keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kaikki hyvin, onnellisena kerron.



Joulukaktus päätti nyt poikkeuksellisesti avata kukkansa jo nyt lokakuussa.
 


Kilpi teipataan yön ajaksi leikatun silmän suojaksi.


Leikkaus meni suunnitelmien mukaan, ei tullut ongelmia munuaisen eikä verenpaineen kanssa. En halunnut ottaa mitään rauhoittavaa lääkitystä etukäteen, Diapamia olisi ollut listalla. Yritän kaikin keinoin säästellä munuaistani. Ennen leikkausta sain kaksi kipulääketablettia, ne riittivät. Illalla kotona otin puolikkaan panadolitabletin, muuta en ole tarvinnut.

Kolmen viikon ajan laitetaan silmään tippoja, kahta erilaista. Neljä kertaa kumpaakin, eli yhteensä kahdeksan tippaa päivässä, lääkkeitä ei saa tiputtaa yhtaikaa molempia. Onneksi taata on kotona ja auttaa nyt ensin alkuun.

Heti leikkauksen päätyttyä sain hyviä uutisia lääkäriltä, hän kertoi, että kaasua ei tarvittukaan, hän onnistui korjaamaan arpikudoksen ilman sitä. Nyt en joudukaan olemaan viittä päivää pää alaspäin, helpottaa oloa huomattavasti.  Samalla leikattiin myös kaihi, joka jo oli alkanut kasvaa. Toinen silmä korjataan myöhemmin.

Tänään näen leikatulla silmällä jo valoa ja hahmoja, paljon enemmän kuin eilen.

Kiitos kaikille blogiystäville rohkaisuista ja myötäelämisestä. Sylville Ruotsiin haluaisin lähettää erityiskiitokset esirukouksista, rukous on minullakin ollut kantavana voimana elämäni vaiheissa. Nyt on kiitosten vuoro.

Betunialle, joka itsekin on menossa silmäleikkaukseen sanoisin, että lähde vaan matkaan turvallisin mielin. Pääset osaavien ja mukavien ihmisten hoidettavaksi. Erityisesti pelkäsin silmän puuduttamista, se ei sitten ollutkaan kovin kamalaa. Jos haluat jotain kysyä, niin laita emailia, yritän vastata.

Yritän päivittää blogia taas vähän useammin, ei ole kuitenkaan helppoa lukea, kun kaihi alkaa jo vaikuttaa toisenkin silmän näkökykyyn.

Tippojen laitto, huutelee taata. Etsitään siis tähän piste.
Posted by Picasa

torstai 10. lokakuuta 2013

Kesän 2013 tilinpäätöstä



Sateinen päivä pihalla. Näin on saatu pikkuinen pihamme täyteen kukkia, se on valmis nyt. Kaivataan uusia haasteita.

Postauksia on tullut harvakseltaan noiden silmäongelmien takia.

Tänään kuitenkin päätin sinnitellä pienen jutun ikäänkuin tilannetiedotukseksi. Maanantaina pitäisi lähteä silmäklinikalle operoitavaksi, vähän jännittää, tai siis ihan sikana.  Toivottavasti leikkaus nyt päästään tekemään, olen tässä potenut flunssaa pari viikkoa.

Tässä seuraavassa nyt harpotaan heinäkuusta lokakuuhun, toivottavasti pysytte kyydissä.


Sitten alkoi tapahtua kesäkuun viimeisenä sunnuntaina. Kävimme katsomassa Enni Idin kotia, heinäkuun alussa tein kaksi eri bloggaustakin tuosta vierailusta.

Tästä kuvasta tuli kuitenkin parin viikon kuluttua tärkeä, katsokaa noita asuntovaunuja. Niitä ei enää ole maisemassa. Tuo pelto on nyt meidän. Taas on tilaa kasvattaa uusia kukkia, eipä taida tulla valmiiksi minun elinaikanani. Siinä on nyt vähän pottumaata lapsille ja lapsenlapsille.


Kesä kului kuitenkin täällä kotona kasvun ihmeitä hämmästellessä. Lipstikasta kovin tykkään, nyt sain ihastella komeaa kasvua.
 


Uimassa sain käydä aamuisin ystävien kanssa. Olipa suloiset suviaamut, aurinko paistoi ja linnut lauloivat.
 


Heinäkuussa vietimme kaksosten täysi-ikäisyysjuhlia. Äitinsä oli rakennellut kuormalavoista hienot kukkatelineet.


Näistä mustikkakuvista tulee aina hyvä mieli.


Käytiin välillä kuvaamassa meidän peltoamme.

Näitä lentäväisiä sai kuvata kuistiltamme.


Loviisan laivarannassa oli myynnissä kiinnostava tuoli, kierrätystä kauneimmillaan. Limupullon korkit ovat taipuneet tuoliksi.

Loviisan matkalla poikkesimme aasitilalla. Pia olisi halunnut tästä pikkuisesta Veikko-aasilleen kaverin.
 


Aasit tulivat meitä saattamaan aitauksen portille.


Näin kaunista taidetta löytyy mökin pihalta.


Johanna toi liljan taimia, yksi siellä taitaa kukkia vieläkin.


Vaaleanpunainen mansikka kotiutui heti uuteen paikkaansa. Syksyn lehtien seassa vielä kehitteli uutta kukintaakin.


Värikkäät syksyn vaahterat hivelevät silmää kirkolla.


Mökkipitäjän kirkon kuvasin auton ikkunasta, ensi kesänä sitten parempi kuva. :-)

Nyt on laitettava kone kiinni ja silmien ennakkolääkitys alkakoon. Muutama viikko tässä ainakin menee jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Lääkärin mukaan näkökykyni pitäisi tulla vähän paremmaksi. Se olisi iloinen asia. Pystyisin taas lukemaan kirjoja ja surffailemaan lukemassa ystävien blogeja.

Hyvää loppusyksyä kaikille!


 
Posted by Picasa