tiistai 27. marraskuuta 2018

Pihan öttiäisiä.


 

 Kimalaiskuoriainen.


 Lehtokotilo


Kultakuoriainen

Tähän keskeneräiseen luonnokseen on jäänyt blogini päivitys viime kesänä. Kolme kuvaa, ei muuta.

Sitten tuli uupumus ja sellainen väsy, että tekstiä ei vaan irronnut. Muitakin kuvia on kesällä otettu, ehkä niitä  joskus vielä blogiini siirtelen.

Kiitos kaikille, jotka olette kuulumisia kyselleet. Hengissä siis vielä ollaan, sydäntä on tahdisteltu ja elokuun lopulla sairaalassa saivat vielä virkoamaan kuumehoureisen mummelin. Olihan sekin kokemus, koskaan aikaisemmin en ole joutunut selviytymään 39,9 asteen kuumeesta.

Syksy on sujahtanut ohi kuin varkain, ei oikein voi tajuta kuinka nopeasti päivät kuluvat.

Kiitos Anjalle kun havahdutit minut todellisuuteen taas. Avasin blogin ja löysin vanhoja viestejä, joita en ollut huomannut aikaisemmin. Yritän taas kerran parantaa tapani ja poiketa edes kerran viikossa blogistaniassa. Yksi kommentti oli niin kiinnostava, että teen kohta uuden postauksen löytääkseni tuntemattoman verisukulaiseni.

Oli laitettava ensin tämä ötökkäjuttu bittitaivaalle,
 kun nuo kuvat olivat luonnoksena odottamassa.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, öttiäisiä! Pihan pikku mönkiäisiä on hieno tarkkailla ja opetella tuntemaan 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Toivottavasti öttiäiset selviävät talven yli, tulisi nyt vähän luntakin suojaksi.

      Poista
  2. Hellyttävän ihania kuvia pienistä eläjistä on sinulla! Nämä pienet ovat tärkeälla paikalla luonnon kiertokulussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania ovat, kunhan vaan lehtokotilot eivät liikaa leviäisi.

      Poista