keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Matka jatkuu hautamuistomerkeille.

Lomakylässämme ei ollut oikeastaan mitään erityisiä nähtävyyksiä, oli lähdettävä muualle, jos auringossa lojuminen ei maistunut.

Suuntasimme kulkumme ylös kukkulanlaelle ulos kylästämme.

Matkalla hämmästelimme kreetalaista vesijohtoverkostoa. Täällä ei tarvitse varautua routaan ja putkien jäätymiseen. Vielä syheröisempiäkin yhdistelmiä nähtiin.

Jäin katselemaan sulkasatoista kukkoa, joka meidät huomattuaan alkoi komennella kanalaumaansa sisätiloihin. Hyvin kanat tottelivat, onneksi ehdin kaivaa kameran esille ennekuin viimeinenkin tipu olisi kadonnut katoksen alle. Kukko oli hyvin ylpeä katraastaan, ei ollenkaan menettänyt arvokkuuttaan, vaikka olikin niin kynityn näköinen. Klikkaa kuvaa.

Kuljimme oliivilehtojen reunustamaa tietä ylös.

Kukkulan rinteessä on löytynyt vanha Minoalaiskulttuurin hauta (3000-1490 ekr).


Hyvin ovat muuraukset säilyneet vuosituhansia.


Minolaisesta kulttuurista lisää täällä

Täällä palasimme 70 vuotta sitten tapahtuneisiin tunnelmiin.

Tämä kartta esittää sotatoimia Kreetalla.

Tässä sen kauhistuttavia seuraamuksia.

Saksalaisten sotilaiden hautausmaa korkealla mäellä.

Täältä on upeat näkymät alas kyliin, merelle ja sotilaslentokentälle. Lentokenttää ei saanut kuvata.


Näitä muistolaattoja täällä on tuhansia. Jokainen laatta kertoo kahden sotilaan nimen syntymä- ja kuolinajan.

Järkyttävää oli huomioida monien vainajien nuoret iät 19-21 vuotiaat nuorukaiset olivat kuolleet täällä keväällä -41 huhti-toukokuussa. Äitinä ja isoäitinä voin vain kuvitella omaisten tuskaa, kun lapsi ei palannutkaan kotiin.

Sodan mielettömyys täällä taas näkyi konkreettisesti. Johtuipa mieleeni, että tänään on Hitlerin syntymäpäivä. Olisi saanut jäädä syntymättä tuokin kauhea mies.

Kalliin hinnan ovat saksalaiset äidit maksaneet Hitlerin johtamista hirmutöistä. Koskaan ei saisi unohtua keskitysleirien kauhut ja sotien järkyttävät seuraukset.

Kreetalainen nainen kitkee muistolaattojen ympärille istutettuja kukkapenkkejä.

Näitä pikkuisia muistomerkkejä Kreetalla näkyy teiden varsilla paljon. Näissä on sisällä öljylamput ja öljykannut, ohikulkijat voivat halutessaan sytyttää liekin poisnukkuneen muistoksi.


8 kommenttia:

  1. Kiitoksia Kreetan matkasta. Mukava oli käydä, eipä tässä muuten tulekaan matkusteltua, paitsi Suomeen ja takaisin.
    Hyvin hoidettua siellä kaikki hautausmaata myöten. Hiljaiseksi nuo paikat vetää, ehkä pitäisi tehdä koululaisretkiä enemmän hautausmaille kuin laivaristeilyille, niin nämä rauhanajan nuoretkin ehkä ymmärtäisivät paremmin sodan todellisuutta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos hyvistä kuvista ja hyvästä kerronnasta. On hyvä nähdä tuollaisia pikkoja, jotka pistää muistamaan sodan kauheuden.

    VastaaPoista
  3. Kiitos matkakertomuksestasi. Mieliinpainuvia paikkoja ovat nämä toisen maailmansodan kaatuneiden hautausmaat, missä todella voi kuvitella sen tuskan, mitä sotilaiden äidit ovat tunteneet. Tälläkin hautausmaalla on 4465 nuorta Wermachtin sotilasta saanut viimeisen leposijansa. Jää kysymys, miksi? Oliko uhri sen arvoinen? Täytyy muistaa, että vain Saksan armeijan sotilaiden nimet on hautakivissä. SS-joukoissa kaatuneiden nimiä ei näissä ole, asia on edelleen saksalaisille kipeä ja häpeä. Hautoja hoitaa VOLKSBUND DEUTSCHE KRIEGSGRÄBERFÜRSORGE E.V, samoin kuin kaikkialla muuallakin olevia saksalaisten sotilaiden hautausmaita. Friedhofit ovat hyvin hoidettuja, rauhallisia ja vaikuttavia.
    Kävin vanhan Sallan saksalaisella hautausmaalla viemässä kukkakimpun yhdelle hautapaadelle, jossa isäni nimi muiden joukossa (Oma-Emma menetti sodassa neljästä pojastaan kolme). Hautausmaat kertovat historiaa, jonka ei toivoisi toistuvan. Eräs mieleenpainuneista hautausmaista oli myös Kwai-joen siltaa rakentaneiden sotavankien hautausmaa Thaimaassa lähellä Burman rajaa.
    Samat ajatukset myös siellä nousivat mieleen.

    VastaaPoista
  4. Eipä osattu tällaisia paikkoja häämatkallamme edes etsiä, vaikka sekä vuokra-autolla että -moottoripyörällä saarta ristiin rastiin parin viikon ajan kuljettiin. Vuorilta aivan huikeita näkymiä. Koskettavia kyllä nämä sota-ajan muistomerkit - hyvä, että niitä on. Herättelee toivottavasti ihmisiä aina silloin tällöin.

    Ihanaa kulkea matkassasi mukana näin virtuaalisesti! Kiitos!

    VastaaPoista
  5. Täältäkin Kiitos nojatuolimatkasta. Huikeita kuvia ja maisemia.
    Tuollaisissa vesijohdoissa voi olla sellainen systeemi, että puhdistettua likavettä käytetään kasteluun.

    VastaaPoista
  6. Sirokko,
    kiitos, kun hyppäsit siivelle. Kannatti kiivetä sinne ylös, on hyvä aina palauttaa mieleensä, että elämä ei aina ole aurinkoa ja sinistä taivasta.

    mummeli,
    kiitos kommentistasi.

    anja,
    kiitos sinulle täydentävistä tiedoista. Toivomme todellakin, että ei koskaan enää tuollaista kauheaa sotaa.

    Minz,
    no eipä häämatkalaisten olisi tarvinnutkaan ikäviä asioita kohdata. Elämässä saa olla myös onnenmuruja ja niistä pitää nauttia täydesti. :-)

    KristiinaS,
    kivaa, kun olet jaksanut seurata mukana.

    VastaaPoista
  7. Kauniita maisemia on ilo katsella. Kreeta on historiallinen saari monella tapaa. Sen huomaa tuolla hautausmaalla kuin minoalaiskulttuurin raunioillakin.

    VastaaPoista
  8. Kiitos, kiva oli saada olla mukana matkalla.
    Vähän erilaista kuin täällä pohjolassa.

    VastaaPoista