tiistai 21. maaliskuuta 2017

Viikonloppu II




Jos Turussa käymme sulan maan aikana, niin mahdollisuuksien mukaan käydään kävelemässä  Ruissalossa, Yleistä käytävää tai promenadia kuten vanhat sanoivat. Autojen aikakautena ajetaan Saaronniemeen asti, nostalgiapyörähdys Honkapirtillä ja kierros Jarno Saarisen tiellä.

Lintujakin yritin bongata, tuo taitaa olla  jokin kyyhky.



Ruissalon tammet ikivanhat järkäleet, terhot sileitä kuin jalokivet, tällä iällä ei enää kerätä taskuja täyteen. Ihana nähdä tuo uljas puu nyt kokonaan, jokainen oksa ja kaarnan muoto näkyy kun lehtiä ei vielä ole. Saa halailla jyhkeää runkoa ja tuntea keväisen mahlan voimaa.



Kaukaa katsoen tämä puu näyttää ihan punaiselta, se on aivan kukkaan puhkeamaisillaan. Olin niin ihastunut puun väriin, että jäi tarkistamatta oliko se leppä. 😊


Uimahuone on kuin koru, siitä on aina hauska napata kuva.


Uusi laituri, somat tuolit kertovat kulkijalle ettei pidemmälle sovi astua.




Näkymä on kansanpuistosta Pikisaaren suuntaan. Punaisen merimerkin kärjen kohdalla on valkoinen entinen luotsin talo, saattaa siellä vieläkin luotsi asua. Serkkuni nuori perhe asui siellä alivuokralaisena, minä usein vieraana. Seurasin siellä luotsin lähtöä saapuvaa laivaa ohjaamaan. Hän juoksi alas laiturille, hyppäsi moottoriveneeseen ja ajoi laivan viereen. Vene kiinnitettiin laivan kylkeen ja luotsi kiipesi käysitikkaita ylös alukseen.

Väylä on kapea ja sitä on välillä ruopattava syvemmäksi kun joki tuo maa-ainesta virtansa mukana. Sinne eivät vieraat kapteenit yksin uskalla kalliine lasteineen aluksiaan ohjata.

 Luotsin talon vasemmalla puolella rannalla ei ollut asuinrakennuksia, ainoastaan venetalaita ja saarelaisten paatteja. Kesällä täytyykin käydä tarkistamassa vieläkö terva tuoksuu Pikisaaren rannoilla.


Hyvä rouva, seuraa johtajaa. Siipisulat ensin järjestykseen, ukkoseni.

*

Turku on aina sydämessä, ehkä minulla enemmän se vanha Turku, omaa murretta puhuvine asukkaineen. Raitiovaunut ja keltasetvaarat, rähjäiset takapihat ja laskikuskit haisevine rattaineen ja torimummot myymässä hakkulihaa, kaikki oli silloin niin selvää ja yksinkertaista. Ylivertaisena elämää sykkivä joki. Onneksi on muistot.

8 kommenttia:

  1. Kiitos postauksesta, Unelma!
    Kevätkuvia meren ääreltä, siellä on helppo hengittää..:)

    ♥♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos Unelma näistä Turku-postauksista. Ainoastaan kerran olen päässyt käymään siellä ja ihastuin. Nyt on ajatuksissa kesällä lähteä siskontyttöä ja hänen perhettään tapaamaan ja käydä Ruisalossakin ja Turun linnassa sisällä.
    Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, toivotan sinulle hyvää matkaa, et varmaankaan pety. Varatkaa runsaasti aikaa.

      Poista
  3. Kauniisti olet kuvannut/kertonut lapsuuden kaupungistasi:) Turkuun olisi taas kiva joskus päästä käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämen lämmöllä näitä juttuja kotikaupungista kirjoittelen.

      Toivon todella, että pääset kesällä käymään Turussa.

      Poista
  4. Kuin leppoisaa jutustelua Turusta. Mukavaa lukea ja katsella kuviasi. Olen samaa mieltä - ihanaa että on muistot. Minullakin tuli mieleen lounais-Suomen 40 vuottani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, aimarii,sinne lappiin. 💓

      Poista