keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Annoin sukututkimukselle pikkusormeni ja kuinkas sitten kävikään.





Hetken ne kestivät, upeina loistivat ja sitten helle uuvutti.







Ystävälle kasasin torkkupeiton isoäidin neliöistä, näitähän virkkasin Fb-kaverien kanssa lapun päivässä. Sitten väliin tuli Mandalat ja Suomi 100 Kalevalapeitot, pikkulaput jäivät odottamaan. Olisi vieläkin lappuja yhteen peittoon. Odotan inspiraatiota niiden yhdistämiseen.

*

Nyt pääsen varsinaiseen asiaani. Helteisinä päivinä ei ulkona jaksanut mitään tehdä ja nyt on taas liian kylmä. Onneksi on netti. En olisi uskonut, että vielä minäkin istun nenä kiinni ruudussa tavailemassa kaikkia mahdollisia tiedostoja, joita ikinä onkaan keksitty digitalisoida. "Ennenvanhoja" tilastoja syntymistä, kuolemista ja avioonvihkimisistä.

Kaikki alkoi siitä kun me teetimme Family Tree dna-testit, tästä olenkin jo maininnut aikaisemmin. Jutun piti olla sillä selvä, mutta nyt on tullut sähköpostiin kirjeitä. Moni muukin on Suomessa teettänyt ko. testin ja saanut pitkän listan nimiä henkilöistä joilla on samaa geeniperimää.

Nyt rouva keskisestä Suomesta haluaisi löytää biologisen isänsä sukulaisia, no geeniperimän mukaan minä olen hänen sukulaisensa. Rouvan asiaa hoitava henkilö on pyytänyt minultakin apua näiden sukuselvitysten avaamisessa.

Olen selvitellyt isäni sukuhistoriaa, ei ole ihan helppoa kun isäni perhe hajosi vanhempien kuoltua, ja silloin lapset joutuivat eroon toisistaan. Yhteyttä ei juurikaan ole pidetty, nyt kaikki sen sukupolven henkilöt ovat jo kuolleet. Tiedän että minulla on kolme serkkua, isäni veljen lapsia, joita en ole aikuisena koskaan tavannut.

Viime päivinä olen  tutustunut sukuni tarinaan koneen ja paperisten muistioiden välityksellä.

Tällä hetkellä vanhin tiedossaoleva on Jöran Tuomaanpoika ja hänen vaimonsa Margetha, syntymäikaa en löytänyt, mutta heidän pojastaan Jaakob Jöraninpojasta s. 1660  kaikki alkaa.



Suonpään torpantytär Iita Sofia Juhontytär ja Löyttymäen torpanpojan Erland Nehemiaanpojan  vihkimisestä on tässä merkintä, vihkipappina oli J. Hammarin. Vihitty 30.12.1877
Isoäitini vanhemmat, he saivat 13 lasta, joista Lahja Elisabeth eli vain 17 päivää.


Tätä lukiessani tunsin jotain liikutusta sydänalassani. Tässä kerrotaan isäni äidin syntymästä. Kummeina olivat Kaarlo ja Eeva-Stina.

En koskaan päässyt tuntemaan isoäitiäni, hän kuoli jo isäni ollessa pieni poika. Toinen isoäitini, äitini äiti tunsi Amandan ja kertoi hänen olleen ahkera ja lempeä ihminen. Ikävää, että hänen kuusi lastaan menettivät äitinsä liian varhain.



Huhtikuun seitsemäntenä vuonna 1816 syntyi tytär Anna Justina rusthollari Carl Christerinpoika Isoperheelle ja hänen vaimolleen Margaretha Andersintyttärelle.

Anna Justiina oli Iida Sofian isoäiti, Annalla oli yksitoista lasta.

Kun olen selannut monta päivää näitä syntymä- ja rippikirjoja, niin olen huomannut että paljon on syntynyt oägta eli äpärälapsia. Näiden lasten sukupuusta ei ilman dna-tutkimusta ota kukaan selvää. Kirjoja on vaikea lukea kun käsialoja on monia ja usein vanhalla ruotsinkielellä kirjoitettuja.  Suomenkieliset kirjurit vaihtoivat d:n t-kirjaimeksi, g:n j-kirjaimeksi.

Mukavaa on lukea lapsen syntymisestä, usein kuitenkin kerrottiin vauvan tai äidin kuolemasta samassa ilmoituksessa, surullista. Lapset kuolivat punarokkoon ja hinkuyskään. Olisikohan tuo punarokko ollut tulirokkoa? Keuhkotauti oli myös tuolloin ankara. Mammani kaksi nuorta veljeäkin kuolivat rintatautiin, löysin ilmoituksen heidän syntymistään, mutta kuolinpäivää en löytänyt, toistaiseksi on uskottava mamman kertomukseen.


.
Tätä ihanuutta saa taas odotella kokonaisen vuoden. Onneksi on kuvat.






11 kommenttia:

  1. Ihanat tulppaanit!!!

    Onpa sinulla jännittävää! Äitinikin alkoi tehdä sukututkimusta ja sieltä löytyikin jotain ihan yllättävää. Otin uuteen sukuhaaraan yhteyttä, todistin henkilöyteni ja sain ostaa 'uusien' sukulaistemme sukukirjan 100 eurolla. Annoin tietty kirjan äidille.

    Kuolinsyyt vanhoissa papereissa ovat vaikka 'vatsanpoltetta' eli sehän voi olla vaikka syöpä tai olla olematta.Rintatauti oli hyvin yleinen kuolinsyy.

    Mukavaa viikon jatkoa<3

    VastaaPoista
  2. Leena, kiitos kommentistasi.

    Todellakin jännittävää on ollut. Meille on jo tulossa kaksi ennen näkemätöntä serkkua tänä kesänä käymään, toinen on mieheni serkku ja toinen minun.

    Olipa mukava lukea äitisi löydöstä, onnittelut uuden sukuhaaran löytymisestä.

    Jatketaan tutkimuksia.

    VastaaPoista
  3. Vau, sinähän olet päässyt pitkälle tuon sukututkimuksen kanssa, ja se onkin varmaan niin mielenkiintoista että siihen jää koukkuun. Yksi Amerikan pikkuserkuistani lähetti joitakin vuosia sitten ison tiedoston jossa oli sukutaulu,mutta harmikseni hävitin sen tai en löydä ; se oli entisessä sähköpostissani enkä enään pääse sinne, tai sitä ei enään ole olemassakaan.
    Upeita kukkakuvia olet taas ottanut:) Kaunista loppuviikkoa Unelma:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on aikaisemmin kerättyä tietoa paperiversiona, tarkistelen tietojen oikeellisuutta. Kun tuon vanhan tutkimuksen aikoihin ei vielä ollut nettiä, eikä tietoja kaikkien ulottuvilla. Uudemmat tiedot ovat vieläkin lukkojen takana.

      Lähinnä minua kiinnostaa millaisia elämäänkohtaloita esivanhemmillani on ollut. Aina joku tiedonjyvänen löytyy kun innokkaasti etsii.

      Poista
  4. ihanat kukat.
    Minä en ole tutkinut sukuani, mutta eräs serkkuni on päässyt isäni puolelta 1700 luvulle.
    Olisihan se kiva tietää suvusta, mutta aika ei riitä niiden tutkimiseen.
    Hyvää viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä saat serkkusi tutkimuksista kopion?

      En minäkään nuorena ollut kiinnostunut, nyt harmittaa kun en aikanaan kysellyt enemmän.

      Poista
  5. On se vaan mielenkiintoista. Kaikki mitä kirjoitat, pätee myös minuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin siinä käy kun on yhteiset geenit. Mukavaa kun kävit lukemassa.

      Poista
  6. Ihanista tämänhetken kukista sukututkimukseen, siis laidasta laitaan! Mielenkiintoista on heittäytyä siihen mikä houkuttelee. Intoa ja löytöjä toivon.

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoista asiaa. Kyllä sinä olet menettänyt sukututkimukselle selvästi enemmän, kuin pikkusormen!
    Kyllä oma sukuni kiinnostaa minuakin, mutta olen vain selvillä 1700-luvun alusta äidin puolelta.
    Kukkaharrastuksesi ja virkkaukset ovat sopivaa vastapainoa.
    Kauniita kukkia ja sitä samaa väriloistoa on tilkkupeitossakin.

    VastaaPoista
  8. Hei! Päädyin sivuillesi seuratessani sukujuuria (Erland ja Iida Sofia ovat isoäitini äidin vanhemmat). Voinko laittaa sinulle yksityisviestin?

    VastaaPoista