tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kotiseuturetkellä.


Toisen pääsiäispäivän aamu valkeni kirkkaana ja pakkasen huurruttamana. Päätimme lähteä ajelemaan ihan outoja teitä, tarkoitus oli selvittää pitäjän retkeilyreittejä. Olisi kiva viedä joskus nuorisoa laavulle eväsretkelle.

Retkeily- ja patikkareittejä näyttää olevan helppoja ja vaativia, jokaiselle sopivia oman kunnon mukaan. Minulle riittäisi 2 - 3 km:n polkupatikointi vallan hyvin. Tällä kerralla ei vielä patikoitu, katseltiin vasta paikkoja.

Poikkesimme tarkastelemaan lähemmin Koveron levähdyspaikkaa. Puukatoksen vieressä kuvasin minulle oudon jykevän laitoksen. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt näin turvallisen tuntuista "klapikonetta". Uskoisin, että se on kyläsepän tekemä, hieno oivallus. Pölli asetetaan pystyyn terien päälle ja kumautetaan rautavahvikkeisella lekalla halki. Raudat sivuilla estävät klapin lennon tantereelle ja sivustakatsojan päälle. Vaarallista kirvestä ei tarvita ollenkaan. "Halki, poikki ja pinoon": sanoo hämäläinen.


Tällä kerralla emme polttopuita tarvinneet, mutta täytyihän tuo hieno laite testata.


Metsässä oli vielä luntakin ja järvi melkein kokonaan jäässä.


Pitkospuilla oli mukava kävellä.


Rannassa oli vähän jo sulanutta vettä näkyvissä. Näkki siellä jään alla huokaili ja kolisteli, muutoin olikin ihan hiljaista ja rauhallista.


Turvallisen tuntuinen tulentekopaikka, valmiina vesiämpäri ja rautakoukku nokipannulle tai rantakalan keittoastialle.

Suunnittelimme jo uutta retkeä tänne, silloin otamme eväitä mukaan.

Jatkoimme matkaa vielä Evon retkeilyalueelle, valinnan varaa on ja metsäpolkuja riittää. Voisi yöpyä omassa teltassa, torpassa, laavussa tai palata kylille Onnenmyyrän majataloon lakanoiden väliin nukkumaan. Tämä siis nuoremmille, vanharouva joutuisi palaamaan omaan petiinsä.

Toivottavasti nyt kesä jo kiirehtii, metsä vähän kuivuu, linnut palaavat etelästä laulelemaan ja puut saavat lehtensä. Toivon myös saavani vielä tänä kesänä kertoa blogissa oikeasta eväsretkestä ja polkuvaelluksesta. Mukava olisi kohdata polulla jänö tai peura, karhusta ei niin väliä.


Kartan keskellä punaisella ympyröitynä käyntikohteemme. Mahtavan hienoja marja- ja sienimaastoja näillä seuduilla. Yritin jo tallentaa muistin lokeroihin tasaisempia alueita, ehkä vielä ensi kesänä pääsen metsään korini kanssa. Louhikkoiset paikat eivät enää minulle sovi, sen sain huomata viime syksynä. Vieläkin on tumma läikkä kintussa siinä kohdassa mihin kaatuessani keppi iski.

Hyvä kartta on oltava mukana ja vähän sen lukutaitoakin, metsät ovat valtavan isoja ja asumattomia. Kokematon kulkija voisi helposti eksyä.

Oli hieno päivä, tuli paljon uutta tietoutta kotipitäjästä.


Tämän kevään pashasta on vain muisto jäljellä ja muotti piilotettu kaapin ylimmälle hyllylle odottamaan tulevia pääsiäisiä.

10 kommenttia:

  1. Hienosti menee pölkky halki ilman kirvestäkin!
    On siinä ollut järkevä ihminen keksimässä moista kapinetta.
    Hienoja paikkoja löysitte sieltä tuleviin retkeilyihinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle jäi niin hieno tunnelma tuosta retkestä, että oikein odotan pääseväni tutkimaan lisää laavupaikkoja.

      Poista
  2. Kotiseuturetket on parhaita. Ihmiset lähtee yleensä kauas vaikka omat seudutkin on tutkimatta. Kätevä klapikone keksitty, tuota minäkin uskaltaisin käyttää, jos vaan voimat riittää lekan nostoon :)
    Kiitti muuten edellisestä vetoketjulinkistä, niin tarpeeseen. Yhden pitkän toppatakkivetskarin olen vaihtanut uuteen enkä toiste siihen hommaan ryhdy.

    VastaaPoista
    Vastaukset


    1. Meilläkin on täällä kilometritolkulla hiekkateitä mailla ja mannuilla, löytyy paljon nähtävää ja koettavaa. Joskus kannattaisi poiketa pikitieltä katselemaan todellista maalaiselämää, metsien ja järvien kauneutta.

      Kyllä, vetoketjun vaihtaminen on korkeampaa ompelutiedettä.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Rahkapiirakka on hyvä vaihtoehto pashalle.

      Poista
  4. Tunnelmalliset retkeilyreitit! Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  5. Kivan näköistä retkimaastoa. Tekstissä vilahti tuttu nimikin - Evo. vietin siellä yhden hiihtoloman, siis silloin oli Evon metsäkoulu, jossa olin ja vuosi 1962, ehkä.
    Vielä on Luojalla töitä kevään pukeamisessa kukkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Evolla on metsäkoulu vieläkin. Metsää siellä suunnalla on paljon ja eri muotoista, on tasaista ja mäkistä, suota ja kuusikkoa, myös järviä ja lampia. Erämaata täällä Hämeessä.

      Poista