perjantai 30. lokakuuta 2009

Hiljentyminen


Rauhaisaa Pyhäinpäivää!


Posted by Picasa

Ranskalainen sipulikeitto rautapadassa.

Useita vuosia sitten Helsingin Sanomien viikkoliitteessä julkaistiin Mysi Lahtisen ihania ruokareseptejä. Tämä sipulikeitto on yksi suosikkini. Ainakin kerran syksyssä tätä on tehtävä, silloin kun suomalaiset kullankeltaiset sipulit ovat parhaimmillaan. Jos kuvan klikkaa suuremmaksi, niin ohje saattaa näkyä hyvin. Tässä on muuten aivan ihana tekstikin mukana, pelkkä ohje saa veden kielelle.



Tätä Hesarin keittolautasen kuvaa rohkenen kyllä epäillä pussikeitosta otetuksi versioksi. Mysin keitosta ei tule tämän näköistä. Hänen julkaisemassaan keittokirjassa keiton kuva on aito.


Nyt sipuleita kuorimaan.



Tässä pata on ollut uunissa jo kolme tuntia. Kulhot ja lusikat vaan esille.

Bon apetit!


Posted by Picasa

tiistai 27. lokakuuta 2009

Kansainvälinen nallepäivä 27.10.

Olen kerännyt jo vuosia nalleja. Tuon niitä matkoiltani muistoksi ja osan olen saanut ystäviltäni. Kirppareiltakin on moni nalle mukaani lähtenyt. Kuvailin tuossa muutamia nallukoita näin nallenpäivän kunniaksi.



Tämä nalleneiti hienossa olkihatussaan on muuttanut meille Itävallasta.



Tämä nalle onkin ollut lasten suosikki, melkein puhki hellitty.



Lapset joskus laskivat, että yli sata nallea asustaa kaapissa.



Entisessä kodissamme nallet asuivat vinttikamarissa, siellä viihtyivät lapsetkin hyvin.



Näin iloinen väritys voi olla vain nallella.



Kaikkia en jaksanut kantaa perhekuvaan. Jäähän sitten seuraavaan nallepostaukseenkin jotain.



Tästä kuvasta tuli hieman tumma, mutta hug-nalle on niin veikeän näköinen, pakko ottaa mukaan.


Nallet ovat niin ihania. Kerran serkkupoikani katseli nallejani ja sanoi ehkä viisauden. "Lapsena olisit iloinnut yhdestäkin nallesta". Kaipa se sitten sitä on, että joskus on jotain valille jäänyt. Ei silloin sota-aikana mitään leluja lapsille ostettu köyhissä perheissä.

Tässä vielä lisää nallukoita. Täytyi laittaa kollaasiin, kun tuo yksittäisten kuvien siirto blogiin on niin työlästä minulle.


Posted by Picasa

maanantai 26. lokakuuta 2009

Tummaa ruskeaa.

Tällä viikolla kollasien väriksi on valittu tumma ruskea. Olikin melko vaikea väri. Tässä täytyi ryhtyä kuvaamaan uusia otoksia, kun vanhoista ei oikein löytynyt. Lisää ruskeaa löytyy täältä.

Vanha tippapullokin pääsi kuvaan ja oven edessä voi karistaa hiekat kenkien pohjista.

Hieno kattokoriste, alhaalla oikealla, on kuvattu Alhambrassa.


sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Syystoimia vanhempia muistellen.

Lauantaina aamulla lähdimme taatan kanssa ajelemaan kohti Turkua. Tarkoituksemme oli käydä hoitelemassa vanhempien haudat talvikuntoon, velipoika oli kuitenkin ehtinyt jo ennen meitä.

Sytytimme ainoastaan kynttilät. Oli käytävä ostamassa lyhty mummin haudalle, kun linnut tulivat heti herkuttelemaan lämpimällä öljyllä. Ostimme sellaisen öljykynttilän, jonka luvattiin palavan viisi päivää. Heti, kun selkämme käänsimme, niin linnut tulivat harakan johdolla nokkimaan kynttilää. En tiedä kuinka terveellistä ravintoa tuollainen oljykynttilä linnuille on, mutta hyvin tuntui homma olevan linnuilla hallinnassa, kun oitis ilmestyivät paikalle kynttilää sammuttamaan.



Tämän kirkon hautausmaalla kävimme ensin.



Hautausmaa on ihan joen rannassa kaunilla paikalla.



Kohta soitettiin kelloja, kun hautaustilaisuus oli alkamassa. Kävimme kirkossa sisälläkin hetken hiljentymässä. Alttarille oli jo tuotu vainajan arkku siunausta odottamaan. Sisällä kirkossa sillä hetkellä olimme vain me. Toivotimme hiljaa mielessämme tuntemattomalle ikiuneen nukkuneelle; hyvää matkaa.


Pikkuinen enkelikin oli tuotu hautaa vartioimaan.






Me vielä jatkamme purjehdustamme elämän merellä.



Linnut eivät nyt pääse liekkiä sammuttamaan. :)


Turun hautausmaalla meidät otti vastaan pikkuinen orava.



Orava oli niin kesy, että tuli ihan viereen katselemaan. valitettavasti meillä ei ollut pähkinöitä mukana. Kiitos oravalle, kun tulit tervehtimään.



Oli mukavaa piipahtaa Liedossa, Turussa, Salossa ja Lohjalla.








torstai 22. lokakuuta 2009

Kori käteen ja metsään

Tänä aamuna heräsin suureen harmitukseen. Vaaka näytti kammottavaa lukua. Ei yhtään auttanut vaikka seisoin vain yhdellä jalalla tai puntarin toisella laidalla. Hih.

Aikaisemmin olen onnistunut keventymään, mutta nyt huomaan, että melkein kaikki on tullut takaisin. Koko aamu meni pilalle. Mourusin puhelimessa ystävällenikin tätä synkkää tilannettani, olen niin vihainen itselleni. Peilikuvaani en enää ilkeä edes katsoa.

Siinä vielä lähellä puoltapäivää tassuttelin aamutakissa ja olin vaipunut synkyyteen

Menin sitten katsomaan mitä SusuPetal oli postannut. Siellä koin valaistuksen, tie ulos. Laitan linkin tähän, jos saan luvan. Lupa saatu täällä

Päätin ryhdistäytyä, hieman häpeillen puin päälleni suurimmat kuminauhahousuni ja soputelttatakkini. Onnistuin kuitenkin vääntäytymään ulos ovesta kori käsivarrella. Tunsin suurta mielihyvää, kun syksyinen metsä oli niin kaunis ja kutsuva. Otin kuvia sammaleista, kun kukkia ei enää näkynyt. Muutama suppilovahverokin löytyi, niistä saa mukavaa lisuketta suunnittelemaani jauhelihapihvi-iltaseen.

Olen nyt päättänyt, että kesällä Berliinistä ostamani kaunis takki ei kauaa näytä päälläni makkarankuorelta.



Näin kauniilta näyttivät rahkasammalet tänään. Tein näistä muutamista sammalkuvista kollaasin. Tässä on päivämääräkin merkittynä, että muistaisin mikä oli se päivä, kun jälleen sain väännettyä itseni kunnolla ulos.


Posted by Picasa

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Autumn Friends Award

Blogisisko lähetti tämän kivan syksyisen tunnustuksen. Lämpimästi kiitän.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Sammaleen vihreää


Sammaleet ovat kauniita.

Lammikon pinnalla lillui sammaleenvihreää levää.





Täällä lisää kollaaseja sammaleen väreissä.

Lumi tuli yöllä.


Aamulla oli maa valkoisena ja lisää lunta tulee edelleenkin.




Ruusu ei ole malttanut vielä asettua talvilepoon.





Pienet kesällä istutetut kuuset näyttävät kauniilta lumisina.



Viimeinen kukka kivikkoryhmässä. Seinän lähellä ovat säästyneet lumivaipalta.



Risulinnut pitäisi viedä suojaan talveksi. Ovat niin kauniita tuossa lumisessa maassa.



Kuvat on ottanut aamulla taata, kun mamma vielä pötkötti talvipesässä.

torstai 15. lokakuuta 2009

Mamma meinailee.

Tässä onkin vaan tullut meilailtua ja roikuttua netissä. Nyt päätin aurinkoisen päivän innoittamana ryhdistäytyä ja ryhtyä taas hoitamaan mamman virkatehtäviä.

Perinteisesti mammat ovat kautta aikojen kutoneet lapsille ja lapsenlapsille sukkia ja vanttuita. Aikaisemmin mammallakin puikot suihkivat ahkerasti, mutta nyt netti on rohmunnut kaiken liikenevän ajan. Olen innokkaana surffaillut blogilta toiselle ja joskus yrittänyt jotain kommenttiakin laittaa. Mielenkiinnostavaa aikaa tämä puolivuotta onkin ollut, olen saanut ihania blogiystäviä ja monia hyviä ideoita matkaani keventämään. Nyt on jo tultu siihen, että elämä ilman blogia ja tietokonetta olisi tosi tylsää. Kollaasien tekeminen on minulle ykkösjuttu, opetteleminen on ollut hauskaa. Pakinaperjantai ja runotorstai ovat jääneet väliin sanallisen lahjakuuden puuttumisen ja oman itsekritiikkini takia.


klik

Blogin kansia ei ole tarkoitus kiinni klapsauttaa, mutta koneaikaa yritän vähän lyhentää. Sukkalankoja on hankittu ja kuten kollaasista näkyy, niin alkuun on jo päästy. Nuo liukuvärjätyt langat ovat kivoja, raidallista sukkaa syntyy ilman solmuja.

Tuon enkelisydämen sain viime jouluna lahjaksi tärkeältä henkilöltä.

Meillä on nyt syksyn aikana ollut jo kolme eri hauvelia muutamia päiviä hoidossamme. Tällä viikolla on pikkuinen Tiitu-tyttö, oikein kiltti ja mukava koiruli. Vierailevat karvapallerot hieman lievittävät ikävää, jonka oman koiran kuolema aiheutti.Tästä kohta lähdemmekin Tiitun kanssa lenkille ja sitten puikot suihkimaan. Meinaan mä.

Lisään vähän kuvia Tiitusta.



Tiitu rakenteli pesää ja hoivaili kumista "vauvaa".


Taatan sylissä oli mukava ottaa pienet nokoset, kumivauvakin unohtui.


Posted by Picasa

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Tunnustuksia


Tämän tunnustuksen sain Tarjuskalta.


Näissä on monenlaista tehtävääkin, mutta pyytelen nyt vaan anteeksi. Ei irtoa mitään. Nuo monenlaiset linkitykset nyt vaan ovat mammalle vaikeita. Tähän seuraavaan yritin koota joitain ajatuksia, ne pätenevät näihin molempiin.




"Sain täältä lakritsinrouskutus blogista hienon tunnustuksen meemin kera. Tunnustuksen kieli on portugalia, koska ystäväni Google Translation niin ilmoitti ja käänsi sen vähän tännepäin (taisin kommentissani vilukissille puhua latinasta, mutta eivätkös ne ole samaa sukua): "Tämä blogi sekoittaa aistini." Kovasti paljon kiitoksia kauniista sanoista." (tämä lause on lainattu lakritsirouskulta)

TUNNUSTUKSEEN KUULUVA HAASTE KUULUU NÄIN:
1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

1. Näköaistia luulin pitäväni tärkeimpänä, mutta ei se niin mene. Puhaltaessaan meihin elämän hengen Luoja suuressa viisaudessaan antoi meille myös aistit selvitäksemme hengissä. Voisiko siis toinen aisti olla toista tärkeämpi?

Olen saanut nähdä lapseni ja lastenlapseni. Suloisempaa näkyä on vaikea löytää kuin pienen vauvan ensimmäinen hymy.

2. Kuuloaisti. Yritän oppia kuuntelemaan, mitä ystävilläni ja lähimmäisilläni on sanottavaa.

Olen kuullut lasteni ja lastenlapsieni ensimmäiset jokeltelut ja sanat. Olen opettanut heille iltarukouksen.

3. Tuntoaisti. Olen tuntenut paljon kipua, mutta olen myös tuntenut omaisten ja ystävien rakkautta.

Olen saanut tuntea lasteni ja lastenlasteni pienet kätöset kädessäni ja saanut pitää pieniä aarteita sylissäni.

4. Hajuaisti. Tuoreen leivän tuoksu, voiko sitä vastustaa. Ruusu, syreeni, kielo ja vasta niitetty nurmi, näistä pitäisi tehdä lukuisia omia postauksia.

Olen saanut tuntea lasteni ja lastenlapsieni vauvatuoksun. Sitä vasta kylvetetyn vauvan tuoksua ei unohda koskaan.

5. Makuaisti. Tämä aisti toimii minulla tehostetulla asteikolla. En edes kehtaa tunnustaa minkälainen herkkup...u oikeastaan olen.

Olen saanut lapsilta ja lapsenlapsilta kiitosta kokkaamisistani. Yritänkin aina laittaa parhaat ainekset likoon, jos tiedän heidän olevan tulossa.



Kiitos Tarjuska ja lakritsirouskutus. Luulen, että nämä tunnustukset ovat jo kiertäneet kertaalleen ympyrää. En linkitä kenellekään, mutta jos joku vielä on kiinnostunut, niin ole hyvä vaan. Tästä saa kuvat linkittää.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Leivon, leivon leipäsiä....


Tässä taannoin eräs blogistanian herrasmies leipoi leivän. Hän kuvaili tapahtuman ja leivän maun niin mehevästi, että innostuin kokeilemaan. En silloin huomannut ottaa kuvia tästä leipomistapahtumasta ja valmis leipäkin hävisi viimeistä murua myöten niin sanotusti "parempiin suihin" ennenkuin edes muistin omistavani valokuvauskonetta. :)



Tässä taikina on muhinut kylmässä 18 tuntia, on syntynyt kuplivaa massaa.



Siellä se leipä uunissa nyt kypsyy valurautapadassa.



Oli pakko leikata heti toinenkin pala. Olisi leipä voinut ruskistua vähän enemmänkin, mutta oli jo kiire maistelemaan.

Tähän omaan leipääni laitoin lisukkeeksi murskattua valkosipulia, seesaminsiemeniä ja auringonkukansiemeniä, (vasta siinä leipomisvaiheessa).


Täällä resepti, jos joku innostuu leipomaan.
Posted by Picasa

Sitruunan väriä.



Sataa räntää, ensimmäisen kerran tänä syksynä. Nyt tarvitaan piristystä. Picasa taas leikkeli kauniita kukkiani miten tahtoi. Yritin valita tähän parhaat vaihtoehdot.

Täällä on lisää piristystä.

Posted by Picasa