keskiviikko 16. elokuuta 2017

Marja-aika pihassa


Vadelmia kuvasin jo aikaisemminkin kauppapuutarhassa, siellä marjat kypsyivät katoksen suojassa paljon aikaisemmin kuin tässä kotona. Vadelmantaimia istutimme ensin vain viisi  kappaletta, nyt niitä taitaa olla jo kymmenen.



Mustaviinimarjapensaat ovat vanhoja ja niihin oli pesiytynyt jokin ötökkä. Ensimmäisenä keväänämme täällä ennen varsinaisten lehtien puhkeamista keräsin oksilta vaaleanvihreitä pallukoita oikein urakalla. Nyt marjoja on paljon runsaammin, mutta pieniä ovat kooltaan. Pitäisi kai vaihtaa uusiin taimiin.



Karviaiset meillä katoavat pensaista heti tuoreeltaan, eipä tarvitse hilloja keitellä.


Neljän värin viinimarjatorttua tarjosin vieraillemmekin.

Vihreät viinimarjat ovat siitä hyviä, että rastaat jättävät ne rauhaan, luulevat kai marjoja raaoiksi. Lehtokotiloita ei voi hämätä millään, kiipeävät ryöttänät marjojen kimppuun yön hiljaisina hetkinä. Kotiloratsioita on pidettävä aamuin illoin.

Karhunvattu ( yksi taimi ) ja pensasmustikka ( viisi alkua ) ovat myöhässä, toivottavasti ehtivät kuitenkin maistiaisia antamaan. Tyrni ja saskatuuna eivät vielä ole osanneet päätää kannattaako tähän pihaan jäädä pysyvästi vai olisiko parempi kuolla kupsahtaa pois.

Eilen kuvasin marjoja metsässä, niistä seuraavaksi.

6 kommenttia:

  1. Herkullisia kuvia! Vesi kielellä katselen varsinkin karviaista, sitä meillä ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karviaiset ovat parhaita suoraan pensaasta suuhun. :-)

      Poista
  2. Niin kauniita kuvia. Teillä on jo kaikki marjat kypsiä. Meillä ei vielä pääse poimimaan mitään marjoja, punaiset viinimarjat kypsiä ehkä ensi viikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myöhässä täälläkin ollaan. Mustatviinimarjat ovat kovin happamia, aurinkoa olisi saanut olla enemmän.

      Poista
  3. Voi miten herkulliset marjakuvat! Hävitimme kaikki uudet mustaviinimarjat, siinä menivät mortit, vertit, öjebyt ja mitä niitä olikaan. Jaoimme kotimme ensimmäisen omistajan aikanaan Pohjanmaalta tuoman herkullisen vanhan lajikkeen. Se kyllä onnistui, mutta edelleen saamme marjoja toivottoman vähän, eivätkä ne ole suuria, vaikka vettä on tullut yllin kyllin. Mitään elukoita en ole niissä huomannut.

    Karviaisia onneksi tulee ja niitä sitten napsuttelemme, R. syö myös punaista viinimarjaa. Olga söi eläessään kanssamme karviaisia. Hinnomäen keltaista olemme istuttaneet lisääkin.

    Mukavaa viikonloppua je elokuun lumoa♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on vanhoissa viinimarjapensaissa pienet marjat, pitäisi kai uusia pensaita vähitellen.

      Karviaisista mekin tykkäämme. Supikoirat myös tykkäävät karviaisista.

      Poista