keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Annikan ja Yaon rakkaustarina




Näin sateisena päivänä on mukava käpertyä tuoliinsa suloisen lämpimään villapeittoon käriytyneenä ja antautua tarinan vietäväksi.

Tämä Raili Mikkasen kirja, Laulu Punaisesta huoneesta, päätyi lukulistalleni siitä syystä, että tarinan tapahtumat kertovat tämän meidän kylämme historiaa.

Venäläiset toivat lähes sata vuotta sitten tänne siirtotyöläisiä tekemään linnoitustöitä Pietarin suojaksi. Eräs ryhmä työskenteli täällä meidän kylällä, suuri osa työläisistä oli kiinalaisia vankeja. Pitäjän historia kertoo kiinalaisia kohdellun ala-arvoisen huonosti. Heidän asumuksensa, ruokansa ja vaatetuksensa olivat kehnoakin kehnommat. Olosuhteet ajoivat kiinalaiset varastelemaan maataloista ruokaa ja pyykkinaruilta vaatteita. Niin sitten tapahtuikin, että kaikki rikkeet lähitienoolla laitettiin kiinalaisten syyksi ja rangaistukset olivat ankaria.

Tämä historiasta, palataan kirjaan.

Tarina alkaa verkkaisesti Annikan ja äitinsä teehetkestä. Annika oli ylioppilastyttö, mutta oli keskeyttänyt opintonsa hoitaakseen sairasta äitiään. Annika tunsi itsensä yksinäiseksi ja kaipasi kontaktia muihin ihmisiin.

Elämä sitten johdatti niin, että Annika tapasi metsätiellä nuoren kiinalaisen, joka toimi tulkkina linnoitustyömaalla. Nuorukainen tulkkasi venäläisille kiinalaisten puheet ja päinvastoin. Annika oli koulussa joutunut opiskelemaan venäjää, elettiin Tsaarinvallan viimeisiä vuosia. Tästä löytyi nuorille yhteinen kieli.

Nuorten rakkaustarinasta tuli hyvin kaunis ja jännittäväkin. He päättivät tutustuttaa toisensa omaan kulttuuriinsa kirjan avulla. Annika valitsi silloin suuren suosion savuttaneen Johannes Linnankosken, Laulu tulipunaisesta kukasta ja Yao kertoo suomalaiselle tytölle perinteistä kiinalaista tarinaa, Punaisen huoneen uni.

Nuorten yhteiset kirjalliset tapaamiset oli pidettävä salassa, koska kyläyhteisö paheksui kiinalaisten kanssa seurustelua.

Annikan ja Yaon ystävyys kehittyi rakkaudeksi, mutta sitä onnea ei kaun kestänyt koska kiinalaiset lähetettiin pois. Ikuista rakkautta nuoret lupasivat toisilleen. Yao lupasi palata Annikan luo, koska, sitä ei kukaan silloin tietänyt.

Kirjan loppu oli kuitenkin hyvin valoisa ja rakkaustarina kauniisti ja hienovaraisesti kerrottu.

Itsekin oikein ihastuin kirjan lainauksiin Johannes Linnankosken teksteistä. Päätin lukea Laulun tulipunaisesta kukasta uudelleen. Olen lukenut sen hyvin nuorena, silloin tekstin juoni oli kirjassa tärkein, en tajunnut kirjan kaunista runollista kieltä.

En ollenkaan ihmettele, että Annika oli huolissaan onnistumisestaan kääntäessään Linnankosken tekstiä Yaolle venäjäksi.
Posted by Picasa

20 kommenttia:

  1. ei ole mikään tavanomainen tarina, uskoisin, kiinnostava kirja.O_O

    Kiitos postauksesta, UNELMA.<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, tarina on ihan omaa luokkaansa ja on sijoitettu oikeisiin historillisiin puitteisiin.

      Poista
  2. Eräänä heinäkuun sadepäivänä minäkin luin tuon kirjan ja uppouduin täysin tarinan vietäväksi. Historiallisesti mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja. Ajatella, että tapahtumapaikat ovat ihan kotikylälläsi. Kiehtovasti kirjoitat muuten sinäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhden päivän aikana tuo kirja oli ahmittava, ei malttanut laskea käsistään ennen viimeistä sivua.

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoinen tarina,ja kiitos esittelystä! Saivatko he oikeasti toisensa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanonpa näin etten vie jännitystä lukijoilta. Nuoret ainakin uskovat niin tapahtuvan. Mitä sitten maailmansodan melskeissä tapahtuu, on jo toinen asia.

      Poista
  4. Wau, mikä tarina. Täällä menee kylmät väreet selkäpiissä.

    Luin Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta n. 12-13 -vuotiaana. Ei siitä paljon silloin ymmärtänyt. Tuli muutenkin luettua klassikoita ja merkkiteoksia liian varhain. Tuli vain sellainen mieli, että pöh, mitä näistä puhutaan. Voisivat aueta nykyään ihan toisella tavoin. Tosin Rikos ja rangaistus aikanaan kolahti :)

    VastaaPoista
  5. Unelma, minähän luin tämän kirjan blogiini. En tiennytkään, että tämä oli sattunut sinun kotikylässäsi! Railiakin voi kiinnostaa. Linkitän tämän nyt omaan postaukseeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin tuossa aamulla, että oletkohan tästä kirjoittanut. Minulta on jäänyt huomaamatta. Käynkin heti katsomassa löydänkö sitä vielä.

      Poista
  6. Aili-mummo jo ensimmäisessa kommentissa sanoo samat sanat kuin mie aioin. =) Ja siksi sainkin jo vastauksen. =)

    VastaaPoista
  7. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, luulen että tykkäisin. Pitääkin laitella nimi ylös, jos vaikka joskus tulee vastaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että pitäisit tästä kirjasta. Kirja on tänä vuonna ilmestynyt, löytyy varmaankin vielä hyvin kirjakaupoista ja kirjastoista.
      Seuraavalla kotimaanlomallasi kirjastoon. :-)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kylla ja varsinkin jos on näin hyvä ja jännittävä kirja.

      Poista
  9. Kirjojen maailma on kiehtova. Minulla vain on nykyään niin paljon puuhailua, että lukeminen on jäänyt tosi vähiin. Harmi.
    Sinulle olisi blogissani tunnustus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvella sitten, Marja.

      Kiitos, käyn katsomassa.

      Poista