keskiviikko 16. elokuuta 2017

Marja-aika metsässä.


 Voiko marja vielä kauniimpi olla? Ei voi.

Suon värit ja tuoksut ovat voimaannuttavia. En minä enää suolle pääsisi jos samoja polkuja pitäisi käyttää kuin ennen kuljettiin. Nyt autolla pääsee suon reunalle ja siitä eteenpäin hyvin tallattua kinttupolkua eteenpäin.  Marjat oli jo ehditty kerätä toisten toimin, mutta jotain kuvattavaa sentään löysin ja suon tuoksua ei voi viedä mennessään.


Kaarnikka eli variksenmarja. 

Suon värit ovat niin väkeviä ja voimakkaita.

Siitä onkin jo kuusikymmentä vuotta kun ensimmäisen kerran tulin saareen Suomi-laivalla. Mökille ei ollut autotietä, eikä autoakaan vielä moniin vuosiin. Päijänteen mahtavat maisemat lumosivat kaupunkilaistytön, en uskonut mitään niin kaunista olevan olemassakaan. Vuodet ovat vierineet kuin omalla painollaan, ei mennyt niinkuin ajattelin ja toivoin. Rakkaus luontoon ja Päijänteen lumo on kuitenkin säilynyt.

Askel on lyhentynyt ja beetasalpaajaa kuluu, ei sitä enää kirmailla mättäältä toiselle kuin nuori hirvi. Tasaseen on katsottava askel kerrallaan, kaatua ei saisi kun se rotanmyrkky on ohentanut veren. Se ei taida kelvata hyttysellekään, vai onko niitä tänä kesänä?

Enpä olisi koskaan voinut kuvitella kulkevani marjametsässä kamera kaulalla. Metsä ja suo avautuvat uusin silmin. Elämälle kiitos tästäkin kesästä.
 

Juolukka.



Taikinamarjoja meillä kasvaa mökin metsikössä, on oltava tarkkana ettei sekoita kuusamapensaaseen, marjat ovat saman näköisiä, lehdistä tunnistaa.


Taikinamarja


Tästä karvajalasta ei ole tarkempaa tietoa, komea on ja puvussaan ruutua ja raitaa. Ankaran googlettamisen jälkeen olin tunnistavinani tämän ruutukärpäseksi.


Nousimme korkealle mäelle, metsä on hakattu pois, niinpä näkymää onkin Sysmään asti tällaisena kirkkaana elokuun päivänä. Siellä siintää horisontissa sinisenä Päijänteen itäinen ranta.


No hupsis, kuka sulki portin? Ei ollut vielä viime kesänä tässä puomia. Ehkä tämäkin on jo merkki siitä, että meikämamman marjaretket saavat loppua ja nuoremmat terveillä jaloillaan pystyvät kävelemään tai pyöräilemään luotoretkilleen.

Täytyykin tarkistaa tuo kansallispuiston marjastus- ja sienestysoikeus.

Ps. Puomi ei ollut lukossa.

14 kommenttia:

  1. Upeita marjoja:) Täällä pitkään asunut suomalainen ystäväni vietti lähes koko kesän SUomessa, ja lähetti minulle kuvia poimistaan hilloista ,ja suosta missä niitä kasvoi ,ja olin kyllä hieman kateellinen..Yllätyin kun joitakin viikkoja sitten näin pakastettuja juolukoita pakastemarjojen joukossa.
    Ihania marjakuvia Unelma:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juolukat ovat ihan hyviä muiden marjojen joukossa, mietoja ovat.

      Poista
  2. Upeat kuvat marjoista. Lakka on todella kuvauksellisen kaunis marja. Variksenmarjoista olen joskus tehnyt viinihapolla tuoremehua, upean väristä tulee, ja juolukkaakin väheksytään suotta. Sehän on todettu oikeaksi terveysmarjaksi.

    Niinhän se menee, eipä suolla kulkeminen enää suju niinkuin ennen meikäläiseltäkään ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lakkoja löytyi ehkä kupillinen, mustikoita vähän enemmän. Karpaloita näkyi myös, olivat vielä ihan raakoja.

      Olen markkinoilta ostanut variksenmarjoista tehtyä jauhetta, kehuivat kovin terveellisiksi.

      Poista
  3. Ihanat kuvat marjoista.
    Hyviä marjoja kaikki.
    Taikinamarjoja en ole täällä nähnyt, vaan muistan ne lapsuudesta.
    Lapin variksenmarjat ovat mehukkaita, täällä ne ei ole hyviä, ovat kuivia.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi.

    Mukavaa loppuviikkoa.

    VastaaPoista
  5. En ole juolukoita ja variksenmarjoja nähnyt mies muistiin. Ei sen puoleen lakkojakaan ole ollut kuin lakkahillossa. Kauniit kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lakkahillo onkin erityistä herkkua. Olen lukenut jostakin, että tänä kesänä on tullut paljon lakkoja, kauppiaat eivät enää osta niitä kerääjiltä.

      Poista
  6. Kauniita kuvia! Pari viikkoa sitten kävin suolla lakkoja poimimassa ja juolukoita ja karpalon raakileita näin siellä myös. Lasten kanssa käydään marjastamassa ja sienestämässä, ja kun hyvä kohta löytyy, se sujuu ihan mukavasti, kun itse kerään ämpäriin ja lapset napsivat marjat suoraan suuhun. 1.5-vuotiaskin mennä viipottaa metsässä jo hienosti napsii samalla mustikoita, tosin itse täytyy olla koko ajan tarkkana, ettei mitään myrkyllisiä sieniä tai marjoja ole lähettyvillä. Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa oli lukea, että viet lapsesikin metsään. Onnellisia sieni- ja marjaretkiä teille paljon lisää.

      Poista
  7. Lakat olisivatkin tosi hyviä, nami!
    Mutta meilläpäin ei niitä taida ehtiä noukkimaan,toiset noukkii ne jo raakanakin varmaan.
    Mustikoilla oltiin ja olikin paljon taas tänä vuonna.
    Meillä onneksi on sellanen paikka, että päästään suoraan autosta metsään ja siittä heti alkaakin mustikkapaikkamme.
    En minäkään pystyisi enää pitkiä matkoja missään ravaamaan, nytkin kontaten melkein mustikkani noukein.
    Laitoin sulle postia, mutta ei tainnut jostain syystä lähteä, koska sanoi mulle vaan, että virhe ja ei voitu lähettää...saa nyt nähä, lähtikö silti?
    Kauniita kuvia olit napannut suolta.
    Hyvää loppukesää sulle sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka, ei tullut postisi perille. Kokeile uudelleen, osoitteeni ei ole muuttunut.

      Kiitos kommentistasi.

      Poista