sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Yöpostaus


Tämä päivä on kylällä ollut yhtä juhlaa. Illan hämärtyessä joulukauden avajaisia juhlistivat värikkäät raketit. Kuva ei tee oikeutta talvisen valojuhlan alkusäkenöinnille.

Kotona istuimme kynttilöiden valoa ihaillen ja omia askareitamme puuhaten. Odotin elokuvaa Mielensä pahoittajasta.  Pidin paljon Tuomas Kyrön ensimmäisestä kirjasta, se oli niin hauska ja mukaansa tempaava. Kirja toi minunkin tietoisuuteeni kyseisen kirjailijan. Ihastelin nuoren miehen oivalluksia ikäihmisen näkökantilta, nerokasta ja nautittavaa.

Elokuva on nyt katsottu ja olen pettynyt, odotin jotain samankaltaista kuin tuo kirja on. Kirjan huumori on sopivan hauskaa, lämmintä, aitoa ja helpon hersyvää. Ehkä onnistunutta hyvää ideaa ei kannattaisi ollenkaan yrittää jatkaa, samaa tunnelmaa ei enää onnistutakaan saavuttamaan. Elokuvayleisö on luultavasti pitänyt näkemästään ja mikä ettei, näyttelijäthän ovat hyviä, varsinkin Antti Litja. Ideakin on edelleen hyvä, mutta toteutus on tällaiselle vanhalle mielensäpahoittajalle pettymys.

Kerronpa nyt omista tunnelmistani elokuvan nähtyäni. Olin pahoillani siitä valtavasta asiatulvasta, jota tuli tuutin täydeltä kovalla kohinalla. Vanhasta miehestä on elokuvassa tehty puolipöhkö, ei sellaista mielikuvaa jäänyt kirjaa lukiessa. Auliisti myönnän elokuvassa olevan hyviä tilanteita useitakin, mutta kokonaisuus jäi sekavaksi.

Tämä elokuva jää minulta varmaankin yhteen katselukertaan. Edelleenkin olen kiinnostunut Tuomas Kyrön kirjoista, ehkä minulle sopiikin lukeminen kuvien katselua paremmin.

Hyvää yötä!


8 kommenttia:

  1. Usein on käynyt noin, kun on lukenut hyvän, mieleisen kirjan ja sitten siitä tehdään elokuva, odottaa mielenkiinnolla ja sitten se onkin pettymys tavallaan, ei ainkaan sitä mitä odotti.
    Tuota elokuvaa en katsonut, unohdin kokonaan.
    Kaunista adventtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et taitanut mitään menettää.

      Hyvää adventin aikaa sinulle. ♥

      Poista
  2. Olen huomannut saman ongelman monen elokuvan kohdalla, jos olen lukenut kirjan ensin. Kirjasta muodostaa mielessään oman maailmansa, näkee henkilöt eri tavoin, kuin ohjaaja on valinnut. Samoin itse valitsee tapahtumat eri tavoin, mitä ohjaaja.

    Tämän elokuvan olen nähnyt elisa viihteen kautta ja silloin tykkäsin siitä aika monelta osin. Kirjaa en ole lukenut, kai siksi. Nyt piti katsoa elokuva uudestaan, mutta se unohtui jotenkin...
    Hyvää 1. advettia sinulle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, ei elokuva koskaan vastaa omia kirjasta saamia mielikuvia.

      Hyvää adventin aikaa teille. ♥

      Poista
  3. Minun on vaikea kuvitella, että Kyrön kirjoja edes voitaisiin filmata, mutta ehkä se johtuu siitä, että olen ne lukenut ja nauttinut sanallisesta huumorista, ja kuten Uuna sanoi luonut omat mielikuvani, joita on vaikea muuttaa toisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanallinen huumori Kyrön ensimmäisessä "Mielensä pahoittajassa" oli mieluista. En tykkää mistään roisista vitsailusta. Tilannekomiikasta usein saa parhaat naurut, enkä nyt tarkoita vahingoniloa.

      Hyvää adventin aikaa teille. ♥

      Poista
  4. Kiitos postauksesta, Unelma!
    Kyrön kirjoja en ole lukenut ja elokuvakin jäi katsomatta.
    Usein makuni poikkeaa paljon ns. yleisestä mausta, joten epäilen sovinko Kyrön lukijakuntaan..;)
    Onnellista ensimmäistä adenttia sinulle ja taatalle!♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, kiitos kommentistasi. Uskoisin sinunkin pitävän Kyrön ensimmäisestä "Mielensä pahoittajasta". Siinä jotain niin tuttua ja hauskaa, voin suositella.

      En minäkään pidä valtaosasta uusista hienoista kirjoista, osan olen joutunut jättämään kesken, en halua sellaista ajanvietettä, jossa mitään ei kunnioiteta hyvän tavan mukaisesti.

      Hyvää adventin aikaa teille. ♥

      Poista