minä kudoin sukkaa ja yritin pitää jonkinlaista keskustelua yllä, ettei taata vaan nukahtaisi.

Siellä Suomussalmen kohdalla sitten silmät levähtivät auki. Hei, mitä tuolla oli, palataan takaisin katsomaan.

Tämä syrjäseudun niitty oli alkanut elämään. Uskomatonta luovuutta, Reijo Kela.

Täällä lisää asiatietoa. Hiljainen kansa, olin heistä joskus lukenut tai katsellut kuvia. Oli kuitenkin mukavaa nähdä heidät omin silmin.

Niittykahvila oli nyt kiinni, mutta kesällä tässä on varmaankin ollut paljon kävijöitä.

Tämä tuhatpäinen kansa on tosiaankin tapaamisen arvoinen.

Klikatkaa kuvia isommiksi, jos mahdollista.

Noiden sementtirenkaiden suojassa on paistettu makkaroita.

Vettä satoi, mutta pieni kuiva paikkakin löytyi.

Jatkoimme taas matkaa ja kerroin taatalle satua. "Täydenkuun aikana puoliyön hetkellä hiljainen kansa herää ja mitä sitten tapahtuukaan?" - Sukanvartta syntyi ja taata pysyi hereillä. Ehkä joskus kerron sen sadun teillekin. :-)

Tämä sateessa värjöttelevä valtava lumiukko suorastaan kutsui meitä poikkeamaan pihaan.

Täällä kahvilassa hääri iloinen emäntä, hänellä oli jotain minullekin pakastimessa. Tee- ja kahvihetki piristi mukavasti.

Saavuimmekin jo napapiirille.

Tiet tuntuivat loputtoman pitkiltä. Kuuset olivat pitkiä ja hoikkia, kuvittelin miltä ne näyttävät talvella tykkilumella kuorrutettuina.

Siellä kaukana jo näkyykin Kemijärven kirkko. Kemijärvi oli tämän matkamme päämäärä. Muutama kilometri vielä ja navigattori julistaa, että olet saapunut päämäärään. Oho, onpa tuhlattu äätä.

Perillä odotti ystäväni ja uimakaverini ruokapöytä katettuna. Ihanalta maistuivatkin uunilohi ja lapin puikulaperunat.

Ruskamatkalla

2011-09-20T19:16:00.002+03:00

Rautalampi oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme. Saimme viettää rauhallisen yön ystäviemme kodissa. Kiitos, Anja ja prinssipuoliso.

Aamulla jatkoimme matkaamme, pysähdyimme ihastelemaan Rautalammin kaunista suurta puukirkkoa.

Kirkon puistossa oli jo näkyvissä syksyn merkkejä.

Kuopiossa halusin käydä, kun koskaan aikaisemmin sinne ei ole reittini kulkenut.

Kaupungintalo on kaunis ja arvokas rakennus. Poikkesimme sisällekin.

Nousimme upeita portaita ylös toiseen kerrokseen.

Kuopion tori on maineensa veroinen. Ihmiset olivat mukavia ja auttavaisia.

Kävelin hedelmäkojujen luo ja kyselin matkaevääksi luumuja. Ystävällinen myyjärouva valitsi minulle tummia ja kypsiä luumuja laatikosta. Hän myös antoi puhtaan pussin johon saisin vaihtaa pestyt luumut. Rouva kehoitti minua menemään kahvilan vessaan luumut huuhtomaan ja laittamaan reiän muovipussin kulmaan veden poistamiseksi, puhtaat luumut sitten uuteen pussiin ja matka voi jatkua. Itselleni ei siinä vaiheessa edes mielessä käynyt luumujen huuhtominen.

Taata osti itselleen lörtsykahvit ja minun nenääni tuoksuivat paistetut muikut. Ihan vaan mielenkiinnosta kyselin, että onko heillä jauhottomia muikkuja. No, eipä tietenkään, muikuthan kuuluu pyöräyttää ruisjauhoissa ennen pannulle laittoa. Muikkurouva ei kuitenkaan kysymyksestäni häkeltynyt, vaan lupasi paistaa minulle omat muikut. Pannun keskusta puhdistettiin ja rohkea kimpale voita ensin tirisemään ja sitten muikut. Tuolla yläkuvassa minun muikkuni ovat paistumassa ja hyvältä maistuivat. Tämä systeemi ei varmaankaan toimisi keliaakigoille, mutta minulle ei muutama jauhon tupsahdus aiheuta ongelmia. Siihen tarvitaan kokonainen voileipä.

Kuopion torista jäi mukavat mielikuvat, tänne pitäisi tulla kesällä moneksi päiväksi.

Olimme jo matkalla Kuopioon, kun huomasin lähteneeni sunnuntaina aurinkoisesta kotipihasta ilman takkia matkaan. Siitä se piti naulakosta heittää takapenkille kyytiin, vaan enpä sitten heittänyt. Onneksi kirpparit on keksitty, enhän minä nyt uutta takkia, kun kotona roikkuu takkeja monelta vuosikymmeneltä. Viidellä eurolla löytyikin oikein kelvollinen rukkatakki hajamieli honkkelille.

Ulostulo kirpparilta olikin ongelmallista, kun hälytyspillit parahtivat uhkaavasti. Takkia tutkittiin monen henkilön voimin, mutta hälytintä ei löydetty. Antoivat meille poistumisluvan ja pillit soivat. Vasta torilla sitten huomasin, että taatan selässä ei ollutkaan reppua. Se uskollinen seuralainen oli jäänyt kirpparin säilytyslokeroon. Taata palasi kirpparille ja taas pillit soivat.
Se hämmingin aiheuttaja olikin tallelokeron avain taatan taskussa, siinä oli sellainen iso kapula narun päässä, jossa oli hälytin. Olisi pitänyt olla vieläkin isompi kapula, ettei olisi mahtunut taskuun.

Onneksi asia selvisi ja reppukin saatiin takaisin. Kommelluksia sattuu, mutta siitä niitä muistoja syntyy. Onneksi minä en ole perheen ainoa hajamieli. ;-)

Ajelimme vielä Puijon tornille ihastelemaan laajoja näkymiä. Valitettavasti tässä vaiheessa sää ei enää ollut meille suosiollinen. Ei kuitenkaan annettu sen seikan matkaamme pilata.

Kajaaniin saavuimme taas poutasäässä.

Kaunis kirkko käytiin kuvaamassa ennen hotellin saunaosaston aukeamista. En minä saunasta välitä, mutta uiminen on ihanaa pitkän autossa istumisen jälkeen.

Tämän idyllisen näkymän vieressä on..

Voimalaitos. Siinä se jauhaa kaupunkilaisille sähköä ihan keskustan tuntumassa.

Uni maistui hotellin mukavassa sängyssä ja aamulla taas matka jatkuu.

Aamukampa/syyskampa # 004

2011-09-11T09:11:00.002+03:00

Kuvat olen ottanut tänä aamuna kuntopolkumme varrelta aamuisella uintireissulla. Klikkaa kuvaa isommaksi.

Näiden kuvien välityksellä kerron vielä blogini jäävän ruskatauolle.

Täällä lisää syyskampoja.

Simo täällä, hei!

2011-09-10T15:34:00.003+03:00

Terveiset vaan kotiväelle.

Hyvin täällä ovat päivät menneet. Jos silloin tulopäivän aamuna kuvittelin, että täällä sitä varamamman hoivissa vaan köllötellään kaikessa rauhassa, niin enpä olisi voinut pahemmin erehtyä. Liikettä on ollut.

Tuskin ehdin tupatarkastuksen pitää tulopäivänä, kun mamma jo pujotteli repun selkäänsä ja minulle valjaat. Taata heitti meidät työhön mennessään rantaan ja ehti vielä pienen lenkin kanssani tehdä sillä aikaa kun mamma kävi uimassa. Siinä me taatan kanssa ihmettelimme, että mikä kumma taika tuossa järvessä on, kun mummelit sinne syyskylmään veteen niin innokkaasti pulahtavat.

Taata lähti työpaikalleen ja minä turvasin kahden mummelin kotimatkaa metsätietä pitkin. Nostin julmetun rähinän yhdelle isolle koiralle, näiden mummojen lähelle et sitten tule. Iso koira katseli hölmistyneenä, että mitä nyt. Enhän minä voinut tietää, että tuo koira tunsi varamamman ennestään. Niin tuntuivat lähes kaikki muutkin kylän koirat olevan varan tuttuja.

Ruokahuolto on pelannut hyvin, varamamma on paistanut ja keittänyt minulle lihaa, hän ei oikein luota noihin papanoihin yksistään. "Koiran kuuluu saada lihaa", sanoo vara.

Varamammalla on ollut "jetlakki", mitä se sitten lieneekään? Kai se sitten on sitä, kun vara on aamuyöllä kolmen maissa herännyt pirteänä kuin duraceljänö. Me olemme taatan kanssa jatkaneet uniamme. Totuuden nimissä on kuitenkin mainittava, että tuo varamamma on sitten vastaavasti iltapäivällä sammunut kuin tallilyhty. Eipä ole meikäpojan tarvinnut yksinään päivätorkkuja vedellä.

Olisitte vaan ottaneet minut mukaanne sinne Skotlantiin, olisin siellä hetkessä selvittänyt sen ikivanhan kysymyksen, että onko siellä kiltin alla mitään, vai eikö ole. Tai no, mitäpä te mummelit sillä tiedolla tekisittekään. Jääköön edelleenkin salaisuudeksi säkkipillinsoittajien hameen helmukset. ;-)

Kukahan tuossakin on kulkenut, varmaankin naapurin kissa.

Tämä kohta on ehdottomasti merkattava. Tämä piha on kesän aikana muuttunut oikein aarniometsäksi, pieniä polkuja saa oikein hakea. Tutkittavaa on paljon. Yhden sisiliskon jahtasin rappujen alle ja harakat ajoin pois luumupuusta. Kyllä täällä hommia olisi yhdelle pienelle koiralle.

Kivaa täällä on ollut, mutta mukavaa on taas nähdä oma mamma ja pappa. Teenpä tuossa vielä oikein komeat hännän huiskutukset teille. Nähdään!

Värisiepparin testausta

2011-09-10T09:58:00.002+03:00

Kerroin aikaisemmin näistä Ameriikasta tuomistani color catchereista, nyt näitä on testattu.

Laitoin tämän uuden yöpaidan ensimmäistä kertaa koneeseen punaisten vaatekappaleiden kanssa, punaiset pyykit yleensä ovat eniten harmia tuottaneet aikaisemmin. Valkoiset raidat ovat edelleenkin valkoisia, ehkä tämä toimii. Värisiepparitilkku on nyt iloisen punainen, pesuaineita en käyttänyt, ainoastaan pesupähkinöitä.

Harmaa alukjaan valkoinen siepparitilkku oli vaaleiden kirjavien pyykkien kanssa samassa koneessa eilen, tulos harmaa.

Täältä löysin lisää asiaa värisieppareista.

Viimeisenä lomailtana Austinissa.

2011-09-08T19:50:00.005+03:00

Austinissa on kuukauden ensimmäisenä torstaina illalla markkinat. Silloin käsityöläiset ja taiteilijat tuovat valmistamiaan tuotteita myytäväksi. Tavallisia kauppiaita on myös ja monenlaisia ruokia on tarjolla markkinayleisölle.

Teksasissa kun ollaan, niin bootsit ovat täällä ehdoton must.

Yksinäinen cowboy siinä lauleskeli olemattomalle yleisölle. Me tulimme hieman liian aikaisin paikalle, se kannatti, onnistuttiin saamaan parkkipaikka ihan läheltä.

Ruokakojujen myyjät olivat jo asentaneet pöydät valmiiksi.

Koska meillä oli vielä aikaa, niin poikkesimme lähikadun pikku butiikkeihin katsomaan kaikkea jännää. Karkkikaupan omistaja on huumorintajuinen, kun on keksinyt laittaa tuollaisen pullukan kauppansa seinälle.

Lisäaineita ja räikeitä värejä sekoitettuna sokeriin, olkaa hyvä.

Vanhat soittimetkin on ripustettu karkkikauppaa somistamaan.

Tämä kauppa ansaitsee tulla esitellyksi, valtavasti bootseja, satoja erilaisia. On suuria ja pieniä. Käsintehtyjä valtavan kalliita.

Nämä kaunokaiset olivat minun suosikkini. Tuskin kuitenkaan olisin ostanut, vaikka rahaa olisi ollutkin. Tuo kaunis kirjailu viehätti. Hevostyttöjen unelmakauppa, luulisin.

Näitä kivoja lehmiä on Austinissa pitkin puistoja ja katujenvarsia. Ajattelimme ensin käydä kuvaamassa kaikki lehmät, mutta luovuimme ajatuksesta kun kuulimme niitä löytyvän 90 erilaista.

Tämäkin ammu pääsi vielä blogia kaunistamaan.

Laskevan auringon talo markkinatorin vieressä. Aamulla alkaa kotimatka.

Congress bridgen lepakot ovat kuuluisia Austinissa. Joka ilta juuri ennen auringon laskua ne lähtevät sillan alta ruokailemaan. Niitä on satoja tuhansia (jostakin luin, että 1,5 milj.), ohilento kestää n. 15 minuuttia. Kesän ne viettävät Austinissa ja syksyllä palaavat Meksikkoon. Lepakot auttavat austinilaisia luomuviljelijöitä syömällä tuhohyönteisiä.

Me onnistuimme näkemään lepakkojen lähdön ruokailemaan, saavuimme juuri silloin jeepin kanssa sillalle. Kuvia en saanut otettua, kun emme voineet pysähtyä .

Kaupunkilaiset ja turistit kokoontuvat iltaisin sillalle lepakoiden lähtöä ihastelemaan.

Lepakkokuvat olen etsinyt netistä.

Kiitos kaikille rakkaille, jotka olitte vaikuttamassa ensimmäisen Ameriikanmatkani onnistumiseen. Järjestitte minulle unohtumattoman elämyksen. Kiitos veljelleni, joka rohkaisi minua lähtemään ja kiitos Anniinan perheelle ihanasta lomasta. Sydänlämmin hali kaikille, suukko pikkuiselle Perrinille ja rapsutukset koirille.

Tähän päätän kuvakertomukseni Teksasin matkastani. Kuvia on otettuna n. viisisataa, niissä on mammalle muistelemista. Nyt keskityn taas uusiin seikkailuihin.

Matka jatkuu

2011-09-08T18:52:00.001+03:00

Texas State Capitol

Austin on Teksasin hallinnollinen keskus. Sisään tullessamme jouduimme samanlaiseen turvatarkastukseen kuin lentokentälläkin. Anniina toimi oppaana, hän on käynyt täällä usein aikaisemminkin.

Mahtavat saranat tässä rakennuksessa.

Täällä lisää tästä rakennuksesta. Kongressin edustajien kokoushuone.

Kävimme myös ruokakaupassa, jonka kasvis- ja vihannesosastolla minä menin ihan sekaisin, näpsin valtavasti valokuvia, kukaan ei tullut kieltämään.

Tästä kulhosta sai ottaa maistiaiset hunajamelonista.

Lehtikaalia, porkkanaa ja parsakaalia.

Anniina vei meitä taas erilaiselle asuinalueelle. Täällä talot ovat kaikki valtavan isoja ja kauniita.

Tyylikäa ja kaunis talon edusta.

Metsäkauriit tulevat pihoille ruokailemaan, kun metsät ovat ruti kuivia.

Pihoilta löytyy tuoretta ruohoa kastelluilta alueilta.

Olisikohan näiden pelättien tarkoitus pelotella kauriit muualle, vai ennakoidaanko tässä jo halloweenia. Tuollainen pelätti olisi kiva meidänkin pihalla, saisin hyvän kilpailijan. Hih.

Mitähän tämän portin takaa löytyisi?

Kauniita taloja riittää kuvattavaksi.