tiistai 22. marraskuuta 2016

Lumi tuli, lumi meni.




Lunta satoi noin kymmenen cm:n kerroksen, viipyi maassa muutaman päivän.


Olenko jo muuttunut näkymättömäksi?

Tätä mietin viikatessani paitaani pesun jäljeltä. Matkustimme omalla autolla kaupunkiin, mies oli kurssilla ja minulla koko  ilta aikaa katsella kaupungin kauppakeskuksen hyörinää.

Huomasin tutun vaatemerkin myymälässä. Gerry Weberin paitapuserot olivat vuosia sitten suosikkejani, olin silloin vielä työelämässä. Asiakaspalvelussa yritin olla siistin ja asiallisen näköinen, kannatin satsausta laatuun.

Kuljin liikkeen ohi illanmittaan parikin kertaa, yhtään asiakasta ei näkynyt. Olen harkinnut uusien housujen hankintaa, aina ei jaksa farkuissakaan kulkea.

Astuin sisään puotiin punaisessa fleesetakissa ja mustissa pitkiksissä. En ollut yhtään tyylikäs sen myönnän, mutta tuo takki nyt vaan on niin kätevä automatkalla ja turvalliset vetoketjut jokaisessa taskussa. Parasta on vasempaan hihaan ommeltu kännykkätasku, se on niin lähellä paremmin kuulevaa korvaani, että taustahälinästä huolimatta kuulen sen hälyytyksen.

Tervehdin iloisesti ja positiivisen mielentilani ansiosta melkein näin myyjättären nyökkäävän. Korkealla seinävitriinissä huomasin kivan puseron. Kysyin jo vähän lannistuneena, että onko kyseistä vaatetta L tai XL kokoa. En saanut vastausta. Olin liikkeen ainoa asiakas, saatoin olla koko sen illan ainoa.

Kävelin vaatetankojen luo ja yritin itse selvittää kokomerkintöjä. Miksi ihmeessä se hinta-, koko-, hoito-ohjelappunivaska piilotetaan jonnekin vaatteen kainaloon, niskalenkkiin tai napinläpeen? Täpötäysissä rekeissä niitä on tuskallista etsiä. Ajatuksissa siunaan niitä vaatepuita joiden koukkuun on pieneen mollukkaan merkitty se tärkeä kokoa ilmaiseva kirjain- tai numerokoodi, vaatetta ei turhaan tarvitse repiä esille tangosta.

Yritin vielä kysyä jotain, mutta myyjätär vaan viikkaili jotain hyvin keskittyneenä hommaansa. Olin pelkkää ilmaa. Arvostan toki sitäkin, että saa rauhassa tutustua valikoimiin, mutta kun kysyin.

Olisiko ostokseni sujunut paremmin jos olisin huojunut sisään liikkeeseen kymmenensentin korkokengillä, levittänyt ympärilleni kalliin hajuveden tuoksua ja kantanut huolettomasti olallani Vuittonin tyyristä laukkua? Ne Vuittonit ovat muuten helkkarin rumia kaikki, eikä tämä mielipide johdu siitä "happamia ovat pihlajanmarjat" syndroomasta. Jos minulla rahaa olisi rutkasti niin ostaisin varmaankin Hermesin tai Pradan  veskan. 

En sitten katsellut housuja enkä paitapuseroita. Huomasin tämän kauniin puseron, se on hyvää laatua ja huolellista työtä. Kaula-aukon niskaosassa on venymätön nauha, joka estää lörähtämisen ja pitää puseron kuosissa. Tässä on minulle puseroa moneksi vuodeksi. Henkilökuntaankin tuli  eloa kun ilmaisin ostohalukkuuteni kassakoneen luona.

Olen tyytyväinen hankintaani. Niin, mistäpä myyjätär olisi tietänyt että tämä vanha pikkumummo ei turhaan astu kaupan ovesta sisään. Aina ostan jos tarvitsemani tavara löytyy.

Olisin tietenkin voinut käydä pyytämässä apua, mutta halusin katsoa jutun loppuun asti. Onneksi nykyään usein tullaankin asiakkaalta kysymään, että voinko auttaa. Nyt olisi voinut.

14 kommenttia:

  1. Kerrankin mulla oli oikein aikaa lukeakin ja vähän enemmän, kuin yleensä. Kivoja, mielenkiintoisia tarinoita olet kirjoitellut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, oli mukavaa, että ehdit piipahtaa lukemassa.

      Poista
  2. Onpa kauniita lumikuvia, kadonnutta kauneutta, mutta eiköhän sitä saada uudelleen.

    No onhan ollut varsinainen asiakaspalvelija, mutta kumminkin poikkeustapaus. Pusero näyttää kyllä hyvältä ja on varmasti mukavantuntuinen päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi lumi saanut pysyäkin, paljon valoisammalta näytti tienoo.

      Poista
  3. Olipa tylyä palvelua,tuosta pitäisi ihan kertoa heille:( Lumi on kaunista,toivottavasti saatte sitä pian taas uudestaan- Kaunis pusero Unelma:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuo juttu sinäänsä minua hetkauttanut muutoin kuin aloin pohtia, että mikä vaikutti tuohon myyjän auttamishaluttomuuteen. Ei valjennut minulle, olinhan kuitenkin myymälän ainoa asiakas.

      Poista
  4. Puserossasi on kauniit värit!
    Voi mitä palvelua! Vaatteiden suunnittelijoissakin on vähän vikaa. Kaikki on nykyisin tehty vyötäröltä kapeiksi ja muualta leveiksi. Minä taas tarvitsisin ihan päinvastaisia malleja. Ei tule paljoa kierreltyä, kun ei mieleisiä useinkaan löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä myyjä oli silloin illalla jo väsynyt ja häntä harmitti kun mummeli vielä silloin lyllersi sisään?

      Poista
  5. Eipä oikein vaikuttanut hyvältä asiakaspalvelulta. Hyvä kuitenkin, kun löysit mieleisesi kauniin puseron.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pusero on ihan ok. Voisi ajatella niinkin, että joku edellinen asiakas on ollut epäkohtelias tai tyly myyjälle. Kuka tietää minkälainen päivä hänellä oli ollut.

      Poista
  6. Olihan palvelualtis myyjä! Kyllä ne pikkumummojenkin fleecetakin taskussa kulkevat eurot ovat samoja rahoja kuin Vuittoni-laukussa kuljetettavatkin hajuvesipilven saattamat. Hyvä, että tarmokkaasti ja oma-aloitteisesti löysit mieluisan puseron. Minulla monesti myös tunne kauppaan astuessa, että olen vääränvärinen ja -kokoinen ja muutenkin turhaan vaatetankoja penkova ja puseroita hypistelevä. Mut siihen on ihan omat syyt. Tälle vartalolle kun on melkoisen vähän valikoimaa. Kun osuu kohdalle on napattava...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, eipä sitä usein tule vaatetankoja pengottua. Joskus kuitenkin tekee mieli ostaa jotain nättiä vaatetta, ihan vaan omaksi iloksi.

      Poista
  7. Minä koen silloin tällöin liikkeissä vastaavaa ja luulen, että kohdallani johtuu vaatetuksestani, joka useimmin on kumisaappaat ja joku maastoasu. En juuri välitä moisesta.
    Vaan minä luuleen, että sinä olet aina tyylikäs liikut missä tahansa.
    Kameraasi olet löytänyt kaunista talvea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei suinkaan aimarii, tyylikkyys on minusta kaukana.

      Tämän juttuni pointti olikin, että mikä aiheutti sen välinpitämättömän kohtelun. Oliko se ryppyinen vanha naama, vaatimaton pukeutuminen vai oliko myyjä yksinkertaisesti väsynyt.

      Poista