maanantai 13. lokakuuta 2014

Murheenkryynit




 Koko kesän nämä suurisilmäiset ihanuudet ovat käyneet kasvimaallamme ruokailemassa. Ensin syyttelimme pupujusseja kukkien katoamisesta, mutta sitten huomasimme lammen rannalla pikkuisia sorkanjälkiä. Veijarit kävivät ensin kasvimaalla ja sitten palanpainikkeeksi juomassa vettä päälle.

Harmitusta riitti pitkin kesää. Punajuuren naatit hävisivät tipitarkkaan jo taimettumisen alussa. Eipä syödä jouluna oman pellon punajuurista tehtyä rosollia, ei syödä ei. Härkäpapu ja peruna ei näyttänyt bambeille maistuvan ja lehtikaalin sain pelastettua  harson alla. Eivät veitikat sentään osanneet viikata hallaharsoa  rullalle.  Pinaattikin niille kelpasi ja herneet. Pettymys oli kova kun anemonen kukat hävisivät jo melkein nuppuina.

Kuvan peurat kohtasimme mökkitiellä. Onneksi ajelimme hiljalleen, sirosääret ehtivät hypätä metsikköön. Toinen käänsi kuvaajalle peräpeilinsä, mutta toinen tarkkaili meitä uteliaana. Kuva on otettu auton ikkunasta. Kamera ei ollut heti hollilla, joten tiellä juoksua en ehtinyt  tallentamaan.

Ensi kesänä bambit saavat kokea yllätyksen, täällä on suunniteltu katalaa temppua.  Saunan takana on varattuna peura-aitaa ja tolppia.  Ystävät Porvoosta riensivät taas kerran apuun.  Ehkä sitten onnistumme syömään punajuuremme itse.

On tuo peura kuitenkin niin kaunis eläin.



Tämä toinen murheenkryyni vasta kamala on, näille ei taida voida mitään. Aamuisin ja sateen jälkeen näitä tuholaisia löytyi joka puskasta. Uintireissulla kroksien alla vaan rouske kuului kun rantaan nurmikonreunaa kuljin.  Pihassa kasvaa kauniita kuunliljoja, jotka tuntuvat olevat kotiloiden erikoissuosikkeja. Syksyyn mennessä kuunliljojen lehdet ovat kuin pitsiä ahkerasta kotilon keräilystä  huolimatta.

Lehtokotilolla ei taida olla luontaisia vihollisia ollenkaan. No, minä ja naapurimme ainakin olemme.

Pakko on myöntää, että kaunis on talo, jota kotilo mukanaan kantaa. Ikävä näitä on aamukasteisella pihalla väijyä.  Olisi hienoa jos ne söisivät voikukkia ja vuohenputkia, vaan kun ei. Nokkosistakin luopuisin ilomielin. Näitä edellä mainittuja me sitten olemmekin syöneetkin itse, on kuivattu vielä talven varallekin.

Huh, kuinka helpotti, kun pääsi oikein mouruamaan näistä murheenkryyneistä ja kun oikein ajattelen, niin kesä on ollut mahtavan ihana.  Ensi kesänä osaamme varautua paremmin ja ihastella vaan luonnon monia ihmeitä.

18 kommenttia:

  1. Harmitus sadolle, niin söpö eläin ja sellainen tuholainen tuo peura kuitenkin. Hyvä ettette törmänneet sentään. Noita alimmaisia kasvaa meidänkin pihalla vaikka kuinka, riitti yksi sade ja ilmestyivät näkyville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varovainen tuolla metsätiellä saakin olla. Olisi kauhea juttu jos tuollaisen kauniin luontokappaleen päälle ajaisi.

      Poista
  2. Sepä tuossa Bambissa niin harmittaa, kun on niin kovin suloinen ja tuho niin mahtava. Mutta pakko ne on yrittää pitää aidan takan jos meinaa satoa korjata ja kukkia ihailla.
    Nuo kotilot sitten vasta harmittavia on, onnksi ei vielä ole tänne levinneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on vaan ensi kesänä varauduttava paremmin. Ei yhtään naurattanut kolmesenttiset punajuuren naattien tyngät. Kääk...

      Poista
  3. Siili syö kotiloita. Oletkos kerännyt nokkosen siemenet talteen? Jonkun blogissa oli juttua siitä, mutta huomasin sen itse liian myöhään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtään siiliä en ole täällä nähnyt, harmi. Ruokaa niille riittäisi.
      Nokkosen siemeniä en ole kerännyt, tästä pihapiiristä olen kuivurilla lehtiä kuivatellut.

      Poista
  4. Bambit ovat kauniita, onneksi aita auttaa. Meillä myös poikkeavat juomassa lammen rannalla, mutta näemme vain jäljet. Kotiloita ilmestyi vuosi sitten ja nyt olen kerännyt parikymmentä kesän aikana. Välillä mietin keräänköhän myös muita kotiloita, jotka eivät ole noita tuholaisia. En uskalla jättää yhtäkään puutarhaani. Ehkä puutarhaan voisi valita kasveja, joista kotilot eivät pidä ja ne häipyisivät muualle....

    Tässä blogissasi on todella kaunis tausta, hyvä tunnelma - aivan kuin olisi oikeasti viihtyisässä huoneessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aita laitetaan kasvimaan ympärille.

      Alkukesällä keräsin kotiloita kannuun kymmeniä joka kerralla. Nyt ovat jo vähentyneet.

      Tämä tausta on minulla ollut jo kauan, se on Elegian Backround Gardeniasta.

      Poista
  5. Onneksi meillä ei oo noita peuroja, kotiloita kyllä sitäkin enemmän. Saippua veteen oon niitä upottanut. Taitaa vaan olla loppumaton sarka :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Konstit on monet noiden tihulaisten taltuttamiseen. Oikein nauratti kun eräässä englantilaisessa puutarhaohjelmassa mies suositteli viemään kotilot naapurin puutarhaan. Vitsi, vitsi.

      Poista
  6. Molemmat elikot ovat kauniita, ei uskoisi kuinka paljon tuhoa saavat aikaan. Aita varmaan auttaa pitämään peurat kauempana. Kotiloista en tiedä, miten ne saisi pidettyä kurissa.
    Mukavaa syksyä. Nyt peuratkin vierailevat harvemmin, kun syötävät ovat lopussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aita on pakko laittaa, jos aikoo itselleen jotain satoa saada.
      Hyvää syksyä!

      Poista
  7. Voi noita bambeja! Ovat niin suloisia mutta pahantekijöitä;D

    VastaaPoista
  8. Oih, bambit ovat ihan mun suosikkeja! Mutta en tajua. mitä varten on sellainen eläin kuin lehtokotilo: Edellsisuvena meni satoja euroja Ferramoliin, tänä suvena päätimme joka aamu ja ilta keräillä noita ötököitä: Vakuutan, että keräily tuottaa paremman tuloksen. Sain vinkin eräältä rouvalta saarellamme.

    Ne pitävät kaikesta siitä, mistä sinä pidät Unelma, eniten. Minulla etenkin alkoivat järsiä köynnöshortensiaa, sitten löysin magnoliasta, varjoliljoista, malvikeista ja nyt viikko sitten vielä syysastereista! Lumimies näkee niistä jo painajaisia.

    Voi kunpa meilläkin vaeltaisi bambi lehdossamme...ennen oli kettu.

    Mukavaa lokakuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania ovat bambit, ei niille kauhean vihainen voi olla, vaikka punajuurista jäi vain noin kolmen sentin pituiset naatit.

      Laitoimme kuunliljojen naatit kompostiin, niiden alta löytyi kymmeniä kotiloita.

      Poista
  9. Bambeja haluaisin minäkin nähdä, vaan ei niitä täällä juoksentele:)

    Ihanaista viikonloppua sinulle ja Taatalle! ♥♥

    VastaaPoista
  10. Sinun puutarhastasi verottaa osansa peurat ja kotilot, täällä useimmiten vain porot. Mutta tartteehan nekin syötävää ja ottavat, mistä saavat.

    VastaaPoista