keskiviikko 26. elokuuta 2009

Vielä löytyy ilmaista ruokaa.

Koska Aamulla näytti siltä, että ainakin vielä tänään Pärttylin sääennustus pitää paikkansa, niin päätin lähteä ulos nauttimaan syksyisen metsän kauneudesta.

Suoritin vesitankkauksen ja pakkasin vyölaukkuun selviytymistarvikkeeni. Ensimmäiseksi varustin laukkuun kameran ja tarkistin että ytyä löytyy pattereissa. Vielä puhelin ja nitropurkki. Koska taata oli lähtenyt työmaalleen, niin varmistuksia piti olla normaalia enemmän.

Lämpimät aurinkoiset päivät olivat kypsyttäneet lisää vadelmia pöpelikköön, sinne siis ensimmäiseksi. Siellä pöhheikössä pyöriessäni en huomannut että tossunnauha oli auennut, aivan kuten suuresti ihailemaltani juoksijanuorukaiseltakin. Jos tuntisin hänet niin rauhoittelisin, ei se mitään jos 27 v ei osaa tossun nauhoja sitoa, kun ei osaa seitsenkymppinenkään.

Tossun aukeamisen huomasin vasta siinä vaiheessa, kun toisella jalallani astuin nauhan päälle ja tupsahdin siitä tantereeseen. Aikani siinä sitten kontallaan tutkin ruohonjuuritasolla varvikkoa. Ei käynyt kuinkaan, ei edes vattukori kaatunut.

Tämä lankeaminen ei ollut mitään siihen verrattuna miten viimekesänä lensin mättäälle. Kuvittelin hyppääväni ilman vauhdinottoa kohtalaisen ison ojan yli. Eipä ollut kintuissa enää ponnistusvoimaa entiseen malliin ja kirjaimellisesti sitten lensin niinsanotusti turvalleni. Enpä siis ole aikaisemmin mainitun juoksijapojan veroinen vesiesteelläkään. Ainoastaan naamani alle jäänyt iso kaarnanpala pelasti silmäni ja silmälasini rikkoutumiselta. Vielä kotonakin sain nyppiä roskia tukastani. Oli se lento, onneksi kukaan ei nähnyt. Voihan se olla niinkin, että joku lenkkeilijä näki, mutta katsoi tilanteen toivottomaksi ja hölkkäsi kaikessa hiljaisuudessa mahdollisimman kauaksi. Nyt en enää kuvittele olevani Keskisalo, jätän hyppyhommat nuoremmille. - Herkullinen olisi kuitenkin ajatus vielä j0skus ylittää iso oja seipään avulla, niinkuin silloin ennen.



Mustikoita oli vielä runsaasti metsässä. Kuivien ilmojen ansiosta olivat vielä ihan keräilykelpoisiakin. Marjat näkyvät paremmin, jos kuvat klikkaa suuremminksi.



Puolukkaakin näyttää tulevan runsaasti.



Tässä on juolukkaa, olivat valtavan isoja ja melko makeitakin. Mustikan ja vadelman joukossa on varmasti ihan makoisa iltapala.



Tässä päivän saalis. Nuo kaksi mustaa isoa eivät kuulu joukkoon, ne nappasin pihalta, karhunvatukkaa.



Laitan vielä tarkemman kuvan tästä kauniista vanhasta luulasikulhosta.

28 kommenttia:

  1. Nam! Ihania marjoja,kyllä kannattaa poimia.
    Astia on järisyttävän kaunis.

    VastaaPoista
  2. Hienoja kuvia, ihania marjoja! Terve ajatus tuo keräilytalouden perusta. Että ilmaisiakin saa, jos viitsii. Ja marjat ovat syötäviä ihan silleen. Sitten tulee sieniaika, sienissä on jonkin verran esityötä.
    Hyvä, ettet loukkaantunut.
    Täällä Usassa tuota kulhoasi kutsutaan nimellä "milkglass" eli maitolasi.
    Ensin sitä tehtiin Englannissa 1700- luvulla, suosittua Usassa 1770-1780. Myöhemmin siihen saatettiin lisätä väriä, esim. vaalean sinistä.

    VastaaPoista
  3. Onneksi sulle ei käynyt pahemmin kaatuessa:-)
    Ihana marjasaalis,kelpaisi minulle! Juolukat näyttävät niin mustikoilta,en ole tainnut sellaisia poimiakaan koskaan.

    VastaaPoista
  4. Maija, mielestäni nuo luulasiset astiat ovat kauniita.

    utukka, kiitos valaisevista tiedoistasi luulasin/maitolasin historiasta. Minulla onkin muutamia ameriikkalaisen Westmorelandin tehtaan esineitä. Valkoisia lasiesineitä tehdään edelleenkin, mutta ne ovat opaalilasia tai jotain muuta. Luulasisia esineitä ei enää tehdä ainakaan Suomessa. Olen onnistunut löytämään joitakin vaalean turkoosin värisiä luulasiesineitä myös.

    Yaelian, tuolla metsässä pehmeälle mättäälle kun pyllähtää, niin kolauksen saa vain itsetunto.

    Juolukoita löytyy metsien kosteikoista. Ei ole kovinkaan arvostettu marja, mutta vitamiineja ja hivenaineita niistäkin löytyy.

    VastaaPoista
  5. Onneksi et loukannut itseäsi kompuroidessasi. Entäpä, jos vähän aletaan molemmat harjoittelemaan ojan yli seipäällä hyppäämistä! Se voisi onnistua ja verestäisi vanhoja muistoja.
    Marjastaminen on todella kivaa, varsinkin kun tänä kesänä marjaa löytyy. Kävin eilen myös mustikassa, jätin suosiolla juolukat poimimatta.
    Ei minulla kylläkään noin nättiä marja-astiaa, mistä popsia herkkuja.

    VastaaPoista
  6. Seipäällä on aikoinaan hypitty, mutta eikö nyt sovita niin, että unohdetaan ajatuskin kokonaan. Aimariikin vielä menee yllyttämään ;-)
    Ihanan näköisessä kulhossa ovat herkkusi, ne sopivat niin hyvin, ettei raaski edes syödä.

    VastaaPoista
  7. aimarii, tuo ajatus seiväshypystä oli niin riemastuttava,mistähän muusta kivasta on jo luovuttava?

    Uuna, taitaisi tulla pitkä lista niistä asioista, joista on jo luovuttava. Lumienkelin vielä aion tehdä, täytyy vaan varmistaa, että "hiiappi" on huutomatkan säteellä.

    VastaaPoista
  8. Heh, Blogistanian seiväskisatko on tiedossa!

    Ihania marjoja, nam!

    VastaaPoista
  9. Nami, kun näyttää herkulliselta!
    Ja niin kaunis on maljasi marjoilla.
    Mutta oikeesti, kyllä sulla oli onni onettomuudessa mukana, ettet pahemmin itsesi satuttanut!
    Taas oli suojelus enkeli mukana!

    VastaaPoista
  10. Herkullisen näköinen annos. Onneks selvisit pelkällä pelästyksellä. Ei enää näillä kymmenillä kannata urheilla.

    VastaaPoista
  11. Apua mamma, seiväshyppykisojako täällä suunnitellaan!!!!!!
    Teidän eväät ainakin ovat tänään terveellisemmät kuin meidän, niinkuin vissiin jo olet minun blogista huomannut. Mielettömän makeaa!!!!!
    Huh huh!

    VastaaPoista
  12. Minun piti luopua SPR:n katastrofiryhmästä siinä vaiheessa, kun huomasin etten enää pysty etsinnöissä hyppäämään leveiden metsäojien yli. Hienot kuvat olet ottanut metsämarjoista. Kaunis kulho.

    VastaaPoista
  13. SusuPetal. Hih, olisi se mellevää, kun me poukkoilisimme ojan yli seipäitten kanssa.

    Harakka, oli se mukavaa, etten satuttanut. Meikäläinen onkin niin menevää sorttia, että suojelusenkelit saavat olla valppaina. Vakavasti ottaen, olen elämässäni saanut monta kertaa olla kiitollinen Korkeimman suojeluksesta.

    Amalia, "tekevälle sattuu" sanoo sananparsi. Yritän olla urheilematta.

    VastaaPoista
  14. Johanna, kyllä kävin katsomassa ja kuolaamassa leivonnaisiasi. Se seiväshyppy taitaa kuitenkin jäädä.

    Famu falsetissa, jostain on aina luovuttava. Ikääntymiselle on annettava vähän siimaa. Marjassa käydään niin kauan kun tossu nousee.

    VastaaPoista
  15. Ennen suo-ojat tehtiin käsin lapioimalla, joten ne olivat aika kapeita.
    Nyt metsäkone rouhaisee ne leveällä kauhalla.

    Kevyesti liitelisimme vieläkin niiden entisten puronuomien yli, mutta yritäpä nykyisten valtaojien yli!

    Tossutkin ovat huonontuneet, ja alusta pehmennyt, ja ja...

    Iisi

    VastaaPoista
  16. Kyllä nuo hyppyhommat kai täytyy nuoremmille jättää. Minulle kävi tuossa keskilesällä vielä huonommin, kun heitin likaämpäriä mökillä olevaan monttuun, niin keikahdinkin sinne myös itse. Kylkiluu katkesi kahdesta kohtaa, mutta olen taas jotenkin toipunut. Nyt varon kaikkia monttuja, ja toivon etten enää koskaan kompastuisi.

    VastaaPoista
  17. Iisi, ihanasti osasit kääntää tapahtuneet olosuhteiden muuttumisen vääjäämättömiksi seurauksiksi. Niinpä, ennen oli kummarit, sammarit ja pipo. Niillä varusteilla lennettiin yli ojien ja kantojen seipäitten avulla tai ilman.

    suloensio, onneksi selvisit luiden katkeamisella, ainekset olivat pahempaankin onnettomuuteen. Jätetään vaan hyppelyt.

    VastaaPoista
  18. Ihania kuvia marjareissustasi <3

    VastaaPoista
  19. Luonnon hiljaisuudessa on rentouttavaa ja vielä samalla saa poimia herkkuja, marjoja.
    Kömmähdyksiä aina sattuu, jälkeenpäin niille voi vain nauraa ja kiittää, ettei pahemmin käynyt.

    VastaaPoista
  20. Ihana kulho täynnä herkkuja! Onneksi ei käynyt kuinkaan ja marjatkin säilyivät. Muistan kun kerran, aika nuorena olin naapureiden kanssa heidän mökillään keräämässä vadelmia. Sain ämpärin puolilleen ja siitä innostuneena menin, liian nopeasti maahan katsomatta kohti hyvin marjaisaa puskaa ja lensin suoraan mahalleni. Suurin osa vadelmista lensi saman tien sinne oksien ja kivien sekaan. Harmitti! Naapurin poika oli kuitenkin niin kiltti että antoi omat vademansa minulle ja sain edes vähän saalista pakastimeen.

    VastaaPoista
  21. mammeli, tämä on ensimmäinen kesä, kun metsäretkilläni on kamera mukana.

    arleena, nyt eläkeläisenä on ihanaa viipyillä metsän suojassa.

    savisuti, hieno herrasmies tuo sinun naapurisi poika.
    Näistä pyllähdyksistä syntyy muistoja.

    VastaaPoista
  22. Olipas sinulla reissu :) Kyllä metsästä saa kaikenlaista, kun viitsii kahlailla siellä. Nauratti tuo sinun ojanylitys, vähän samanlaisia kokemuksia munullakin. Yritystä olis, mutta ei puhtia heh...

    VastaaPoista
  23. Eila, marjat ovat ihania ja terveellisiä.

    Zilga, kävin tänäänkin metsässä ja löysin hyvän mustikkapaikan. Tällä reissulla pysyin koko ajan tolpillanikin.

    VastaaPoista
  24. Hannele, niin se on tietää mitä suuhunsa laittaa.

    VastaaPoista
  25. Ensimmäistä kertaa saavuin vierailemaan. Todella herkullisen näköinen tuo kulhollinen vadelmaa ja mustikkaa, nams.. :)

    VastaaPoista
  26. Marika, kiva, kun tulit tervetuloa uudelleenkin.

    VastaaPoista