lauantai 26. syyskuuta 2015

Uusi pipo


Nyt saa syksy tulla. Löysin Dropsilta kivan pipo-ohjeen. Oli mukava opetella jotain uutta. Nyt osaan tehdä palmikko- ja rapuvirkkausta. Näitä pipoja voisi virkata enemmänkin, niin hauskaa tätä oli tehdä.


Eilinen päivä meni taas Keskussairaalassa piuhojen jatkona.  Flimmeri yllätti taas yöllä, siellä sairaalan ensiavussa pötkötellessä sydän taas löysi oman rytminsä ja pääsin illaksi kotiin.  Isäntä laittoi metsäretket tältä syksyltä jäihin. No, eiköhän sitä myöhemmin suppiksia pääse vielä haeskelemaan. Tämä päivä kyllä menee huilatessa, on hyvää aikaa tutkia uusia virkkaus ja neulemalleja netistä.

Tänään on vielä kaunis syksyinen ilma, ensi viikoksi on jo viileämpää luvassa. Minulle sopisi tällaiset lempeät leppoisat syyspäivät oikein hyvin.

Elämä on taas laiffii, niinkuin Matti Nykänen sanoi.  :-)

torstai 24. syyskuuta 2015

Nyt se on valmis.


Mitähän keksisi seuraavaksi? Jämälankoja on vielä iso pussillinen kaapissa.



Tätä peittoa oli kiva tehdä. Ruutujen virkkausmalleja löysin Dropsin ohjeista. Lankoja ostin vain luonnonvalkoista, roosaa ja harmaata, muut värit löytyivät jämäsäkistä.  Vähän kirjava tästä tuli, mutta suloisesti se lämmittää hartioita televisiota katsellessa.


Kukkia oli kiva virkata, mutta lankojen päätteleminen  ei ole suosikkilistallani kovin korkealla. Kutomakoneen neula on kuitenkin siinä hommassa lyömätön apulainen.


Eipä nuo ketjut ja pylväät aina kohdilleen osuneet, mutta onneksi "tyhmä ei huomaa ja viisas ei virka", sanoo vanhakansa.

Netti on nykyään oiva opettaja, kaikenlaisia ohjeita löytyy ja videoilla näytetään ihan kädestä pitäen. Aionkin opetella seuraavaksi palmikkovirkkausta. Välipalaksi voisi tempaista parit sukat ja vanttuut, ties kuka niitä vielä tarvitsee.  Ensin on kuitenkin vielä saatava yksi jättiläiskurpitsa sullottua tölkkeihin. Kaksi niitä Luoja soi, toinen on jo säilössä.  Siinä ne taimet  alkukesän värjöttelivät kylmissään lehtikompostin päällä, tuntui ettei mitään mollukkaa synny. Ihana elokuu sitten pelasti tilanteen, nyt riittää kurpitsaa lapsillekin.

torstai 10. syyskuuta 2015

Sotkeuduin lillukanvarsiin.


Lillukka.  Nyt tiedän mistä tuo vanha sanonta on saanut alkunsa.  Keräsin mustikoita heinien joukosta. Kukaan ei ollut niitä halunnut, kun poimurilla  keruu ei onnistuisi. Aikani siinä pyöriessäni huomasin nilkkani ympärillä pitkiä köynnöksiä, jotka seurasivat mukanani. Irroitin jalkani ja seurasin mistä nuo takertujat ovat peräisin. Lillukoitahan ne ja taas olin nilkoistani kiinni ruohoissa. Silmäni seurasivat vaan marjoja, en huomannut hiihteleväni lillukanvarsissa.


Puolukat mättäällä, syksyn kauneimpia näkyjä.


Tämä kaunotar sarvijaakko tuli mukanamme marjakorissa metsästä.


Samoin tämä veitikka.  Hän on takertunut lujasti kiinni mustikanvarpuun ja mustikkaan.



Taata vei hänet kukkapenkkiin turvaan ja eväät annettiin mukaan.


Talon nurkalla on tällainen pensas, syksyllä se leikattiin kokonaan alas. Nyt hurjake on taas entistä runsaampana kukkimassa.


Näitä liljoja tilasin keväällä netin kautta.  Ihanat tuoksut ja upeat kukat.


Metsäretken jälkeen oli mukava pulahtaa jokeen uimaan. Vesi oli niin kirkasta ja virkistävää. Olen pitkin kesää seurannut yhden jokisimpukan elämää, vasta tänään huomasin että niitä onkin laiturin luona kokonainen perhe, isompia ja pienempiä. Vesi on puhdasta kun simpukat voivat hyvin. Hienoa.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Syksy on tulossa.


Sen huomaa siitä, että taas kerran löytää itsensä hiplaamassa villalankoja marketin hyllyillä.

Tänä vuonna en aloittanutkaan sukankutileella, päätin vaihtaa puikot koukkuun.  Dropsilta löysin peittoon mallia ja Vanamo Group:in astiat inspiroivat väritystä. Nuo astiat sain keväällä äitienpäivälahjaksi. Vanamo Groups osallistuu 09. - 13.09.2015 Habitare messuille.
Käy osallistumassa arvontaan Facebookissa,  Habitare messut. 



Olen vähän muutellut tuota ohjetta omien kykyjeni ja lankojeni mukaisiksi. Ruusutilkkujakin on kahta versiota. Helpoimmat tilkut ajattelin virkata viimeiseksi, vähän lankatilanteen mukaan. Niin se yleensä minulla menee, virkkaan sitä väriä joka ensimmäiseksi käteen osuu.








Näitä lappuja on niin ihana virkata. Olen istunut kuistilla virkkaamassa ja illalla vielä tv:n äärellä. Tosin tätä virkkausta ei oikein voi tehdä ilman työhön katsomatta, toisin kuin sukkaa kutoessa.

Peittoon tulee 12 ruusutilkkua, päätin virkata nuo ruusut kaikki peräkkäin, silloin muistaa ketjujen ja pylväiden määrän, eikä tarvitse ohjetta haeskella.



Lähdenkin tästä taas virkkaamaan, ehdin ainakin yhden lapun verran laittaa lankaa syttyrälle ennen metsään lähtöä.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Ihana elokuu.


Elokuun ihanat aurinkoiset päivät korvasivat alkukesän viileyden.  Ensimmäisenä kypsyivät kirsikat.



Mustikkaretkellä koimme yllätyksen. Mihin metsä on kadonnut?
 



 Löysimme sentään metsääkin ja ihanan peuran onnistuimme pelästyttämään tieltä metsän suojaan.


Kohtasimme seuraavalla metsäretkellä nauravan kannon.


 



Kanadan hanhia mökkirannassa.


Kurkistetaan kasvihuoneeseen.

 




Herneitä tässä kurkotellaan.


Tunnelmavalaistusta uudella kuistilla.








Uimarannan elämää.
 

Vesi on niin kirkasta, että uimakaverit voi myös valokuvata. Jokisimpukka ja kalanpoikasia.  Simpukka sulkee aina kuorensa kun astun veteen, kalanpoikaset tulevat tutkimaan varpaita.


Tämän koneen yllättävä tulo rannassa aiheutti minulle melkoisen darran. Olin vedessä kun kuulin sen kamalan jylinän, niin alhaalla lensi. Lähes sukelsin kaislikkoon piiloon, niin ne ovat kauhukuvat vieläkin syvällä alitajunnassa sodan ajalta.

Mies oli tulossa myös rantaan ja ehti napata lentävästä kuvan.


Anemone


Näitä kukkakimppujen kuvia aion talvella katsella silloin kun ulkona pyryttää ja pakkanen paukkuu nurkissa.


Viinirypäle ei taida tänäkesänä ehtiä kypsiä marjoja kantaa.



Kävimme laivaristeilyllä Päijänteellä.


Kelventeen rantoja.



Pihan lentävä orava.



Lähdimme saareen katsomaan luvattuja tähdenlentoja, niitä emme nähneet, mutta kesäisen yön kauneutta kuitenkin.



Heinäkuussa kuvasimme kotiseutumuseon pihassa perinneaidan tekijää, nyt ikuistimme valmista aitaa.




Hieno elokuu meni kuin siivillä. Nyt odotellaan vaan lämmintä syyskuuta ja sienien ilmestymistä.