sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Kirjankansitarina

.

Sodan tuulet
Aivan kuin joku itkisi
Sodan haavoittama lapsuus.
Isänmaan tähden
Isäni rakkaani, Tuntematon sotilas
Täällä Pohjantähden alla.

Ahdistettu maa, Pahat unet
Kenkää suurempi jalka.
Lämmintä jalkaan, Marttojen toimia.
Uskomattomia uhrauksia
Surupukuinen nainen
Kaihoja kukkuvat käet.

Linjoilla ja linjojen takana
Me kestimme, vapaus säilyi.
Kallis maa
Kun on pitkät pilven rannat.
Unohduksen lumet
Turku nousi tuhkasta jälleen.



Tämän kuvan lainasin netistä. Kirjakaan ei alunperin ollut omani, vaan mamman. Marttojen ohjeilla minulle ommeltiin tollukkaat.


Tämä on ensimmäinen muistikuvani Turun linnasta. Kuvan ja seuraavan kuvan lainasin Raimo Narjuksen kirjasta.

Martin kaupunginosasta jäi vain kirkko pystyyn.

Tämän kuvan olen itse ottanut, onnellisena siitä, että suomalaiset ovat onnistuneet korjaamaan tämän vanhan linnan. Tämän kuvan haluan säilyttää sydämessäni.

24 kommenttia:

  1. Upean runoa teit! Onnittelut siitä

    VastaaPoista
  2. Osuva otsikko tuo sodan haavoittama lapsuus. Omanikin oli jollainlailla sellainen, vaikka olen syntynyt 50-luvun lopulla, mutta miesten puheissa oli sota silloinkin monesti läsnä. Tuo kirja olisi mielenkiintoinen lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja kannattaisi tosiaan lukea.

      Kiitos kirjasta, Leena.

      Poista
  3. Ihanan runon teit,voi niitä sodan muitoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähtemättömästi ovat muistot syöpyneet sydämiimme.

      Poista
  4. Unelma, onnittelut sinulle, teit haasteen läpi rivakasti, ja tulos on upea: kestää aikaa ja historiaa.<333

    Tuo kannattaa säilyttää!

    Mukavaa pyhäiltaa sinulle ja perheellesi.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän tarinan aioinkin jo deletoida, kun huomasin, että olin lukenut haasteen huonosti. En sitten hennonnutkaan tätä hävittää, kun olin siihen jo aikaani ja ajatustani uhrannut.

      Kiitos Aili-mummo haasteesta.

      Poista
  5. Onneksi olkoon upeasta runosta, siinä on kaikki!
    Hyvää juhannusviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää juhannusviikkoa sinulle myös.

      Poista
  6. Vahva runo Unelma.Äidilläni oli tuollainen sodan haavoittama lapsuus,sillä hän joutui sotalapseksi Ruotsiin.Hienosti toteutettu postaus:) Ja Turun linnassa olen käynyt,joskus kauan sitten!Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle Unelma ystäväiseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sota haavoitti myös monia Suomeen jääneitä lapsia. Monet meistä jouduimme lähtemään "sotaa pakoon", kuten termi kuului.

      Mukavaa uutta viikkoa myös sinulle ja Bambille.

      Poista
  7. Unelma, huikeaa ja minua alkoi itkettää...

    Ostin muuten tuon Sodan haavoittaman lapsuuden kirjamessuilta ja sain tavata kirjoittajan ja keskustella ihan rauhassa. Emilielle olisin sanonut, mutta kun siihen ei voinut vastata, että vanhempamme olivat sodan haavoittamia ja se vaikutti vielä meihinkin. Ja mitä vaikuttikaan kun joutui kahdesti lähtemään kodistaan Karjalasta, kuten oli äidilläni ja hänen siskoillaan. Tietenkin isän osa oli kovin, kun melkein lapsena joutui rintamalle, haavoittui, paras ystävä kuoli vieressä ja aivot valuivat isän jaloille...Oi isä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, sinä olet niin herkkävaistoinen. Olet elänyt elämääsi paljolti "sydämellä".

      Niin nuo meidän isämme joutuivat lähtemään kohti tuntematonta hyvin nuorina.

      Meidän tehtäväksemme jää aina silloin tällöin muistuttaa heidän uhrauksistaan.

      Poista
  8. Voi kuinka ihana ja koskettava runo tuossa alemmassa postauksessa<3

    Isäni oli myös karjalasta ja evakko.....minä itken aina kun kuulen laulun...Laps olen koyhän kauniin karjalan.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna-Mari Kaskinen kirjoittaa hyvin herkästi ja koskettavasti.

      Poista
  9. Hienosti olet koonnut runoksi kirjat, joiden lukukokemukset ovat olleet koskettavia tai muutoin mieleenpainuvia.
    Mukava muistelu, vaikka itse sisältö useassa on koskettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjojen sisältö ei välttämättä liity ollenkaan tähän tarinaan.
      Haasteena oli laatia runo kirjan nimiä käyttäen.
      Runoilla en osaa, mutta tarina vei mennessään.

      Poista
  10. Upeasti toteutit runohaasteen. Sydämellä.
    Meitä, joilla on sodan haavoittama lapsuus, on tässäkin maassa liian monta. Tiedät, mitä tarkoitan. Onnellisia ne, joiden elämän eväitä ei ole sota syönyt.
    Minulla on - tietystä syystä - monia sotaa käsitteleviä kirjoja, myös tämä Sodan haavoittama lapsuus. Sitä kestää lukea useampaankin kertaan.
    Kiitos, että runosi kertoo juuri näistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän ikäpolvemme ihmiset ovat lähes kaikki joutuneet luopumaan normaalista lapsuudesta, kodin turvasta ja omien vanhempien huolenpidosta.
      Onneksi meillä on ymmärtäjiä toinen toisistamme.
      Olemme osanneet antaa arvoa oleville oloillemme nykypäivänä.

      Poista
  11. Näin sinä vain teksit hyvät runot kirjankansista.
    Sotaaikana olen minä syntynyt ja vauvana tuotu Inkerista suomeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeita aikoja silloin elettiin. Surulista vaan on se, että ihminen ei ole mitään oppinut. Nykypäivänäkin niin monet lapset joutuvat sodan jalkoihin.

      Onnellisia päiviä sinulle, Sylvi, sinne nykyiseen kotimaahasi.

      Poista
  12. Veljeni meni naimisiin Turun linnan kappelissa.

    VastaaPoista
  13. Kyllä sinä tuon valokuvaamisen hallitset. Upeita kuvia jälleen :)

    VastaaPoista