maanantai 30. tammikuuta 2017

Sumuisia päiviä.




Sumua tuntuu olevan päässäkin. Hukkasin juuri kaikki vaivalla rusnaamani tekstit näiden kuvien alta. En ymmärrä mitä tapahtui.

Tein välillä aina tallennuksenkin ja tunnisteet. Kaikki mennyt. Nyt harmituksella ei ole mitään rajaa.



Eilen bongattiin pihan lintuja. Mihin ihmeeseen tirpat katosivat? Noutopöytä on katettuna vanhaan linnunpönttöön, pohjaa vaihtamalla se pääsee taas keväällä alkuperäiseen käyttöönsä.



Nyt laitan koneen kiinni ja lähden uimaan. Näiden kuvien tekstit saavat jäädä, ehkä joskus vielä saan inspiraation joidenkin ajatusten uudelleen avaamiseen.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Yöjuttuja


Minulla on päiväjärjestys mennyt ihan sekaisin, en saa unta illalla. On varmaankin jätettävä päikkärit vetämättä, varsinkin ne kaksi-kolmetuntiset. Aamulla reippaasti ylös vaikka kuinka kirpaisisi.

Siitä yövalvomisesta en sen isompaa stressiä ota, tunnit kuluvat valvoenkin. Viime yönä viihdytin itseäni miettimällä kaunista suomenkieltämme ihan vaan tämän 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi. Uskomatonta, että näin pienellä kansalla on oma rikas hyvin kehittynyt kielemme ja vielä murteet bonuksena.

Suomenkieli on hyvin tasa-arvoinen, kun täällä syntyy pienokainen niin vauva on heti HÄN, ei mitään erottelua sukupuoliin ( han eller hon ). Nythän sukupuoliakin kuuluu olevan kolme, näin kertoi tv:ssä yksi kaunis nuori ihminen. Onneksi meillä kaikki Jumalan luomat ihmiset sopivat hän-sanan ryhmään.

Aikanaan minulle tuotti suuren hämmennyksen kun pronominien lisäksi myös asiat ja esineet ovat joissakin kielissä feminiinisiä tai maskuliinisia. Suomenkielen opiskelijan ei tarvitse tietää onko "tuoli"  f tai m. Ihan niinkuin sillä tiedolla olisi mitään virkaa, riittää että saat pyllysi alle tuolin jos jalkojasi väsyttää.

Entä sitten ne epämääräiset artikkelit, miksi ihmeessä sanan eteen on laitettava epämääräinen artikkeli kertomaan, että tästä asiasta puhutaan nyt ensimmäistä kertaa? Tottahan valistunut kuulija sen huomaa itsekin ilman a tai an, lisäksi tässäkin asiassa tarvitaan kaksi merkkiä (vokaali/konsonantti) ja toiset kaksi kun asiasta puhutaan uudellen.

Prepositiot aiheuttavat minulle tuskaa vieläkin ja niiden vastineet suomea opiskeleville. Sijamuodoista ei nyt sen enempää, niistä saisi jo yksinään romaanin aikaiseksi. Sijamuodot ym. kieliopin termit opitaan koulussa yleensä vieraskielisinä, koska se auttaa muiden kielten opiskelua. Sijamuotojen suomenkielisiä nimiä tuskin enää osataan, tosin ne ovat hyvin kuvaavia ja havainnollistavia.  Laitanpa yhden yöllä keksimäni esimerkin, joka on mielestäni hauska.  Adessiivi on suomeksi ulko-olento ( pääte -lla, -llä )
"Pihalla on lumiukko".  (Ulko-olento)  😉

Kun lapsi tai kielen opiskelija ensimmäiseksi oppii suomenkielen aakkoset ja öökköset, niin samalla hän jo onkin oppinut ääntämään sanat, niin lausutaan kuin kirjoitetaan. Meillä home on home ja made on kala.😊

Nyt tämä inessiivi/sisäolento lähtee juomaan isännän keittämät päiväkahvit.



sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Viime vuonna tammikuussa.


Eilen valittelin taatalle ettei minulla ole enää mitään kirjoittamista blogiin kun täällä kotona vaan nautiskelemme maaseudun rauhasta ja hiljaisuudesta.

Nyt keksin uuden idean, me vanhathan tykkäämme muistella menneitä aikoja. Naamakirja ehdottaa aina välleen julkaistavaksi jotain vanhaa kuvapostausta, miksei blogissakin voisi. Siispä etsin tammikuun 2016 kansion ja valitsin tämän yllä olevan kuvan.

Olen juuri oppinut kirjoittamaan tuon vuosi 2016 ja nyt se on vaihdettava vuodeksi  2017:toista. Onneksi täällä blogissa tuo päiväys muuttuu automatik.  😊

Huomasin eilen, että bloggerissakin voi nyt käyttää hymiöitä. " Tackar o bockar ", sano turkulainen. Nyt ei enää tarvitse hymistellä hih..hih...hah...hahhhaa, kääk, jos on kuvitellut keksineensä jonkun puujalkavitsin  tänne bittitaivaalle.

Vähän nolona selasin vuodentakaisia tammikuun kuvia, suurin osa oli kätteni tuotoksien esittelyä. Vitsi, tänä talvena olen saanut hädintuskin yhdet sukat kudotuksi. Nyt ei vaan koukku laula, odotellaan tuottoisempia aikoja.

Onneksi tänään ei tarvitse edes keitellä, on valmista jääkaapissa. Kokeilin viikonlopuksi portteripaistia. Siitä sain vinkin Öjan reissulla. Kilon paistista riittää meille kahdelle melkein viikoksi. Tein sellaisen oman version ja hyvää tuli. Pitäisikin ryhdistäytyä ja kirjata resepti Viljattomaan, no sitten kun valoa taas on tarpeeksi kuvausta varten. Portteri ei ehkä sittenkään sovi viljattomaan, itselleni siitä soosista ei tullut mitään hankalia seuraamuksia.

Kahtena päivänä joki oli jäässä, mutta tänään virtaa taas vapaana. Kovin vaihtelevat nuo säät. Tänään uskaltaa jo nokkansa pistää uloskin kun pakkasta on vain kaksi astetta.



lauantai 7. tammikuuta 2017

2017


                                    Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö

En nyt ala presidenttimme puhetta sen enempää referoimaan koska puhe taitaa vieläkin olla Yle Areenassa katsottavissa. Sen kuitenkin haluan kertoa, että tuntui hyvältä kun hän kansalaisille toivotti hyvää uutta vuotta ja myös Jumalan siunausta. Minäkin toivotan Tasavaltamme presidentille viisautta, voimia ja Jumalan siunausta tärkeässä tehtävässään.

Tätä tämä elämäni nykyään on, jo seitsemäs päivä menossa ja vasta nyt saan TV I:stä uudenvuodenpäivänä ottamani kuvat tallelle blogiin.

Näin se vuosi yleensä meillä alkaa, presidentin puhe ja Wienin filharmonikkojen
uudenvuoden konsertti.
   

Tämän uudenvuoden konsertin olen halunnut aina katsoa, jonain vuonna matka tai jokin muu este on ollut, mutta melkein kaikki konsertit olen kuunnellut kuusikymmenluvun alusta lähtien, silloin meille tuli mustavalkoinen televisio.

Nykyään  orkesteriin kelpuutetaan naismuusikotkin. Kukka-asetelmien ihanuudesta voi väritelevision aikana erityisesti nauttia.


Konsertin aikana näytetään myös kaunista balettia ja tänä vuonna taas näitä upeita Lipizzan hevosia. Taas tuli mammalle uutta tietoakin, pienet varsat syntyvätkin mustina ja vaalenevat kasvaessaan. On tästä varmaan kerrottu aikaisemminkin, mutta olen asian unohtanut. Sellaista sattuu. Oikeastaan tuossa jutussa on hyväkin puolensa. On hienoa kokea uuden oppimisen iloa, ei haittaa yhtään vaikka tuon saman ilon on kokenut jo aikaisemminkin. 😊



Suloinen varsa on juuri noussut ensi kertaa huojuville jaloilleen.  Olisi hienoa päästä joskus katsomaan näitä hevosia sinne ratsastuskoululle.


Olisihan tuo konserttikin mahtava kokemus, liput taitavat olla jo varatut monelle vuodelle eteenpäin ja hintakin saattaa olla sen mukainen. Onneksi on väritelevisio.

Hyvää Uutta Vuotta!

Kuvat olen ottanut Yle TVI  lähetyksistä, oman tv:n ruudusta.