lauantai 16. toukokuuta 2009

Kivipolku

Nyt se alkaa. Tähän pitäisi tulla kivipolku. Tänään tulevat lapset ja lastenlapset auttamaan.


Voikukat saavat kyytiä nurmikolta


16 kommenttia:

  1. Olisi mielenkiintoista nähdä kuva, kun polku on valmis.

    VastaaPoista
  2. Siitä tulee varmaankin kiva polku...

    VastaaPoista
  3. Tää on valitettavasti estynyt tulemaan, mutta lähetin Sulon Juskan avuksi. ;)

    VastaaPoista
  4. Tykkään kivipoluista! Niillä voi pomppia paljain jaloinkin. Nurmikolla en enää uskalla, kun ties mikä tikku tulee jalkaan. Ajatella kuinka sitä on kuitenkin vieraantunut luonnosta sitten lapsuuden - silloin tuli pompittua päivät pitkät mökillä ilman kenkiä eikä tuntunut missään. Nyt on niin herkkä hipiä, että ruohokin jalan alla tuntuu kovalta.

    VastaaPoista
  5. Näyttäisipä tulevan entistä ehompi.
    Saadaan varmaan nähdä polku valmiina.

    VastaaPoista
  6. Joko ensi kerralla pääsee blogiisi uutta polkua pitkin. Meillä on myös kivipolkuja ja laattapolkuja, niitä pitkin on kiva kulkea.
    Voikukatkin ovat kauniita, ainakin kevään ensimmäinen, mutta jos nurmikolla on sata, tunteet muuttuvat :-)

    VastaaPoista
  7. Famu, Yaelian, arleena. Polku on valmis. Täällä on asiasta selostus ja kuvia http://johannanmaailma-johanna.blogspot.com/,
    Kiva polku siitä tuli, nyt täytyy vielä kuvitella rehevät kukkaistutukset sinne polunvarteen. Tehtiin tarpeeksi leveä pyörätuolille. Heti ensimmäisenä lämpimänä päivänä haen palvelutalosta ystävämummoni meidän kuistille nauttimaan kesästä ja kukista.

    Miau! Kiitos, kun lähetit Sulon meille sulostuttamaan päivää. Jäi sellainen vaikutelma, että hänkin tykkäsi osallistua talkoisiin.

    Elegia, todellakin nyt voi aamulla aikaisinkin kulkea polulla, ei haittaa aamukaste. Muistan myös niitä pitkiä aurinkoisia kesiä, jolloin paljain jaloin juoksimme koko kesän. Muistan, kuinka olisimme halunneet riisua kengät heti, kun lumet sulivat. Isä sitten laittoi määräajaksi, että kun käki kukkuu, silloin saatte jättää kengät pois. Ei haitannut vauhtia silloin risut ja männynkävyt. Mitä jos, Elegia, tänä kesänä kulkisimme pikkuisen paljain jaloin mökillä tai pihalla. Varsinkin sateen jälkeen nurmikko tuntuu pehmoisemmalta, ja varsinkin jos sattuu joku vesilätäkkö löytymään niin läiskitään oikein kunnolla tasajalkaa, niinkuin silloin ennen.

    VastaaPoista
  8. Hieno polku sulle tulikin!
    Kyllä ne miehet osaavat, vai mitä!
    Nyt sitten vaan niitä kukkamaita tekemään, se on aina kivaa, sunnitella uutta. ja toteuttaa niitä suunnitelmiaan.
    Ja vielä, nähdä ne valmiina!
    Onnea uudelle polulle!

    VastaaPoista
  9. Kiitos, Harakka. Siihen vasemmalle puolelle ikkunan alle aion tehdä pienen kivikkopenkin, se on niin kuuma paikka, että muut perennat siinä paistuvat.

    VastaaPoista
  10. Kaunis polku.
    (76 vuotias äitini taas tansii vanhain tanssia sydänleikkutensa jälkeen, ja mieheni pyöräillee 20 km joka päivä uudelle sydänläpällään. Harvoin liikuntaa kielletään).

    VastaaPoista
  11. Uuna, kirjoitit samaan aikaan, kun minä rusnasin vastauksia. Niin, tämä pyörätuolipolku on vasta alkua. Niiden kukkapenkkien väliin olen suunnitellut erilaisia pieniä polkuja. Kesällä tehdään itse laattoja, niihin pyydän lapsenlapsien käden- ja jalanjälkiä. Ne pienet polut ovat tarpeellisia kukkaryhmien hoitamiseen. On minulla suuret suunnitelmat, vaikka piha on sellainen tilkku. Vähitellen teemme, en jaksa isoa urakkaa kerrallaan.

    Hannele mummu, hienoa, että omaisesi ovat toipuneet noin hyvin. Ei minultakaan ole liikuntaa kielletty, päinvastoin. Tykkään liikkua luonnossa. Marjastus on oikein intohimoni. Siellä pöhheikössä saa todella monipuolista liikuntaa. Toivotaan hyvää marjavuotta.

    VastaaPoista
  12. Hannele, tuoreena syödään niinpaljon kun ehditään ja loput pakastetaan. Läpi koko talven syömme ainakin kerran päivässä sulatettuja marjoja viilin, jogurtin tai puuron kanssa. Oi, nam! Meinasin unohtaa piirakat, mamman marjapiirakka on hyvää. Netistä löysin ohjeen.

    VastaaPoista
  13. Vautsi! Siellähän ollaan oltu oikein ahkerina! =oD Energistä ja aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
  14. Kiitos, Minz. Tänään ei oikein energia pursuile, kun eilen oli niin vaiheikas päivä. Johanna siitä blogissaan hauskasti kertoi. Oli jotenkin liikuttavaa nähdä kuva pienestä kahdeksanvuotiaasta, joka pelasti kastematoja turvalliseen paikkaan. Niin, ja Sulon nauru oli näkemisen arvoinen.

    VastaaPoista
  15. Unelma, otan ehdotuksesi vastaan! Pääsen varpasillaan olemista kokeilemaan jo huomenna, kun matkaamme mökille. Toivottavasti vain ilmoja pitelee jatkossakin, niin tarkenee tallustella :)

    VastaaPoista