keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Vanha rakas romuni.


Sain haasteen Siiralta.

Pitäisi kertoa vanhasta rakkaasta romusta.



Eihän tämä tavallaan vielä vanha ole, hankittu vasta seitsemänkymmenluvulla työmatkoilla käytettäväksi kuntoa kohentamaan.

Veivattavaa jalkarattaalla tuli päivässä neljäkymmentä kilometriä. Kunto kohosi eikä ylipainoa ollut grammaakaan.



Perinteikäs Hellberg näitä pyöriä silloin myi. Vaihteita on kolme ja jalkajarru.



Takatelineestä roikkui kaksi laukkua, joihin pakkasin puhtaat vaatteet työpäivää varten. Kuudelta aamulla oli startti, oli ehdittävä käydä suihkussa ennen töiden alkamista.



Porvoon moottoritietä eikä ohitustietä silloin vielä ollut, kaikki itään suuntautuva liikenne kulki Porvoon läpi. Pyörätietäkään ei ollut ja piennarkin oli niin kapea, että ojaan pelkäsi lentävänsä ison rekan pyyhkäistessä ohi.

Iltapäivisin tiellä oli ruuhkaa, varsinkin perjantaisin, Mellunmäessä jo tiedettiin milloin Porvoon liikennevalot vaihtuivat vihreäksi. Me pyöräilijät olimme ennen autoilijoita kotona viikonloppuisin.

Kiperiä tilanteitakin joskus sattui. Kerran polkiessani hitaanlaisesti raskasta ylämäkeä, takanani kuului rytinää ja kolinaa. Varovasti kurkistin taakseni, kaksi nuorta malttamatonta pikapolkijaa siellä oli tantereella pyörineen. Kovaäänisestä sadattelusta päättelin, että kunnossa ovat hätähousut.

Veivasivat siinä sitten pojat ohitseni ja toinen hihkaisi; " Akka perkele." Oli siis minun vikani, että pojat kolaroivat keskenään suunnitellessaan minun ohittamistani ylämäessä. Ahdasta oli kun takaa tuli autoja pitkässä jonossa. Onneksi törmäsivät tarpeeksi kaukana minusta, etten joutunut samaan rytäkkään. Tapaus huvitti minua pitkän aikaa.



Tämä teipattu kissansilmä toi mieleeni erään työtoverin, jonka elämänlangan katkeamisesta luin tänä kesänä.

Pyöräni oli parkkeerattuna toimiston edessä. Päivällä joku kävi kertomassa, että menopeliäni oli telottu. Maassa oli punaisia muruja kissansilmästä. Paikalle osui ystävällinen henkilö, joka jostakin taikoi uuden kissansilmän, teippasi sen paikoilleen ja sanoi, että hänen päivän hyvätyönsä oli nyt tehty. Kiitin ystävällisestä avusta.


Muutama vuosi sitten pyysin taataa laittamaan pyöräni ajokuntoon. Taata osti uudet renkaat, öljysi ja puleerasi fillarin kuntoon. Ostin oikein kypäränkin ja näin jo itseni kiitämässä uudella pyörätiellä.

Kokeilin ensin ajamista omalla pihalla, en ollut pyöränselkään noussut kymmeneen vuoteen. Ajaminen sujui kuin tipulin tanssi, mutta kuinkas sitten kävikään. Koeajo oli onnistunut, mutta loppupelissä tuli ongelma. Yritin nousta pyörän selästä kuin silloin ennen. Vanha kankea polvi ei noussutkaan sutjakkaasti vaan tossu tarttui runkoon. Sinne mätkähdin pihapöpelikköön osittain pyörän alle ja kamalasti sattui joka paikkaan. Nahkaa oli rullalla ja mustelmia...., en kerrokaan missä. Kypäräkin lensi syreenipensaaseen.

Pyöräilyni loppui siihen.



Pyöräni on taas nostettu varaston perälle koukkuun roikkumaan.

Yritin taatalle ehdotella,että jospa vielä laitettaisiin pyörä käyttökuntoon olisi mukavaa pyöräillä uimarannalle aamuisin. Taata kieltäytyi ehdottomasti, hän ei kuulemma halua kaapia minua asfaltilta tai ojanpohjilta. Minulle sopii kuulemma paremmin läiskiä jalkapatikassa kävelysauvojen kanssa näitä reissujani.

Ei olisi koskaan pitänyt lopettaa pyöräilyä, nyt olisin vieläkin hoikka tyttö ja peräpeili ei muistuttaisi tuomarin tammaa. :-)

Blogiystävä, jos sinulla on jokin mukava muisto vanhasta "romusta", niin tartu haasteeseen. Ehkä innostut kuten minäkin muistelemaan menneitä.
Posted by Picasa

22 kommenttia:

  1. Ihana,vanha pyörä! Voi Unelma,harmi ettet enään pääse sillä pyöräilemään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä taata on oikeassa, paras pysyä pois pyörän satulasta.

      Poista
  2. Minäkin muistan muuten vielä vanhan polkupyöräni jonka sain lapsena, se oli ihana! Sinulle olisi haaste blogissani, kurkkaapas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta. Olen jo vastannut keittiöhaasteeseen tuolla aikaisemmassa postauksessani.

      Poista
  3. Kivasti kerroit vanhasta romustasi, meinaa pyörästsi.
    Oli kiinnostavaa lukea.
    Vahinko vaan että kaaduit, kun otiti uudestaan käyttöön.
    Täytyypä miettiä olisiko jotain vanhan romun muistoa.

    VastaaPoista
  4. Unelma!

    Oikein ihana tarina, ja alkaa naurattamaan, kun lukee muistelmasi..;)))

    Pyöräsi ei ole romua nähnytkään, ihan hyväkuntoinen vieläkin!<33

    Olisipa minulla vanha yleiskoneeni täällä, voisin postata siitä. Se kone teki kyllä paljon töitä. Pitää kysellä miniältä, jos se on vielä tallessa...

    Kiitos mukavasta postauksesta, ja onneksi olkoon haasteestasi, selvitit sen hyvin!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti yleiskoneesi löytyy, olisi makavaa lukea sen tarinaa.

      Poista
  5. Olipa mukava muistelo. Noita sattumuksia on mukava joskus muistella ja tännekin kirjoitella. Polkupyörästä on minullakin muistoja ja siitä ensimmäisestä omasta polkupyörästä. Niin kaunista pyörää ei taida enää kaupoista löytyä - ainakaan minun mielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkein onkin varmaan se ihan ensimmäinen polkupyörä. Hyvä kun muistutit, seuraavan tarinan voisikin tehdä ensimmäisestä omasta pyörästä.

      Poista
  6. Voi että miten paljon yksi vanha pyörä tuokaan muistoja mieleen, Kerroit siitä niin kivasti että jopa kaatumisesikin sait kuullostamaan hauskalta jota se ei varmaankaan ollut.
    Oikein sopivaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumorilla näistä elämän kolhuista on yritetty selvitä.

      Poista
  7. Lämmöllä muistelet vanhaa rakasta romuasi, joka viettää varaston koukussa vanhuuttaan.
    Ennen olivat polkupyörätkin kestävämpiä, ei enää vaan.
    Minullakin on tallella pyöräni, ei tosin enää se, jolla, kuten sinä työmatkani poljin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellisen muuton yhteydessä taata heitti oman pyöränsä roskalavalle. Sinne meinasi päätyä minunkin pyöräni, mutta nostin kauhean porun ja pyörä säästyi.

      Poista
  8. Olipa hieno tarina, kiitos sinulle kovasti. Minun pyöräilylleni kävi vähän samoin kuin sinulle. Vaikka sain hienon uuden pyörän ylioppilaslahjaksi ystäviltäni, en montaa vuotta pystynyt sillä pyöräilemään. Uudessa pyörässäni oli naisten pyöräksi harvinaisen korkealla etuputket. Kerran kun tulin kaupasta, jalka tarttui siihen putkeen ja kellahdin tielle kasseineni. Ihan rullalle en mennyt, mutta ennestään kipeitä polvia kyllä sattui ja kyynärpäitä ja mieltä. Annoin pyörän tyttärelle ja jäljellä ovat sauvat ja auto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on sauvat. :-)
      Melko korkealla tuo etuputki on minunkin pyörässäni, silloin kolmekymmentä vuotta sitten ei haitannut yhtään.

      Poista
  9. http://www.helkamavelox.fi/mallisto/seniori_ja_erikoispyorat/e_trike_3_v-hye3pn_gr9


    Siinä mammalle sopiva fillari :-)

    Poikas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rakas, vihjeestä. Hinta vaan tuntuu aika suolaiselta. :-)

      Poista
  10. Muistanpa ne teidän työmatkapyöräilynne, joita kuolaten katselin, kun itsestä ei moiseen ollut, mikälie kiire meikäläiseltä vienyt senkin ilon.
    Uimahallissa sentään polkaistiin ennen töihin lähtemistä.
    Ehkä on jo niin, että meiltä saa pyörät roikkua naulassa, suurempia vahinkoja välttääksemme.
    Kivasti kerroit fillaristasi ja fillaroinnista. Ihan nostalgista tarinaa. Vaikka kyllä ne jotkut fillaroivat kaiken ikäänsä, anopiltani oli pakko takavarikoida sen pyörä, kun muuttivat Helsinkiin ja muori surffaili jalkarattaallaan ratikoiden välistä. Oli nääs liki yhdeksänkymppinen. Tässä nuoremmatkaan enää ota pyörää alleen....hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä se juttu juuri onkin, ei olisi pitänyt ollenkaan polkemista lopettaa välillä. Pyörä esille heti lumien sulattua.

      Poista
  11. Kylläpä taas osasit niin kivasti kertoa tarinaa.Ja pyöräsikin on vielä kuin uusi! Minulla myös oli tuollainen vanha rakas korkearunkoinen, tuli ihan huono omatunto kun samalla tapaa nyt roikkuu varaston naulassa, polvi ei enää tänä vuonna noussut tarpeeksi ja piti ostaa matalampi mummomalli. Seuraavaksi pitää kai ruveta säästämään tuota Poikasi vihjaamaa kolmipyöräistä varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlainen on sitten sinunkin polkupyöräsi tarina.
      Nyt on vaan turvauduttava apostolinkyytiin,kun rollaattoriakaan ei ihan vielä tarvitse hankkia. Tosin niitäkin on sellaisia kivoja potkukelkan mallisia. :-)

      Poista